Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Alfa Ja Omega, vol. 4

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Luku 2—Valittu kansa

    Yli tuhat vuotta Juudan kansa oli odottanut Vapahtajan tulemista. Tähän tapahtumaan he olivat perustaneet suurimmat toiveensa. Hänen nimensä oli sisällytetty lauluihin ja ennustuksiin, temppelipalvelukseen ja perhehartauteen. Eivätkä he kuitenkaan tunteneet häntä, kun hän tuli. Tuo taivaan rakastama oli heille »niinkuin juuri kuivasta maasta», »ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta», eikä hänellä ollut sellaista muotoa, johon he olisivat mielistyneet. »Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan » (Jes. 53: 2; Joh. 1:11).AO4 18.1

    Kuitenkin Jumala oli valinnut Israelin. Hän oli kutsunut heidät säilyttämään ihmisten keskuudessa hänen lakinsa tuntemuksen ja tiedon niistä vertauskuvista ja ennustuksista, jotka viittasivat Vapahtajaan. Hän toivoi heidän olevan pelastuksen lähteitä maailmalle. Mitä Aabraham oli muukalaisuutensa maassa, Joosef Egyptissä ja Daniel Babylonin hovissa, sitä heprealaisten tuli olla muiden kansojen keskuudessa. Heidän tuli ilmaista Jumala ihmisille.AO4 18.2

    Herra oli sanonut kutsuessaan Aabrahamin: »Minä siunaan sinut, — ja sinä olet tuleva siunaukseksi. — Ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä » (1 Moos. 12: 2, 3). Profeetat toistivat samaa lupausta. Senkin jälkeen, kun Israel oli sodan ja vankeuden heikentämä, heille kuului lupaus: »Ja ne, jotka ovat jäljellä Jaakobista monien kansain seassa, ovat niinkuin kaste, joka tulee Herralta, niinkuin sadekuuro ruohikolle; se ei odota miestä, ei varro ihmislapsia » (Miika 5: 6). Jerusalemin temppelistä Herra lausui Jesajan välityksellä: »Minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi » (Jes. 56: 7).AO4 18.3

    Mutta israelilaiset kiinnittivät toivonsa maalliseen suuruuteen. Siitä asti, kun he saapuivat Kanaanin maahan, he hylkäsivät Jumalan käskyt ja seurasivat pakanain tapoja. Turhaan Jumala lähetti heille varoitussanomia profeettainsa välityksellä. Turhaan he kärsivät rangaistuksenaan pakanain sortoa. Jokaista parannusta seurasi entistä suurempi luopumus.AO4 18.4

    Jos Israel olisi ollut uskollinen Jumalalle, hän olisi voinut täyttää aikomuksensa heidän kunnioitta- misensa ja korottamisensa kautta. Jos he olisivat kulkeneet kuuliaisuuden teitä, hän olisi asettanut heidät »korkeammaksi kaikkia luomiansa kansoja, ylistykseksi, kunniaksi ja kiitokseksi». Mooses sanoi: »Ja kaikki kansat maan päällä näkevät, että Herra on ottanut sinut nimiinsä; ja he pelkäävät sinua. »Kun kansat »kuulevat kaikki nämä käskyt, sanovat he: ’ Totisesti, viisas ja ymmärtäväinen kansa on tämä suuri kansa’ » (5 Moos. 26: 19; 28: 10; 4: 6). Mutta heidän uskottomuutensa tähden Jumala saattoi toteuttaa tarkoitustaan vain jatkuvien vastoinkäymisten ja nöyryytysten tietä.AO4 18.5

    He joutuivat Babylonian vallan alle ja heidät hajotettiin ympäri pakanamaita. Ahdistuksessaan monet uudistivat uskollisuutensa hänen liitolleen. Heidän ripustaessaan harppunsa pajuihin ja surressaan pyhää temppeliä, joka oli hävitetty, totuuden valo loisti heidän välityksellään, ja tieto Jumalasta levisi kansojen keskuuteen. Pakanalliset uhrijärjestelmät olivat Jumalan säätämän järjestelmän turmeltuneita muotoja, ja moni, joka vilpittömästi noudatti pakanallisia juhlamenoja, sai heprealaisilta kuulla Jumalan säätämän järjestelmän merkityksen ja tarttui uskossa lupaukseen Lunastajasta.AO4 19.1

    Monet maanpakolaisista saivat kärsiä vainoa. Useat menettivät henkensä, koska he kieltäytyivät rikkomasta sapattia ja viettämästä pakanallisia juhlia. Kun epäjumalanpalvelijat aikoivat murskata totuuden, Herra asetti palvelijansa kuninkaitten ja hallitusmiesten eteen, jotta nämä ja heidän kansansa saisivat valoa. Kerta toisensa jälkeen suurimmat yksinvaltiaat joutuivat julistamaan sen Jumalan herruuden, jota heidän heprealaiset vankinsa palvelivat.AO4 19.2

    Baabelin vankeus oli tehokas keino Israelin parantamiseksi epäjumalanpalveluksesta. Seuraavien vuosisatojen aikana he saivat kärsiä pakanallisten vihollistensa sortoa, kunnes heissä vahvistui se vakaumus, että heidän menestyksensä riippui kokonaan heidän kuuliaisuudestaan Jumalan käskyille. Mutta kansassa oli paljon niitä, joiden kuuliaisuus ei johtunut rakkaudesta vaan itsekkäistä vaikuttimista. He suorittivat ulkonaisesti jumalanpalvelusta saavuttaakseen kansallisen suuruuden. Heistä ei tullut maailman valoa, vaan he sulkeutuivat pois maailmasta, jotteivät joutuisi kiusaukseen langeta epäjumalanpalvelukseen. Mooseksen välityksellä antamissaan ohjeissa Jumala oli rajoittanut heidän seurusteluaan epäjumalanpalvelijain kanssa, mutta tämä varoitus oli tulkittu väärin. Sen tarkoitus oli estää heitä mukautumasta pakanain tapoihin. Mutta sitä käytettiin erottavan muurin rakentamiseksi Israelin ja muiden kansojen välille. Juutalaiset pitivät Jerusalemia taivaanaan, ja he olivat todella arkoja siitä, ettei Jumala vain olisi pakanoille armollinen.AO4 19.3

    Baabelista paluun jälkeen kiinnitettiin suurta huomiota uskonnolliseen opetukseen. Kaikkialle maahan rakennettiin synagoogia, joissa papit ja kirjanoppineet selittivät lakia. Ja perustettiin kouluja, joissa tieteiden ja taiteiden ohella väitettiin opetettavan van- hurskauden periaatteita. Mutta nämä kaikki rappeutuivat. Vankeuden aikana monet kansasta olivat omaksuneet pakanallisia käsityksiä ja tapoja, ja näitä alkoi esiintyä heidän jumalanpalveluksissaan. Monissa asioissa he mukautuivat epäjumalanpalvelijoiden tapoihin.AO4 19.4

    Luopuessaan Jumalasta juutalaiset suureksi osaksi kadottivat muististaan uskonnollisten menojen merkityksen. Nämä menot olivat Kristuksen itsensä säätämät. Joka kohdassa ne kuvasivat häntä, ja ne olivat olleet täynnä elämää ja hengellistä kauneutta. Mutta juutalaiset hävittivät näistä uskonnollisista menoista hengellisen elämän ja pitivät kiinni kuolleista muodoista. He luottivat itse uhreihin ja menoihin sen sijaan, että olisivat luottaneet häneen, johon ne viittasivat. Täyt- tääkseen näin muodostuneen tyhjän paikan papit ja rabbiinit lisäsivät omia vaatimuksiaan, ja mitä tarkemmiksi he tulivat, sitä vähemmän esiintyi Jumalan rakkautta. He mittasivat pyhyyttään juhlamenojensa paljouden mukaan, samalla kun heidän sydämensä oli täynnä ylpeyttä ja ulkokultaisuutta.AO4 20.1

    Oli mahdotonta noudattaa lakia kaikkine tarkkoine ja vaivalloisine määräyksineen. Ne, jotka halusivat palvella Jumalaa ja koettivat noudattaa rabbiinien säädöksiä, raatoivat raskaan taakan alla. He eivät saaneet rauhaa huonon omantuntonsa syytöksiltä. Näin saatana toimi masentaakseen kansaa, alentaakseen heidän käsitystään Jumalan luonteesta ja saattaakseen Israelin uskon häpeään. Hän toivoi voivansa osoittaa todeksi väitteen, jonka hän oli esittänyt noustessaan kapinaan taivaassa: että Jumalan vaatimukset olivat epäoikeudenmukaisia, eikä niitä voitu noudattaa. Ei edes Israel, hän selitti, pitänyt lakia.AO4 21.1

    Vaikka juutalaiset toivoivat Messiaan tulevan, heillä ei ollut oikeaa käsitystä hänen tehtävästään. He eivät etsineet lunastusta synneistään vaan vapautusta Rooman vallasta. He odottivat Messiaan tulevan voittajana kukistamaan sortajan vallan ja antamaan Israelille maailman herruuden. Tämä valmisti tietä sille, että he hylkäsivät Vapahtajan.AO4 21.2

    Kristuksen syntymän aikoihin kansa huokaili vieraan vallan alla ja oli sisäisten taistelujen repimä. Juutalaisten oli sallittu säilyttää muodollisesti oma hallitus, mutta mikään ei voinut salata sitä tosiasiaa, että he olivat Rooman ikeen alla, tai saada heitä sopeutumaan valtansa rajoittamiseen. Roomalaiset vaativat oikeutta määrätä tai erottaa ylimmäisen papin, ja virka täytettiin usein petoksen, lahjusten tai murhankin avulla. Näin papisto yhä enemmän turmeltui. Kuitenkin papeilla oli yhä suuri valta, ja he käyttivät sitä itsekkäisiin ja voitonhimoisiin tarkoituksiin. Kansa oli heidän armottomien vaatimustensa alainen ja myös roomalaisten raskaasti verottama. Tämä asiaintila herätti laajalti tyytymättömyyttä. Usein tapahtui yleisiä mellakoita. Ahneus ja väkivalta, epäluulot ja hengellinen välinpitämättömyys jäytivät kansan elinjuuria.AO4 21.3

    Roomalaisviha sekä kansallinen ja hengellinen ylpeys saivat juutalaiset vielä pitämään tarkasti kiinni jumalanpalvelusmuodoistaan. Papit koettivat ylläpitää pyhyyden mainetta noudattamalla turhantarkasti uskonnollisia menoja. Kansa pimeydessä ja sorrettuna ja hallitusmiehet vallanhimoisina odottivat hänen saapumistaan, joka kukistaisi heidän vihollisensa ja asettaisi ennalleen Israelin kuninkuuden. He olivat tutkineet ennustuksia, mutta heiltä puuttui hengellinen näkemys. Näin heiltä jäivät huomaamatta ne kirjoitukset, jotka viittaavat siihen, miten vaatimattomana Kristus tulisi ensimmäisen kerran, ja he sovelsivat väärin niitä, jotka kertovat hänen toisen tulemisensa kunniasta. Ylpeys himmensi heidän näkönsä. He tulkitsivat ennustuksia omien itsekkäiden toiveittensa mukaan.AO4 21.4

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents