Kauan ennen julisteiden herättämää vainoa oli pelottoman ja innokkaan Farelin täytynyt paeta synnyinmaastaan. Hän meni Sveitsiin ja työskennellen yhteisymmärryksessä Zwinglin kanssa auttoi uskonpuhdistusta voittoon tuossa maassa. Hän vietti myöhemmät vuotensa siellä, mutta vaikutti kuitenkin jatkuvasti huomattavalla tavalla Ranskan uskonpuhdistukseen. Maanpakolaisuutensa ensi vuosina hän työskenteli erityisesti evankeliumin levittämiseksi synnyinmaahansa. Huomattavan osan ajastaan hän käytti evankeliumin saarnaamiseen maanmiehilleen lähellä rajaa, missä hän väsymättömän valppaana seurasi taistelua sekä auttoi rohkaisevilla sanoillaan ja hyvillä neuvoillaan. Toisten maanpakolaisten avustamana hän käänsi Saksan uskonpuhdistajain kirjoituksia ranskan kielelle. Niitä painettiin yhdessä ranskalaisen Raamatun kanssa suuret määrät, ja kirjaevankelistat myivät niitä laajalti Ranskassa. He saivat niitä halvalla hinnalla ja täten ansaitsivat niin paljon, että voivat jatkaa työtä. AO7 198.2
Farel alkoi työnsä Sveitsissä opettajan vaatimattomassa tehtävässä. Hän meni syrjäiseen pitäjään ja rupesi opettamaan lapsia. Yleisten oppiaineiden ohella hän varovasti esitti Raamatun totuuksia toivoen lasten avulla saavuttavansa heidän vanhempansa. Oli muutamia, jotka uskoivat, mutta papit nousivat estämään työtä ja kiihottivat taikauskoisia maalaisia vastustamaan sitä. »Se ei voi olla Kristuksen evankeliumia», papit sanoivat, »koska sen saarnaaminen ei tuota rauhaa vaan taistelua.»221 Ensimmäisten opetuslasten tavoin Farel jätti sen kaupungin, jossa vaino puhkesi, ja pakeni toiseen. Jalkaisin hän meni kylästä kylään ja kaupungista kaupunkiin, kärsi nälkää, vilua ja väsymystä ja oli lisäksi kaikkialla hengenvaarassa. Hän saarnasi toreilla, kirkoissa ja joskus tuomiokirkkojenkin saarnatuoleissa. Toisinaan kirkot olivat tyhjinä. Toisinaan huudot ja iva keskeyttivät hänen saarnansa. Joskus hänet vedettiin väkivaltaisesti alas saarnatuolista. Useammin kuin kerran kiihotettu roskaväki pieksi hänet miltei kuoliaaksi. Kuitenkin hän riensi eteenpäin. Vaikka hänet usein torjuttiin, hän ei hellittänyt vaan yritti uudelleen ja sai nähdä yhä useampien paavilaisuuden linnoituksina olleiden kaupunkien avaavan porttinsa evankeliumille. Se pieni pitäjä, jossa hän ensiksi oli työskennellyt, otti pian vastaan puhdistetun opin. Myös Murtenin ja Neuchatelin kaupungit hylkäsivät katoliset juhlamenot ja poistivat jumaloidut kuvat kirkoistaan. AO7 198.3
Farel oli kauan halunnut asettaa protestanttien lipun Geneveen. Jos tämä kaupunki voitettaisiin, siitä tulisi Ranskassa, Sveitsissä ja Italiassa suoritettavan uskonpuhdistustyön keskus. Tämä päämäärä edessään hän oli jatkanut työtään, kunnes monet ympärillä olevista kaupungeista ja kylistä oli voitettu. Sitten hän meni Geneveen yksi ainoa seuralainen mukanaan. Mutta hän sai pitää vain kaksi saarnaa. Papit, jotka ensin olivat turhaan koettaneet saada siviiliviranomaiset tuomitsemaan hänet, haastoivat hänet kirkkoneuvoston eteen ja tulivat tähän neuvoston kokoukseen aseet vaippojensa alla aikoen ottaa hänet hengiltä. Istuntosalin ulkopuolelle oli kokoontunut raivoisa kansanjoukko varmistamaan nuijilla ja miekoilla hänen kuolemansa, jos hänen onnistuisi päästä neuvoston käsistä pakoon. Viranomaisten ja aseistetun joukon läsnäolo kuitenkin pelasti hänen henkensä. Varhain seuraavana aamuna hänet vietiin seuralaisineen järven yli turvalliseen paikkaan. Näin päättyi hänen ensimmäinen yrityksensä saarnata evankeliumia Genevessä. AO7 199.1
Seuraavaa yritystä varten valittiin halvempi ase niin vaatimattoman näköinen nuori mies, että uskonpuhdistuksen ystävätkin kohtelivat häntä kylmästi. Mutta mitä sellainen voi tehdä siellä, missä Farel oli hylätty? Kuinka henkilö, jolla oli vain vähän rohkeutta ja kokemusta, saattoi vastustaa myrskyä, jonka tieltä väkevimmän ja urhoollisimman oli täytynyt paeta? »Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot» (Sak. 4: 6). »Mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaakseen sen, mikä väkevää on, häpeään.» »Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset» (1 Kor: 1: 27, 25). AO7 199.2
Froment alkoi työnsä opettajana. Niitä totuuksia, joita hän opetti lapsille koulussa, nämä kertasivat kotona. Pian vanhemmat tulivat kuulemaan raamatunselityksiä, kunnes luokkahuone täyttyi tarkkaavaisista kuulijoista. Uusia testamentteja ja kirjasia jaettiin maksutta, ja niitä lukivat monet, jotka eivät uskaltaneet julkisesti tulla kuuntelemaan uusia oppeja. Jonkin ajan kuluttua tämänkin työntekijän täytyi paeta, mutta hänen julistamansa totuudet oli- vat saaneet kansasta otteen. Uskonpuhdistus oli pantu alulle, ja se vahvistui sekä laajeni. Saarnaajat palasivat takaisin, ja heidän työskentelynsä kautta protestanttinen jumalanpalvelus lopulta vakiintui Genevessä. AO7 199.3