Luku 5—Vanhempien ja opettajien edesvastuu.

Sabattikoulumme kaikkialla kiinnostavat minua syvästi, sillä minä uskon, että ne ovat Jumalan välikappaleita opettamassa nuorisollemme Raamatun totuuksia. Sekä vanhempien että opettajien tulee alituisesti pyrkiä innostamaan nuoria niihin asioihin, joilla on ikuisuusmerkitystä. Sabattikoulu on lähetyskenttä, ja tässä merkityksellisessä työssä tulee osoittaa paljon enemmän lähetyshenkeä kuin mitä sitä tähän asti on ollut. Kaikissa ikäluokissa sekä alottavien että edist yneempien keskuudessa tulee opettajien katse olla alati suunnattuna suureen valon lähteeseen saadakseen viisautta, armoa ja voimaa kasvattamaan oppilaittensa sydämiä ja käsitellä ymmärtäväisesti niitä, Jotka Kristus on ostanut verellään. Jokaisen opettajan tulee olla Hänen nöyrä seuraajansa, joka on nöyrä ja sävyisä sydämeltä. Kenenkään ei pidä tutkia tai tehdä työtä siinä mielessä, että häntä pidettäisiin muita etevämpänä opettajana tai erinomaisen kykenevänä ihmisenä, vaan voidakseen voittaa sieluja Kristukselle. Joutuu kyllä helposti kiusaukseen kietoa oman minänsä kaikkeen, mitä tekee; mut ta jos niin käy, niin se turmelee työn, sillä se on johtava siihen, että esitetään kuivia ja pitkä-veteisiä huomautuksia, jotka eivät kiinnosta eivätkä hyödytä lapsia.TSTT 24.1

Samalla kuin on tärkeätä, että opettaja kärsivällisesti näkee vaivaa, niin työtä ei kokonaan pidä jätettämän sabattikoulun ja seurakunnan työntekijäin harteille, vaan heidän työnsä tulee perustua ja saada tukea siitä työstä, joka suoritetaan kotona. Vanhemmilla on pyhä edesvastuu ja pyhä tehtävä, ja se kehoittaa heitä olemaan tehtävälleen uskollisia ja kantamaan edesvastuunsa Jumalan pelossa valvoen lastensa sieluja niinkuin ne, joiden on tehtävä tili...TSTT 25.1

Kun Kristus opetti Israelin lapsia pilvenpat- saasta, viittaa se vanhempien velvollisuuteen eikä se ole epäselvä tai vaikea ymmärtää. Tämä opetus on annettu meille kehoitukseksi ja hyödyksi. »Niin pankaa nyt nämä minun sanani teidän sydämeenne ja mieleenne, ja sitokaa ne merkiksi teidän käsiinne, ja olkoot ne muistutukseksi teidän silmäinne välissä...» Kaikissa töissänsä, mitä he käsillään tekivät, tuli heidän muistaa Herran käskyt. Ne tuli heidän sitoa käsiinsä, ei kirjaimellisesti puhuen, vaan jättääkseen jokaisesta teostansa elämäänsä vaikutuksen. Niiden tuli olla muistutuksena heidän silmäinsä välissä. Heidän mielensä tuli viihtyä Jumalan sanan totuudessa, ja heidän tuli antautua sen periaatteiden johtoon. »Opettakaa niitä lapsillenne, niin että sinä puhut niistä huoneessa istuissasi ja tiellä käydessäsi ja levätä pannessasi ja noustessasi ja kirjoita ne huoneesi pihtipieliin ja portteihisi; että sinä ja sinun lapsesi kauan eläisitte siinä maassa, jonka Herra teidän isillenne vannoi an- taaksensa heille, niin kauan kuin päivät taivaasta ovat maan päällä”...TSTT 25.2