Luku 9—Oppivaisuuden merkitys.

Jumala kehoittaa niitä, jotka sabattikoulutyössä ovat edesvastuullisissa asemissa, luopumaan kaikesta itsekkäisyydestä, kaikesta itsensäluottamisesta ja omista ajatuksistaan. Jos teille esitetään sanomaa, jota ette ymmärrä, niin pitäkää tarkasti huolta siitä, että kuulette ne perusteet, joita sanansaattaja ehkä antaa teidän vertaillessanne raamatunkohtia toisiin päästäksenne selville siitä, onko tuolle sanomalle tukea Jumalan sanassa vai ei. Jos te uskotte, ettei esitetty näkökanta perustu Jumalan sanaan, tai jos sitä näkökantaa, jonka te olette omaksuneet kysymyksessä olevasta aineesta, ei voida kumota, niin esittäkää omat lujat perusteenne; sillä teidän käsityskantanne ei ole horjuva joutuessaan erhetystä vastaan. Ei ole oikein, eikä miehekästä, jatkaa ainaista taistelua pimeydessä, jossa te suljette silmänne, ettette näkisi, ja korvanne, ettette kuulisi, ja paadutatte sydämenne tietämättömyydessä ja epäuskossa, ettei teidän tarvitsisi nöyrtyä, ja uneksitte vastaanottaneenne valoa koskien määrättyjä totuuskohtia. Vapahtajan kehoituksien noudattaminen koskien kirjoitusten tutkimista ei tapahdu siten, että te pidättäydytte tutkimasta totuutta. Onko se kätkettyjen aarteiden kai Vantaa, kun kutsutaan toisen työn hedelmiä arvottomaksi roskakasaksi eikä ryhdytä mihinkään tutkimustoimenpiteisiin, jotta nähtäisiin, kuinka paljon tuossa tuomitussa ajatusten kokoelmassa voi olla kallisarvoisia totuusaarteita? Tahtovatko ne, joiden vielä tarvitsee opiskella melkein kaikkea, jäädä pois jokaisesta kokouksesta, missä on tilaisuus tutkia niitä sanomia, joita saäpuu kansalle, vain sentähden että he luulotelevat, että ne ha-vainnot, joita totuuden opettajat esittävät, ehkä eivät ole sopusoinnussa sen kanssa, mitä ovat pitäneet totuutena? Näin menettelivät juutalaiset Kristuksen aikana, koska heillä oli paha, epäuskoinen sydän, joka luopui elävästä Jumalasta, ja me olemme saaneet varoituksen, ettemme tekisi niinkuin he tekivät, kun valitsivat pimeyden valon asemasta. Kukaan niistä, jotka kuvittelevat tuntevansa jo kaiken, ei ole vielä liian vanha taikka liian viisas oppimaan elävän Jumalan vä- häpätöisimmältäkin lähettiläältä. — S. S. W., kesäk. 1892.TSTT 42.1

* * * * *