Jeesus vietti lapsuutensa ja nuoruutensa pienessä vuoristokylässä. Maailmassa ei ollut paikkaa, jolle hänen läsnäolonsa ei olisi ollut kunniaksi. Kuninkaille olisi ollut etuoikeus saada hänet vieraakseen palatseihinsa. Mutta hän sivuutti rikkaiden kodit, kuninkaiden palatsit ja kuuluisat opinahjot ja asettui asumaan syrjäiseen ja halveksittuun Nasaretiin. AO4 48.1
Ihmeellinen merkitys on lyhyellä lausunnolla hänen varhaisesta lapsuudestaan: »Ja lapsi kasvoi ja vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo oli hänen päällänsä. »Isänsä kasvojen valossa Jeesus »varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä » (Luuk. 2: 52). Hän oli mieleltään toimelias ja asioihin perehtyvä, ja hän oli ajattelevampi ja viisaampi kuin ikäisensä. Kuitenkin hänen luonteensa oli kauniin sopusuhtainen. Sielun ja ruumiin kyvyt kehittyivät vähitellen lapsuusiän lakien mukaan. AO4 48.2
Jo lapsena ilmeni Jeesuksen luonteen erikoinen rakastettavuus. Hänen kätensä olivat aina valmiit palvelemaan toisia. Mikään ei saanut häntä menettämään kärsivällisyyttään, eikä hän totuudenrakkaudessaan koskaan tinkinyt rehellisyydestä. Periaatteissaan hän pysyi lujana kuin kallio, ja hänen elämässään ilmeni epäitsekkään kohteliaisuuden sulous. AO4 48.3