Esimerkkejä riivaajahenkien toiminnasta

Sattuva esimerkki riivajien luku-määrästä, vallasta ja häijyydestä sekä Kristuksen voimasta ja lau-peudesta on Raamatun kertomuk-sessa paholaisten riivaamien pa-rantamisesta Gadarassa. Nuo kurjat mielipuolet mursivat kaikki esteet, vääntelivät itseään vihasta vaahdoten, raivosivat, täyttivät il-man huudoillaan, runtelivat itseään ja olivat vaarana kaikille, jotka heidän läheisyyteensä joutuivat. Heidän verta vuotava, rumentunut ruumiinsa ja hämmentynyt mielensä muodostivat pimeyden ruhtinasta miellyttävän näyn. Yksi miehiä vaivaavista riivaajista selitti: »Legio on minun nimeni, sillä meitä on monta » (Mark. 5: 9). Rooman armeijassa legioonaan kuului kolmesta tuhannesta viiteen tuhanteen miestä. Myös saatanan joukot on jär jestetty osastoihin, ja se osasto, johon nämä saastaiset henget kuuluivat, oli vahvuudeltaan le-gioona.AO8 28.3

Jeesuksen käskystä pahat henget luopuivat uhreistaan, jotka rauhallisina, nöyrinä ja ymmärtä-väisinä jäivät istumaan Jeesuksen jalkojen juureen. Mutta riivaajien sallittiin syöstä sikalauma järveen, ja kun Gadaran asukkaat pitivät sikojen menetystä suurempana asiana kuin Kristukselta saamiaan siunauksia, he pyysivät jumalallista parantajaa poistumaan heidän alueeltaan. Juuri tähän tulokseen saatana halusi Päästä. Syyttämällä tappiosta Jeesusta hän herätti ihmisissä itsekästä pelkoa ja esti heidät kuuntelemasta hänen sanojaan. Saatana syyttää aina tappioista, onnettomuuksista ja kärsimyksistä kristittyjä sen sijaan että antaisi syyn langeta sinne, mihin se kuuluu - hänelle itselleen ja hänen edustajilleen.AO8 29.1

Mutta Kristuksen tarkoituksia ei voitu estää toteutumasta. Hän salli riivaajien hävittää sikalauman ojentaakseen niitä juutalaisia, jotka kasvattivat näitä saastaisia eläimiä voiton tähden. Jos Kristus ei olisi pidättänyt riivaajia, ne olisivat syösseet järveen sekä siat että niiden paimenet ja omistajat. Paimenien ja omistajien säilyminen riippui yksin-omaan siitä, että hän käytti ar-mollisesti voimaansa heidän pelastuksekseen. Tämän sallittiin tapahtua myös sen tähden, että opetuslapset saisivat nähdä saatanan julmuuden sekä ihmisiä että eläimiä kohtaan. Vapahtaja toivoi, että hänen seuraajansa tuntisivat sen vihollisen, joka heidän oli kohdattava, ettei tämä voisi juonillaan heitä pettää ja voittaa. Hän halusi myös, että sen seudun asukkaat näkisivät hänen kykynsä murtaa saatanan kahleet ja vapauttaa hänen vankinsa. Vaikka Jeesus itse lähti sieltä pois, nuo ihmeellisellä tavalla vapautetut miehet jäivät kertomaan hyvänte-kijänsä laupeudesta.AO8 29.2

Muitakin samanlaisia tapauksia kerrotaan Raamatussa. Jeesus ajoi sanallaan ulos riivaajan, joka vaivasi ankarasti erään syyrofoinikialaisen vaimon tytärtä (Mark. 7: 25-30). Säälivä Vapahtaja paransi riivatun miehen, joka oli sokea ja mykkä (Matt. 12: 22), samoin nuorukaisen, jonka mykkä henki usein heitti milloin tuleen milloin veteen tuhotakseen hänet (Mark. 9: 17-27), ja myös miehen, joka saastaisen riivaajahengen vaivaamana häiritsi sapatin rauhaa Kapernaumin synagoogassa (Luuk. 4: 33-36). Melkein jokaisessa tapauksessa Kristus puhui riivaajalle kuin järjelliselle olennolle käskien hänen lähteä ulos uhristaan ja kieltäen häntä enää koskaan kiduttamasta uhriaan. Kun Kapernaumin synagoogassa olevat näkivät hänen suuren voimansa, heidät valtasi hämmästys, ja he puhuivat keskenään sanoen: »Mitä tämä puhe on, sillä hän käskee vallalla ja voimalla saastaisia henkiä, ja ne lähtevät ulos» (Luuk. 4: 36).AO8 30.1

Riivaajien valtaan joutuneet esitetään yleensä suuresti kärsivinä, mutta tästä säännöstä oli myös poikkeuksia. Jotkut asettuivat vapaaehtoisesti saatanallisen vaikutuksen alaisiksi saadakseen yliluonnollisen voiman. Näillä ei luonnollisesti ollut mitään taistelua pahojen henkien kanssa. Tähän luokkaan kuuluivat ne, joilla oli tietäjähenki - noidat Simon ja Elymas sekä palvelustyttö, joka Filippissä seurasi Paavalia ja Silasta.AO8 30.2