Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Alfa Ja Omega, vol. 4

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Nainin lesken pojan herättäminen

    Noin kolmenkymmenenviiden kilometrin päässä Kapernaumista, laajan, kauniin Jisreelin tasangon yli kohoavalla ylängöllä sijaitsi Nainin kaupunki, ja sinne Jeesus nyt suuntasi askeleensa. Useita hänen opetuslapsistaan ja muitakin oli hänen kanssaan, ja kaikkialta matkan varrelta tuli ihmisiä, jotka halusivat kuulla hänen helliä, myötätuntoisia sanojaan ja tuoda hänelle sairaitaan parannettaviksi. Yhä he toivoivat hänen, jolla oli käytettävissään sellainen ihmeellinen voima, tekevän itsensä tunnetuksi Israelin kuninkaana. Kansanjoukko seurasi hänen kintereillään, iloinen, odottava joukko, joka kulki hänen perässään kallioista polkua tuon vuoristokaupungin porttia kohti.AO4 272.1

    Heidän saapuessaan lähemmäksi hautaussaatto näkyy juuri tulevan portista. Hitain, raskain askelin se etenee hautauspaikkaa kohden. Edessä on avoimilla paareilla vainajan ruumis ja sen ympärillä itkijät, jotka täyttävät ilman valitushuudoillaan. Koko kaupungin väki näyttää kokoontuneen osoittamaan kunnioitustaan vainajalle ja myötätuntoaan hänen omaisilleen.AO4 272.2

    Se oli sääliä herättävä näky. Vainaja oli äitinsä ainoa poika, ja äiti oli leski. Sureva äiti saattoi hautaan ainoata maallista tukeaan ja lohtuaan. »Hänet nähdessään Herra armahti häntä. »Äidin kulkiessa kuin sokeana, itkien ja huomaamatta Mestaria, tämä tuli aivan hänen viereensä ja sanoi lempeästi: »Älä itke. »Jeesus aikoi muuttaa hänen murheensa riemuksi, mutta hän ei kuitenkaan voinut olla lausumatta tätä hellän myötätunnon ilmausta.AO4 272.3

    »Hän meni ja kosketti paareja. »Häntä ei edes kuolleen koskettaminen voinut saastuttaa. Kantajat pysähtyivät, ja itkijäin valitukset vaikenivat. Kumpikin seurue kokoontui paarien ympärille, ja toivo heräsi monien rinnassa. Olihan läsnä hän, joka oli karkottanut taudit ja voittanut riivaajat, ehkäpä kuolemakin oli hänen vallassaan.AO4 273.1

    Selvällä, käskevällä äänellä hän lausuu: »Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse. »Tämä ääni tunkeutuu kuolleen korviin. Nuorukainen aukaisee silmänsä. Jeesus tarttuu hänen käteensä ja nostaa hänet ylös. Nuorukaisen katse kohtaa hänen äitinsä, joka itkien on seisonut hänen vieressään, ja äiti ja poika syleilevät toisiaan pitkään ja hellästi. Kansanjoukko katselee ääneti, kuin lumottuna. »Ja heidät kaikki valtasi pelko. »He seisoivat hetkisen hiljaa ja kunnioittavasti, ikään kuin itse Jumala olisi ollut läsnä. Sitten he »ylistivät Jumalaa sanoen: ‘Suuri profeetta on noussut meidän keskellemme’, ja: ‘Jumala on katsonut kansansa puoleen’. »Hautaussaattue palasi Nainiin riemukulkueena. »Ja tämä puhe hänestä levisi koko Juudeaan ja kaikkiin ympärillä oleviin seutuihin.»AO4 273.2

    Hän, joka seisoi surevan äidin vieressä Nainin portilla, valvoo jokaisen surevan rinnalla kuolinvuoteen ääressä. Meidän surumme herättää hänen myötätuntoaan. Hänen sydämensä, joka rakasti ja sääli, tuntee muuttumatonta hellyyttä. Hänen sanansa, joka kutsui kuolleen eloon, ei ole tehottomampi nyt kuin silloin, kun se lausuttiin Nainin nuorukaiselle. Hän sanoo: »Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä » (Matt. 28: 18). Tuo voima ei ole heikentynyt vuosien vieriessä eikä vähentynyt hänen ylivuotavan armonsa lakkaamattomasta toiminnasta. Hän on yhä vielä kaikkien niiden elävä Vapahtaja, jotka uskovat häneen.AO4 273.3

    Jeesus muutti äidin murheen riemuksi antaessaan hänelle takaisin hänen poikansa, ja kuitenkin nuorukainen sai vain palata tähän maalliseen elämään kestämään sen suruja, huolia ja vaaroja ja kerran jälleen joutuakseen kuoleman vallan alaiseksi. Mutta Jeesus lohduttaa meitä surressamme vainajia verrattomalla toivon sanomalla: »Ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet. » »Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia » (Ilm. 1: 18; Hebr. 2: 14,15).AO4 273.4

    Saatana ei voi pitää kuolleita vallassaan, kun Jumalan Poika käskee heidän elää. Hän ei voi pitää hengellisen kuoleman vallassa yhtäkään sielua, joka uskossa vastaanottaa Kristuksen voiman sanan. Jumala sanoo kaikille synneissään kuolleille: »Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista » (Ef. 5: 14). Tämä sana merkitsee iankaikkista elämää. Kuten Jumalan sana, joka käski ensimmäisen ihmisen elää, vieläkin antaa meille elämän; kuten Kristuksen sana: »Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse», antoi elämän Nainin pojalle, samoin sana: »Nouse kuolleista » on elämä sille sielulle, joka ottaa sen vastaan. Jumala »on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan » (Kol. 1: 13). Se tarjotaan meille hänen sanassaan. Jos otamme sanan vastaan, saamme pelastuksen.AO4 274.1

    »Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksi tekevä myös teidän kuolevaiset ruumiiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. » »Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa » (Room. 8: 11; 1 Tess. 4: 16, 17). Näillä lohduttavilla sanoilla hän käskee meitä lohduttamaan toisiamme.AO4 274.2

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents