Go to full page →

Luku 30—Daavidin jalomielisyys AO2 242

Saulin toimeenpanemasta Herran pappien kammottavasta teuras-tuksesta »ainoastaan yksi Ahimelekin, Ahitubin pojan, poika, nimeltä Ebjatar, pelastui ja pakeni Daavidin luo. Ja Ebjatar kertoi Daavidille, että Saul oli tappanut Herran papit. Niin Daavid sanoi Ebjatarille: ‘Minä ymmärsin jo sil-loin, että edomilainen Dooeg, kun hän oli siellä, oli ilmaiseva sen Saulille. Minä olen syypää koko sinun isäsi suvun, joka hengen, kuolemaan. Jää minun luokseni, älä pelkää; sillä joka väijyy sinun henkeäsi, se väijyy minun henkeäni. Minun luonani sinä olet turvassa.’» AO2 242.1

Kuningas ajoi yhä takaa Daavidia, niin ettei tämä löytänyt itselleen mistään lepopaikkaa eikä turvaa. Kegilassa hänen urhea väkensä pelasti kaupungin joutumasta filistealaisten valtaan, mutta edes näiden vapauttamiensa parissa he eivät olleet turvassa. Kegilasta he siirtyivät Siifin erämaahan. AO2 242.2

Tähän aikaan, jolloin Daavidin elämässä oli niin harvoja ilon aiheita, hän riemastui kun hänen luokseen saapui yllättäen Joonatan, joka oli saanut tiedon hänen olinpaikastaan. Kallisarvoisia olivat ne hetket, jotka nämä ystävykset saivat olla toistensa seurassa. He kertoivat toisilleen kokemuksistaan, ja Joonatan rohkaisi Daavidia sanomalla: »Älä pelkää; sillä minun isäni Saulin käsi ei ole tappava sinua, vaan sinusta tulee Israelin kuningas, ja minä tulen olemaan lähinnä sinua. Myös minun isäni Saul tietää kyllä sen.» Kun he puhelivat siitä, miten ihmeellisesti Jumala oli johdattanut Daavidia, se valoi takaa-ajetun pakolaisen mieleen uutta rohkeutta. »Sitten he molemmat te-kivät liiton Herran edessä. Ja Daavid jäi Hoorekseen, mutta Joonatan palasi kotiinsa.» AO2 242.3

Joonatanin käynnin jälkeen Daavid piti yllä rohkeuttaan ylistyslauluilla ja näppäillen säestykseksi kanneltaan lauloi: AO2 242.4

»Herraan minä turvaan;
kuinka te sanotte minulle:
’Paetkaa vuorellenne
niinkuin linnut!
Sillä katso,
umalattomat jännittävät
jousensa,
ovat panneet nuolensa jänteelle
oikeamielisiä AO2 242.5

pimeässä ampuaksensa.
Kun peruspylväät
murretaan maahan,
mitä voi vanhurskas tehdä?’
Herra pyhässä temppelissänsä,
Herra, jonka istuin on taivaassa —
hänen silmänsä näkevät,
hänen katseensa
tutkii ihmislapset;
Herra tutkii vanhurskaat,
mutta jumalattomia ja niitä,
jotka vääryyttä rakastavat,
hänen sielunsa vihaa.» Ps. 11:1-5. AO2 243.1

Siifiläiset, joiden erämaa-alueelle Daavid siirtyi Kegilasta, lähettivät sanan Saulille Gibeaan ilmoittaen tietävänsä Daavidin piilopaikan ja opastavansa kuninkaan sinne. Mutta Daavidia varoitettiin heidän aikeestaan, ja hän vetäytyi uuteen kätköpaikkaan Maaonin ja Kuolleen meren väliseen vuoristoon. AO2 243.2