Oi jospa jokainen tajuaisi olevansa oman kohtalonsa ratkaisija! Onnellisuutesi tässä ja tulevassa, kuolemattomassa elämässä on oman ratkaisusi varassa. Valintasi perusteella voit saada tovereita, jotka madaltavat ajatuksesi, sanasi ja tapasi. Voit päästää valloilleen halusi ja intohimosi, olla välittämättä mistään arvovallasta, käyttää karkeaa kieltä ja alentua mitä matalimmalle tasolle. Vaikutuksesi voi olla sellaista, että se saastuttaa toiset, ja voit aiheuttaa niiden pe-rikadon, jotka olisit voinut johtaa Kristuksen luo. Voit johtaa toisia pois Kristuksesta, oikeasta, pyhyydestä ja tai-vaasta. Tuomiolla kadotetut voivat osoittaa sinua ja sanoa: ‘’Ilman hänen vaikutustaan en olisi kompastunut ja pilkannut uskontoa. Hänellä oli valoa, hän tunsi tien taivaaseen. Minä olin tietämätön, ja kuljin sokeasti tietäni kohti kadotusta.” Oi, mitä voimme vastata sellaiseen syytökseen? Miten tärkeätä onkaan, että jokainen harkitsee, minne hän johtaa sieluja. Meidän silmämäärämme on iankaikkinen elämä, ja miten tarkoin meidän tulisikaan laskea, mitä vaikutuksemme maksaa. Meidän ei tulisi jättää iankaikkisuutta huomioonottamatta laskuissamme, vaan totuttautua kysymään jatkuvasti: Miellyttääkö vaellukseni Jumalaa? Miten toimintani vaikuttaa niiden mieliin, joilla on ollut paljon vähemmän valoa ja tietoa siitä, mikä on oikein? SN 23.1