Näissä mietteissään Daavid palasi palatsiinsa »tervehtimään perhettänsä». Mutta eräs sen jäsenistä oli katsellut tuota iloista juhlaa lainkaan riemastumatta siitä kuten Daavid. »Kun Herran arkki tuli Daavidin kaupunkiin, katseli Miikal, Saulin tytär, ikkunasta; ja nähdessään kuningas Daavidin karkeloivan ja hyppivän Herran edessä halveksi hän häntä sydämessänsä.» Hän oli niin kiihtynyt katkeruudessaan, ettei voinut odottaa että Daavid olisi ehtinyt sisälle, vaan lähti ulos häntä vastaan ja alkoi syytää katkeria sanojaan vastaukseksi hänen ystävälliseen tervehdykseensä. Purevan ironisesti hän huudahti: »Kuinka arvokkaana onkaan Israelin kuningas nyt esiintynyt, kun on tänä päivänä paljastanut itsensä palvelijainsa palvelijattarien silmien edessä, niinkuin kevytmielinen ihminen paljastautuu!» AO2 288.1
Daavidin mielestä Miikal itse oli halveksinut ja häväissyt jumalanpalvelusta, ja siksi hän sanoi ankarasti: »Herran edessä, joka on valinnut minut, sivu sinun isäsi ja koko hänen sukunsa, ja asettanut minut Herran kansan, Israelin, ruhtinaaksi - Herran edessä minä karkeloin; ja tähänkin minä pidän itseni liian vähäisenä ja olen omissa silmissäni halpa; mutta ne palvelijattaret, joista sinä puhuit, tulevat minua kunnioittamaan.» Daavidin nuhteeseen Herra lisäsi vielä omansa: Ylpeytensä ja ylimielisyytensä vuoksi Miikal »ei saanut lasta kuolinpäiväänsä asti». AO2 288.2