Arkin siirtämiseen liittyneet juhlalliset menot olivat vaikuttaneet pysyvästi Israelin kansaan syventäen sen harrastusta pyhäkköpalvelusta kohtaan ja rohkaisten sitä entistä innokkaammin palvelemaan Herraa. Daavid koetti vielä parhaansa mukaan syventää näitä vaikutteita. Lauluesitykset sisällytettiin säännölliseen jumalan palvelukseen, ja Daavid sävelsi psalmeja paitsi pappien käyttöön pyhäkköpalveluksessa myös kansan laulettaviksi heidän matkoillaan vuotuisiin juhliinsa. Tällä oli kauaskantoinen vaikutus, ja se irrotti kansaa epäjumalanpalveluksesta. Nähdessään Israelin hyvinvoinnin monet ympärillä asuvat kansat alkoivat suhtautua suopeasti Israelin Jumalaan, joka oli aikaansaanut niin paljon kansansa hyväksi. AO2 288.3
Mooseksen rakentama pyhäkkö kaikkine pyhäkköpalvelukseen liittyvine kalusteineen arkkia lukuunottamatta oli yhä Gibeassa. Daavidin tarkoituksena oli tehdä Jerusalem valtakunnan uskonnolliseksi keskukseksi. Hän oli rakentanut palatsin itselleen, eikä hänestä tuntunut sopivalta, että Jumalan arkkia pidettiin teltassa. Hän päätti rakentaa sitä varten niin loistavan temppelin, että se osoittaisi miten suuresti Israel arvosti sitä, että Kaikkivaltias, heidän kuninkaansa, kunnioitti heitä läsnäolollaan. Kun Daavid kertoi aikomuksestaan profeetta Naatanille, tämä vastasi hänelle rohkaisevasti: »Tee vain kaikki, mitä mielessäsi on, sillä Herra on sinun kanssasi.» AO2 288.4
Mutta heti seuraavana yönä Herralta tuli Naatanille sanoma annettavaksi kuninkaalle. Daavidilta evättäisiin se etuoikeus, että hän saisi rakentaa huoneen Jumalalle, mutta tämä kyllä antoi vakuutuksen jumalallisesta suosiostaan hänelle, hänen jälkeensä tuleville ja Israelin valtakunnalle: »Näin sanoo Herra Sebaot: Minä olen ottanut sinut laitumelta, lammasten jäljestä, kansani Israelin ruhtinaaksi. Ja minä olen ollut sinun kanssasi kaikkialla, missä sinä vaelsit, ja olen hävittänyt kaikki vihollisesi sinun tieltäsi. Ja minä teen sinulle suuren nimen, suurimpien nimien vertaisen maan päällä. Ja minä valmistan sijan kansalleni Israelille ja istutan sen niin, että se asuu paikallansa eikä enää ole levoton, eivätkä vääryydentekijät sitä enää sorra niinkuin ennen.» AO2 290.1
Koska Daavid oli halunnut rakentaa huoneen Jumalalle, hänelle annettiin lupaus: »Herra ilmoittaa sinulle, että Herra on tekevä sinulle huoneen. — Minä korotan sinun seuraajaksesi jälkeläisesi,— . Hän on rakentava huoneen minun niinelleni, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi.» AO2 290.2
Sitten Daavidille selitettiin, miksi hän ei saanut rakentaa temppeliä: »Sinä olet vuodattanut paljon verta ja käynyt suuria sotia. Sinä et ole rakentava temppeliä minun niinelleni. - Katso, sinulle on syntyvä poika; hänestä on tuleva rauhan mies, ja minä annan hänen päästä rauhaan kaikilta hänen ympärillään asuvilta vihollisilta, — Salomo*Nimi muistuttaa heprealaista sanaa saaloom, rauha. on oleva hänen nimensä ja minä annan rauhan ja levon Israelille hänen päivinänsä. Hän on rakentava temppelin minun niinelleni» (1 Aikak. 22: 8-10). AO2 290.3
Vaikkei Daavid saanutkaan toteuttaa hartaita toiveitaan, hän vastaanotti sanoman kiitollisena. »Mikä olen minä, Herra, Herra», hän huudahti, »ja mikä on minun sukuni, että olet saattanut minut tähän asti? Mutta tämäkin on ollut vähän sinun silmissäsi, Herra, Herra, ja niin olet sinä puhunut palvelijasi suvulle myöskin kaukaisista asioista»; ja sitten hän uudisti liittonsa Jumalan kanssa. AO2 290.4
Daavid tiesi, että hänen hartaasti toivomansa aikeen toteuttaminen olisi lisännyt hänen nimensä kunniaa ja hallituksensa mainetta, mutta hän oli valmis taipumaan Jumalan tahtoon. Näin kiitollista alistumista tavataan har-voin kristittyjenkään keskuudessa. Miten usein ne, jotka ovat jo menettäneet miehuutensa voimat, toivovat vielä sitkeästi pääse- vänsä toteuttamaan jonkin suuren toiveensa, jota he kuitenkaan eivät pysty suorittamaan! Jumala voi kaitselmuksessaan puhutella heitä samoin kuin hänen profeet-tansa Daavidia ja selittää, ettei heille uskota sitä työtä, jota he niin kovin haluaisivat. Tällöin heidän tulisi valmisteluillaan auttaa jotakuta toista suorittamaan se. Mutta sen sijaan, että kiitollisina taipuisivat Jumalan johdatukseen, monet masentuvat aivan kuin heitä väheksyttäisiin tai syrjittäisiin ja päättelevät mielessään, etteivät tee mitään elleivät pääse suorittamaan sitä mitä haluaisivat. Epätoivoisesti ponnistellen monet koettavat pitää kiinni vastuusta, jota eivät jaksa enää kantaa, ja yrittävät turhaan suorittaa työtä, johon eivät pysty, jät-täen toisaalta tekemättä sellaista, mitä voisivat tehdä. Ja se, etteivät he suostu yhteistyöhön, merkitsee tuon suuremman työn estymistä tai raukeamista. AO2 290.5