Rauhan evankeliumi, jonka Ranska oli hylännyt, tuli liiankin perusteellisesti pois raivatuksi, ja seuraukset olivat kauheat. Tammikuun 21. p:nä 1793, kaksisataaviisikymmentäkahdeksan vuotta siitä päivästä, jolloin Ranska täysin antautui vainoamaan uskonpuhdistajia, Pariisin kaduilla kulki toinen juhlasaatto, jolla oli aivan erilainen tarkoitus. »Jälleen päähenkilönä oli kuningas, jälleen oli kuohuntaa ja huutoa; jälleen vaadittiin lisää uhreja; jälleen oli synkkiä teloituslavoja ja jälleen päivän esitykset päättyivät hirvittäviin teloituksiin. Ludvig XVI raahattiin huolimatta hänen rimpuiluistaan vartijoita ja pyöveleitä vastaan mestauspölkylle ja pidettiin siinä väkivalloin, kunnes mestausterä oli pudonnut ja hänen irronnut päänsä vieri lavalle.»220 Eikä kuningas ollut ainoa uhri. Saman paikan läheisyydessä mestattiin giljotiinilla kaksituhatta kahdeksansataa ihmistä hirmuvallan verisinä päivinä. AO7 197.4
Uskonpuhdistus oli esittänyt maailmalle avoimen Raamatun saattaen ilmi Jumalan lain käskyt ja teroittaen sen vaatimuksia ihmisten omalletunnolle. Ääretön rakkaus oli ilmoittanut ihmisille taivaan säännöt ja periaatteet. Jumala oli sanonut: »Noudattakaa ja seuratkaa niitä, sillä se on oleva teidän viisautenne ja ymmärryksenne kansojen silmissä. Kun he kuulevat kaikki nämä käskyt, sanovat he: Totisesti, viisas ja ymmärtäväinen kansa on tämä suuri kansa.» Kun Ranska hylkäsi taivaan lahjan, se kylvi laittomuuden ja turmion siemenen, joka syyn ja seurauksen lain mukaan tuotti auttamattomana tuloksena vallankumouksen ja hirmuvallan. AO7 198.1