Toisinaan syvä arvottomuuden tunne aikaansaa kauhun väristyksen sielussa, mutta se ei mitenkään todista, että Ju- mala olisi muuttunut toiseksi meitä kohtaan tai me Jumalaa kohtaan. Ei pitäisi yhtään ponnistaa mieltä johonkin määrättyyn tunteen voimakkuuteen. Me emme tunne tänään samaa rauhaa ja iloa., jota tunsimme eilen, mutta meidän pitäisi uskoen tarttua Kristuksen käteen ja luottaa häneen yhtä täydellisesti pimeässä kuin valossakin. SN 105.4
Saatana saattaa kuiskata: ‘’Sinä olet aivan liian suuri syntinen, jotta Kristus voisi pelastaa sinut.” Vaikka tunnustat, että olet todella syntinen ja kelvoton, niin voit kuitenkin huudahtaa kiusaajalle: ‘’Sovituksen perusteella vetoan Kristukseen Vapahtajaani. En luota omiin ansioihini, vaan Jeesuksen kalliiseen vereen, joka puhdistaa minut. Tällä hetkellä kohotan avuttoman sieluni Kristuksen puoleen. ‘ ‘ Kristityn elämän täytyy olla jatkuvan, elävän uskon elämää. Lannistumaton luottamus ja luja turvaaminen Kristukseen tuottavat sieluun rauhan ja varmuuden. SN 106.1