Luku 11—Jumalalle antautuneiden opettajien tarve.

Niiden, jotka toimivat sabattikoulutyössä, tulee olla Jumalalle antautuneita. Heidän tulee olla miehiä ja naisia, jotka omaavat lujan uskon ja lämpimän sydämen ja ovat hengeltään palavia ja harrastavat kaikkea, mikä kuuluu Kristuksen asiaan. Heidän tulee pyhittää elämänsä ja harrastuksensa epäitsekkäästi työhön välittämättä siitä, mitä uhrauksia se vaatisi, antautua alttarille ja rukoilla voimakkain huudoin ja kyynelin niille nuorille ihmisille kääntymystä, jotka ovat uskotut heidän hoitoonsa. Tulkoon kaikki itsekäs kunnianhimo ristiinnaulituksi niissä, jotka työskentelevät sabattikoulussa Herran puolesta, älkööt he tehkö »mitään itsekkäisyydestä eikä turhan kunnian pyynnöstä, vaan nöyryydessä pitäkööt toinen toistansa parempana kuin itseään. Tärkeimpänä pyrkimyksenä sabattikoulun virkailijalla olkoon opettaa nuoret yksinkertaisesti ja Jumalaa peläten suorittamaan velvollisuutensa.TSTT 48.1

Mitä sabattikoulu niin paljon kaipaa, ei ole koneellisuutta, vaan hengellisten asioitten ymmärtämystä. Kuinka kaipaavatkaan työntekijät Hengen kastetta voidakseen tulla todellisiksi työntekijöiksi Jumalalle! Heidän tulee oppia jännittämään voimansa äärimmilleen oppiakseen paremmin tuntemaan Raamatun totuuksia. Sabattikoulun opettajien tulee joka päivä rukoilla valoa taivaasta voidakseen avata sanan aarteet nuorten mielelle. Miksi te ette nöyrry Herran edessä ja anna Pyhän Hengen tekemän työn tulla näkyviin luonteestanne ja työstänne? Niissä, jotka toimivat sabattikoulutyössä, on liian paljon itseensätyytyväisyyttä, liian paljon koneellisuutta, liian paljon vanhojen tapojen noudattamista, ja kaikki tämä saa aikaan, että sielut tulevat johdetuiksi pois elämän veden lähteeltä . . . —S. S. W., syysk. 1892.TSTT 48.2

* * * * *