Hän nousi pitkältään maasta, tuli opetuslastensa luo, mutta tapasi heidät nukkumasta. Hän sanoi Pietarille: »Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani! Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mut-ta liha on heikko.» Jakeet 40, 41. Kaikkein tärkeimmällä hetkellä, jona Jeesus nimenomaan oli pyytänyt opetuslapsiaan val-vomaan kanssaan, Hän tapasi heidät nukkumasta. Hän tiesi, että ankarat taistelut ja hirveät kiusaukset olivat heidän edessään. Hän oli ottanut heidät mukaansa, jotta he tukisivat Häntä ja että tapahtumat, joiden todistajiksi he joutuivat sinä yönä, ja niistä saamansa opetukset painuisivat lähtemättömästi heidän mieliinsä. Se oli välttämätöntä heille, ettei heidän uskonsa pettäisi, vaan että se vahvistuisi edessä olevaa koetusta varten. TA 208.1
Mutta sen sijaan, että olisivat valvoneet Kristuksen kanssa, he surun valtaamina vaipuivat uneen. Innokas Pietarikin nukkui, hän, joka vain muutamia tunteja aikaisemmin oli selittänyt olevansa valmis kärsimään, niin, jos se oli välttämätöntä, kuolemaankin Herransa edestä. Juuri ratkaisevimmalla hetkellä, jolloin Jumalan Poika oli heidän osanottonsa ja hartaitten rukoustensa tarpeessa, heidät tavattiin nukkumasta. He menettivät paljon nukkuessaan silloin. Vapahtajamme tahtoi vahvistaa heitä sitä ankaraa uskon koetusta varten, mikä pian oli kohtaava heitä. Jos he olisivat viettäneet nuo synkät hetket valvoen kalliin Vapahtajan kanssa ja rukoillen Jumalaa, ei Pietarikaan olisi jäänyt oman vähäisen voimansa varaan ja tullut kieltäneeksi Vapahtajaansa koetuksen hetkellä. TA 208.2
Jumalan Poika meni pois toisen kerran, rukoili ja sanoi: »Isäni, jos tämä malja ei voi mennä ohitseni, minun sitä juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi.» Matt. 26:42. Jälleen Hän tuli opetuslastensa tykö ja tapasi heidät nukkumasta. Heidän silmänsä olivat käyneet raukeiksi. Nämä nukkuvat ope-tuslapset ovat nukkuvan seurakunnan vertauskuva, silloin kun Jumalan kostonpäivä on lähellä. On kohtalokasta nukkua silloin, sillä se on sumun ja sankan pimeyden päivä. TA 208.3
Jeesus on antanut meille tämän varoituksen: »Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee, iltamyöhälläkö, vai yösydännä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla, ettei hän, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta.» Mark. 13:35, 36. Jumalan seurakunnalta vaaditaan, että se täyttää yövartiopalveluksensa, katsomatta siihen, onko se vaaranalainen ja onko se lyhyt vai pitkä. Suru ei oikeuta sitä olemaan vähemmän valveilla. Ahdistuksen ei tule tehdä sitä huo-lettomaksi, vaan kaksin verroin valppaammaksi. Kristus on omalla esikuvallaan osoittanut seurakunnalle tien voiman lähteelle hädän, tuskan ja vaaran aikoina. Valvova tila ilmaisee, että seurakunta todella on Jumalan kansa. Tämä tuntomerkki erottaa odottavat yksilöt maailmasta ja osoittaa heidän olevan vieraita ja muukalaisia maan päällä. TA 209.1
Jälleen Vapahtaja jätti murheella nukkuvat opetuslapsensa ja rukoili kolmannen kerran esittäen samat sanat. Sitten Hän tuli heidän tykönsä ja sanoi: »Te nukutte vielä ja lepäätte! Katso, hetki on lähellä, ja Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin.» Matt. 26:45. Miten julmaa olikaan, että opetuslapset sallivat unen painostaa silmiään ja päästivät tajuntansa herpautumaan, sillä aikaa kun heidän taivaallisen Herransa täytyi kestää sellaista kuvaamatonta sieluntuskaa. Jos he olisivat py-sytelleet valveilla, eivät he olisi kadottaneet uskoaan nähdessään Jumalan Pojan kuolevan ristinpuulla. TA 209.2
Tuo tärkeä valvontayö olisi pitänyt käyttää jaloon hengelliseen kilvoitteluun ja rukoukseen, mikä olisi antanut heille voimaa olla todistamassa Jumalan Pojan kuvaamatonta tuskaa. Se olisi valmistanut heitä seuraamaan Hänen kärsimyksiään ristillä ja käsittämään jotakin siitä valtavasta tuskasta, minkä Hän kesti Getsemanen puutarhassa. Ja he olisivat kyenneet paremmin palauttamaan mieliinsä niitä sanoja, jotka Hän oli puhunut heille kärsimyksistään, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, ja tuon koettelevan hetken synkkyyden keskellä näkemään joitakin toivon säteitä, jotka olisivat valaisseet pimeyttä ja vahvistaneet heidän uskoaan. TA 209.3
Kristus oli aikaisemmin kertonut heille, että näin tulisi tapahtumaan, mutta he eivät olleet ymmärtäneet Häntä. Koska Hänen kärsimysnäytelmänsä tulisi olemaan tulikoe Hänen opetuslapsilleen, oli valvominen ja rukoileminen välttämätöntä. Heidän uskonsa tarvitsi näkymättömän voiman vahvistusta heidän joutuessaan näkemään pimeyden valtojen riemuvoiton. TA 210.1