Tietäjät olivat nähneet salaperäisen valon taivaalla sinä yönä, jona Jumalan kirkkaus valaisi Beetlehemin kukkulat. Kun valo katosi, ilmestyi näkyviin loistava tähti, joka viipyi taivaalla. Se ei ollut kiintotähti eikä planeetta, ja ilmiö herätti mitä suurinta mielenkiintoa. Tuo tähti oli kaukainen, loistava enkelijoukko, mutta sitä eivät viisaat miehet tienneet. Kuitenkin heistä tuntui, että tuo tähti oli heille erityisen tärkeä. He neuvottelivat pappien ja filosofien kanssa ja tutkivat vanhoja kirjakääröjä. Bileamin ennustus oli kuulunut: »Tähti nousee Jaakobista, ja valtikka kohoaa Israelista » (4 Moos. 24: 17). Olisiko tämä outo tähti lähetetty tuon Luvatun sanansaattajaksi? Tietäjät olivat iloiten ottaneet vastaan taivaasta tulleen totuuden valon, joka nyt loisti heille kirkkain sätein. Unessa heitä kehotettiin lähtemään etsimään vastasyntynyttä ruhtinasta. AO4 39.4
Kuten Aabraham Jumalan käskystä lähti »tietämättä, minne oli saapuva » (Hebr. 11: 8), ja kuten Israel uskon kautta seurasi pilvipatsasta Luvattuun maahan, niin nämä pakanatkin lähtivät löytääkseen luvatun Vapahtajan. Itämailla oli runsaasti kalliita aarteita, eivätkä tietäjät lähteneet matkaan tyhjin käsin. Oli tapana antaa lahjoja kunnioituksen osoitukseksi ruhtinaille ja muille arvohenkilöille, ja nyt maan kalleimmat lahjat vietiin uhreiksi hänelle, jossa kaikki maan sukukunnat tulevat siunatuiksi. Heidän oli välttämätöntä matkustaa yöllä pitääkseen tähden näkyvissään, mutta aikansa kuluksi he toistivat perinteisiä sanontoja ja profeetallisia lausuntoja, jotka koskivat häntä, jota he etsivät. Joka kerta pysähtyessään lepäämään he tutkivat ennustuksia, ja heissä vahvistui vakaumus, että he olivat Jumalan johdossa. Samalla kun heillä oli tähti edessään ulkonaisena merkkinä, heillä oli myös sisäinen Pyhän Hengen todistus, joka rohkaisi heidän mieltään ja elvytti heidän toivoaan. Vaikka matka oli pitkä, se oli heille onnellinen. AO4 40.1
He olivat jo saapuneet Israelin maahan ja laskeutuivat Öljyvuorta alas Jerusalem näkyvissään, kun katso, tähti, joka on johtanut heitä koko vaivalloisen matkan, pysähtyy temppelin päälle ja hetken kuluttua katoaa heidän näkyvistään. Innokkain askelin he rientävät eteenpäin odottaen saavansa kuulla tiedon Messiaan syntymästä iloisena sanomana jokaisen huulilta. Mutta he kyselevät turhaan. Saapuessaan pyhään kaupunkiin he suuntaavat kulkunsa temppeliin. Hämmästyksekseen he eivät löydä ketään, joka näyttäisi tietävän jotakin vastasyntyneestä kuninkaasta. Heidän kysymyksensä eivät aiheuta mitään ilon ilmauksia vaan pikemminkin epäilystä ja pelkoa, johon sekaantuu ylenkatsetta. AO4 40.2