Monet, jotka vakavasti tavoittelevat sydämen pyhyyttä ja elämän puhtautta, näyttävät hämmentyneiltä ja masentuneilta. He katsovat lakkaamatta itseensä ja valittavat uskon puutettaan, ja koska heillä ei ole yhtään uskoa, heistä tuntuu, etteivät he voi odottaa itselleen Jumalan siunausta. Nämä henkilöt erehtyvät pitämään tunnetta uskona. He eivät huomaa tosi uskon yksinkertaisuutta, ja niin he suuresti pimentävät sielujansa. Heidän pitäisi kääntää mielensä pois itsestään ja suunnata se Jumalan armoon ja hyvyyteen; luetella hänen lupauksiaan ja sitten yksinkertaisesti uskoa, että hän toteuttaa sanansa. SN 105.1
Me emme saa luottaa uskoomme, vaan Jumalan lupauksiin. Kun kadumme menneitä hänen lakinsa rikkomuksia ja päätämme olla kuuliaisia tulevaisuudessa, meidän pitäisi uskoa, että Jumala Kristuksen tähden vastaanottaa meidät ja antaa syntimme anteeksi. SN 105.2
Synkkyys ja masennus tahtovat toisinaan vallata sielun ja uhkaavat saada meidät valtaansa, mutta meidän ei pitäisi heittää pois uskallustamme. Meidän täytyy pitää katseemme kiinnitettynä Jeesukseen, tuntuipa meistä joltakin tai ei. Meidän pitäisi koettaa täyttää uskollisesti jokainen tietämämme velvollisuus, ja sitten tyynesti levätä Jumalan lupausten turvissa. SN 105.3