Daavidin jälkeen ei yksikään hallitseva kuningas ollut siinä määrin kuin Hiskia vahvistanut Jumalan valtakuntaa luopumuksen ja masennuksen aikana. Kuoleva hallitsija oli palvellut Jumalaansa uskollisesti ja lujittanut kansan luottamusta Herraan heidän ylimpänä Hallitsijanaan. Hän saattoi nyt rukoilla Daavidin tavoin: AO3 171.3
»Salli minun rukoukseni
tulla kasvojesi eteen,
kallista korvasi
minun huutoni puoleen.
Sillä minun sieluni on
kärsimyksistä kylläinen,
ja minun elämäni on
lähellä tuonelaa.» Ps. 88: 3, 4.
AO3 171.4
»Sillä sinä olet minun toivoni,
Herra, Herra, minun turvani
hamasta nuoruudestani.
Sinä olet minun tukeni
syntymästäni saakka, -
älä hylkää minua,
kun voimani loppuu.
Jumala, älä ole minusta
kaukana,
Jumalani, riennä minun
avukseni. - -
Älä, Jumala, minua hylkää -
niin minä julistan
sinun käsivartesi voimaa
nousevalle polvelle, AO3 171.5
sinun väkevyyttäsi
kaikille vielä tuleville.» Ps. 71: 5, 6, 9,12,18. AO3 172.1
Hän, jonka laupeus »ei ole loppunut» (Valit. 3: 22), kuuli palvelijansa rukouksen. »Jesaja ei ollut vielä lähtenyt keskimmäiseltä esipihalta, kun hänelle tuli tämä Herran sana: ‘Palaja takaisin ja sano Hiskialle, minun kansani ruhtinaalle: »Näin sanoo Herra, sinun isäsi Daavidin Jumala: Minä olen kuullut sinun rukouksesi, olen nähnyt sinun kyyneleesi. Katso, minä parannan sinut: jo kolmantena päivänä sinä menet Herran temppeliin. Ja minä lisään sinulle ikää viisitoista vuotta. Ja minä pelastan sinut ja tämän kaupungin Assurin kuninkaan käsistä. Minä varjelen tätä kaupunkia itseni tähden ja palvelijani Daavidin tähden»’» (2 Kun. 20: 4-6). AO3 172.2
Iloissaan profeetta palasi ilmoittamaan nämä vakuuttavat ja toivoa herättävät sanat. Jesajan ohjeen mukaan oli kipeän paikan päälle pantava viikunakakku, ja kuninkaalle hän esitti sanoman Jumalan armosta ja huolenpidosta. AO3 172.3
Samoin kuin Mooses Midianin maassa, Gideon taivaallisen sanansaattajan edessä ja Elisa vähän ennen mestarinsa taivaaseen ottamista pyysi Hiskiakin jotakin merkkiä siitä, että sanoma oli taivaasta. »Mikä on merkkinä», hän kysyi profeetalta, »siitä, että Herra on parantava minut, niin että minä kolmantena päivänä voin mennä Herran temppeliin?» AO3 172.4
»Tämä on oleva sinulle merkkinä», profeetta vastasi, »siitä, että Herra tekee, mitä hän on sanonut: varjo kulkee kymmenen astetta eteenpäin tahi siirtyy kymmenen astetta takaisin.» »Varjon on helppo pidetä kymmenen astetta», vastasi Hiskia. »Ei, vaan siirtyköön varjo takaisin kymmenen astetta.» AO3 172.5
Vain Jumala saattoi suoranaisella asiaan puuttumisellaan siirtää aurinkokellon varjoa kymmenen astetta taaksepäin, ja sen tuli olla Hiskialle merkkinä siitä, että Herra oli kuullut hänen rukouksensa. Niinpä »profeetta Jesaja huusi Herraa, ja hän antoi varjon Aahaan aurinkokellossa siirtyä takaisin kymmenen astetta, jotka se oli jo laskeutunut» (jakeet 8-11). AO3 172.6
Päästyään näin jälleen voimiinsa Juudan kuningas tunnusti laulun sanoin Herran armoteot ja vannoi palvelevansa auliisti koko loppuikänsä kuningasten Kuningasta. Jumala oli kohdellut häntä säälivästi, ja hän tunnusti sen niin kiitollisena, että se sopii innostavaksi esimerkiksi kaikille, jotka haluavat viettää vuotensa Luojansa kunniaksi. AO3 172.7
»Minä sanoin:
Kesken rauhallisten päivieni
minun on mentävä
tuonelan porteista;
jäljellä olevat vuoteni
on minulta riistetty pois.
Minä sanoin:
En saa minä enää nähdä
Herraa,
Herraa elävien maassa,
en enää ihmisiä katsella
manalan asukasten joukossa.
Minun majani puretaan
ja viedään minulta pois
niinkuin paimenen teltta; AO3 172.8
olen kutonut loppuun elämäni,
niinkuin kankuri kankaansa,
minut leikataan irti
loimentutkaimista.
Ennenkuin päivä
yöksi muuttuu,
sinä teet minusta lopun.
Minä viihdyttelin itseäni
aamuun asti
niinkuin leijona hän murskaa
kaikki minun luuni;
ennenkuin päivä yöksi
muuttuu,
sinä teet minusta lopun.
Niinkuin pääskynen,
niinkuin kurki minä kuikutan,
minä kujerran
kuin kyyhkynen;
hiueten katsovat minun
silmäni korkeuteen:
Herra, minulla on ahdistus,
puolusta minua.
Mitä nyt sanonkaan?
Hän lupasi minulle
ja täytti myös:
minä vaellan hiljaisesti
kaikki elämäni vuodet
sieluni murheen tähden.
Herra, tämänkaltaiset
ovat elämäksi,
ja niissä on koko minun
henkeni elämä.
Sinä teet minut terveeksi;
anna minun elää.
Katso, onneksi muuttui
minulle katkera murhe:
sinä rakastit minun sieluani,
nostit sen
kadotuksen kuopasta,
sillä sinä heitit kaikki
minun syntini selkäsi taa.
Sillä ei tuonela sinua kiitä,
ei kuolema sinua ylistä;
eivät hautaan vaipuneet pane
sinun totuuteesi toivoansa.
Elävät, elävät sinua kiittävät,
niinkuin minä tänä päivänä;
isä ilmoittaa lapsillensa
sinun totuutesi.
Herra on minun auttajani.
Minun kanteleeni soittoja
Soittakaamme
kaikkina elinpäivinämme
Herran temppelissä.» Jes. 38:10-20. AO3 173.1