Minkälaista opetusta on annettava.

Meidän yhdyskuntamme ulkopuolella on monta tosi kristittyä, joiden kanssa me joudumme kosketuksiin ja jotka elävät sen parhaan valon mukaan, mikä heillä on, ja Jumala katselee heitä suuremmalla mielihyvällä kuin niitä, joilla on suurempi valo, mutta eivät käytä sitä, niin että se näkyisi sen mukaisissa teoissa. Opetuslapset ta- pasivat kerran erään miehen, joka toimi Kristuksen nimessä, ja puhuessaan tästä Jeesukselle sanoi Johannes: »Me kielsimme häntä, koska hän ei seuraa meitä.» Mutta Jeesus nuhteli tällaista Johanneksen mielenlaatua ja sanoi: »Joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme.» Hän, joka on tie, totuus ja elämä, tahtoo tulla selvästi ilmoitetuksi niiden sanoissa, hengessä ja käytöksessä, jotka uskovat Jeesukseen ja oppivat Hänestä. Vanhempien ja opettajien tulee osoittaa mitä hellintä harrastusta ja sääliä niitä kohtaan, jotka eivät usko totuuteen. Heidän ei tule milloinkaan, ei sanoin eikä teoin, haavoittaa sielua, jonka Kristus on ostanut omalla verellään. Jos aikuiset ovat kylmiä ja mielenlaadultaan tylyjä ja epämiellyttäviä, niin lapset ovat samanlaisia, eikä heidän luonteensa tule muovailluksi juma-lallisen esikuvan mukaan. Meidän täytyy kärsi-vällisesti opettaa lapsia ja nuorisoa ymmärtä-mään, että Jumala vaatii heitä olemaan lähetystyöntekijöitä ja etteivät he saa olla itserakkaita, ahdassydämisiä eivätkä suvaitsemattomia, vaan jalomielisiä käsityksissään ja tunteissaan muita kohtaan. Jos kaikki toimivat rakkaudessa ja osoittavat kristillistä kohteliaisuutta, tulevat he voittamaan sieluja ja tuovat kallisarvoisia lyh-teitä Herralle.TSTT 20.2

On varmaa: s. p. adventistien keskuudessa, sekä seurakunnan että sabattikoulun toiminnassa, on liian vähän rakkauden henkeä. Sekä työntekijät, että oppilaat asettavat päämaalinsa liian matalalle. Kaikki tarvitsevat enemmän mielen ylevyyttä; he tarvitsevat ylevämpiä ja pyhempiä pyrkimyksiä, tarvitsevat puhtaampaa ilmapiiriä siitä hengittääkseen. Sabattikouluistamme ja korkeakouluistamme me odotamme nuoria miehiä ja naisia lähetystyöntekijöiksi Jumalan työhön. He tarvitsevat mitä parhaimman opetuksen ja kristillisen kasvatuksen. Tietojensa lisäksi he tarvitsevat sit ä voimaa, joka tulee Jumalalta ja joka varustaa heidät koetteleviin ja edesvastuul- lisiin asemiin. Henkisen ja hengellisen kasvun tulee olla yhtä selväpiirteisesti kehittynyt kuin ruumiin-voimatkin. Nuorten tulee käsittää, kuinka välttämätöntä on olla väkevä ja pätevä sekä henkisesti että hengellisesti. Monet laiminlyövät hankkia itselleen tätä voimaa, ei sentähden että heiltä puuttuu lahjoja, vaan sentähden etteivät he ole pyrinnöissään päättäväisiä eivätkä ahkeria. Heidän tulee tarkasti käyttää hyväkseen tilaisuutensa ja olla huolellisia tullakseen kykeneviksi kantamaan taakkoja ja jakamaan edesvastuun uupuneiden ja liiaksi kuormitettujen kanssa. Tärkeintä kaikesta lähetystyöstä on opettaa työntekijöitä lähtemään lähetyskentille julistamaan evankeliumia kaikille luoduille.TSTT 21.1

Sabattikoulunopettajan tulee olla esimerkkinä uskossa, rakkaudessa, opissa ja käytöksessä. Hänen tulee olla yksinkertainen pukeutumises- saan. Hänen tulee ilmaista kaiken luonnollisen ja todellisen kauneutta vastakohtana väärälle ja teennäiselle. Hänen tulee opettaa oppilaansa rakastamaan Jumalaa antamalla heille piirteen piirteen jälkeen ja käskyn käskyn jälkeen ja vähitellen esittää uusia puolia totuudesta, kunnes se esiintyy niin puoleensavetävänä ja ihanana, kuin se on. Hänen tulee rukoilla ja tehdä työtä, kunnes hän näkee ne, jotka ovat hänelle uskotut, totuuteen kiintyneinä, näkee heidät Jumalan rakkauden valtaamina, mikä on yli kaiken ymmärryksen. —S. S. W., tammik. 1889.TSTT 22.1

* * * * *