Oi jospa nuoret tutkisivat Raamattua ja toimisivat niinkuin arvelisivat Kristuksen toimivan samoissa olosuhteissa! Meidän mahdollisuutemme saada tietoa taivaasta on tuottanut meille suuren vastuun, ja syvästi huolehtien meidän tulisi kysyä: Vaellanko valossa? Johdanko toisia saamani suuren valon mukaisesti oikeaa suoraa tietä, vai ovatko polkuni niin mutkaisia, että ontuvat suistuvat tieltä?.... SN 24.1
Syvän, pysyväisen käsityksen totuuden arvosta, pyhyydestä ja arvovallasta tulisi kokonaan vallata meidät. Taivaan valon kirkkaat säteet loistavat polullenne, rakkaat nuoret, ja rukoilen, että käyttäisitte tilaisuutenne parhaalla mahdollisella tavalla. Vastaanottakaa ja säilyttäkää jokainen taivaan lähettämä valonsäde, niin polkunne kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka. — The Youth’s Instructor, helmik. 2 p. 1893. SN 24.2