Kokemus väärästä profeetasta

Eilen illalla nuori mies, jota kukaan meistä ei tuntenut, mutta joka sanoi olevansa uskonveli Victoriasta [Australiasta], tuli käymään ja pyysi saada tavata sisar Whitea. Oli ilta, ja kieltäydyin tapaamasta häntä. Kutsuimme hänet kuitenkin yöpymään luonamme ja nauttimaan aamiaista. Kun tavanomaisen aamuhartauden jälkeen aioimme kukin lähteä tehtäviimme, tämä nuori mies nousi seisomaan ja viittasi meitä käskevästi istuutumaan. Sitten hän kysyi: ‘’Onko teillä virsikirjoja? Laulamme virren, ja sitten kerron teille sanoman.” Minä sanoin: ‘’Jos sinulla on sanoma, kerro se heti, sillä meillä on kiire saada Amerikan-posti lähtemään, eikä aikaa ole hukattavaksi.” Hän alkoi lukea jotakin paperista, jossa muun muassa sanottiin, että elävien tuomio oli nyt alkanut. - -TKK 16.7

Kuuntelin hänen lukemistaan ja lopulta sanoin: ‘’Veljeni, sinä et taida olla täysissä järjissäsi. Sano suoraan, miten sanomasi koskettaa meitä. Kerro se heti. Olet ylirasittunut ja olet ymmärtänyt väärin tehtäväsi. Suuri osa puheestasi on sopusoinnussa Raamatun kanssa, ja uskomme siitä joka ikisen sanan. Olet kuitenkin poissa tolaltasi. Kerro, mitä sinulla on asiaa.TKK 17.1

” Hän sanoi, että meidän on pakattava heti ja muutettava Battle Creekiin. Kysyin miksi, ja hän vastasi: ‘’Julistamaan sanomaa, että elävien tuomio on alkanut.” Vastasin hänelle: ‘’Emme ole vielä vieneet loppuun työtä, jonka Herra on meille antanut. Kun työmme täällä on tehty, Herra varmasti ilmoittaa meille, että meidän on aika muuttaa Battle Creekiin, sen sijaan että hän kertoisi sinulle, mikä meidän velvollisuutemme on.” - Jätin hänet keskustelemaan veli Starrin kanssa vielä joksikin aikaa ja ryhdyin jatkamaan kirjoitustyötäni.TKK 17.2

Hän kertoi veli Starrille, että sisar Whiten puhuttua hänelle niin ystävällisesti, mutta samalla arvovaltaisesti, hän oli ymmärtänyt erehtyneensä, että häntä niin voimakkaasti ohjanneet mielijohteet eivät olleet johdonmukaisia ja järkeviä. Vaikka suuressa perheessämme on kymmenen jäsentä ja kolme vierasta, päätimme ottaa tämän nuoren miehen luoksemme joksikin aikaa. Emme uskalla antaa hänen mennä ihmisten luo, jotka kohtelisivat häntä tylysti ja tuomitsevasti, ja toisaalta emme tahdo hänen kertovan ‘’ilmestyksistään”. Pidämme hänet luonamme jonkin aikaa, niin että voimme keskustella hänen kanssaan ja jos mahdollista johtaa hänet varmoille, turvallisille poluille. - Kirje 66, 1894.TKK 17.3