VERTAUSKUVA KOHTAA PERIKUVANSA, 10. huhtikuuta

»Mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä.» Ef. 2: 13.PP 118.1

Jumalan kansalla, jota hän kutsuu omaisuudekseen, oli etuoikeutenaan kaksinkertainen lakijärjestelmä, siveellinen ja seremoniallinen. -PP 118.2

Luomisesta lähtien siveyslaki oli oleellinen osa Jumalan suunnitelmaa ja yhtä muuttumaton kuin hän itse. Seremonialain oli määrä vastata tiettyä tarkoitusta siinä Kristuksen suunnitelmassa, joka koski ihmiskunnan pelastusta. Vertauskuvallisten uhritoimitusten järjestelmä säädettiin sitä varten, että syntinen voisi nähdä niiden välityksellä suuren uhrin, Kristuksen. Seremonialaki oli erinomainen; sen oli Jeesus laatinut yksissä neuvoin Isänsä kanssa edistämään ihmissuvun pelastusta. Koko vertauskuvallinen järjestelmä pohjautui Kristukseen. Aadam näki Kristuksen siinä viattomassa eläimessä, joka joutui kärsimään rangaistuksen siitä, että hän oli rikkonut Herran lakia. ^{426BC 1094, 1095}PP 118.3

Uhripalvelusten tarve lakkasi, kun vertauskuva tapasi perikuvansa Kristuksen kuolemassa. Hänessä varjo kohtasi todellisuuden. Jumalan lain ylevä luonne säilyy yhtä kauan kuin Herran hallintoakin riittää. Tämä laki on Jumalan luonteen ilmaus. Vertauskuvilla ja varjoilla, uhreilla ja anneilla ei ollut mitään merkitystä Kristuksen ristinkuoleman jälkeen; mutta Jumalan lakia ei ristiinnaulittu Kristuksen kanssa. Nykyään hän [saatana] pettää ihmisiä, kun kyse on Jumalan laista. ^{436BC 1116}PP 118.4

Kymmenen käskyn laki elää ja tulee elämään kautta ikuisuuksien. -PP 118.5

Antaessaan ainosyptyisen Poikansa maailmallemme Jumala ei tehnyt tätä ääretöntä uhria varmistaakseen ihmiselle etuoikeuden rikkoa Jumalan käskyjä tässä elämässä ja tulevassa iankaikkisessa elämässä. ^{446BC 1116}PP 118.6

Hän [Jeesus] uhrasi kalliin, syyttömän elämänsä pelastaakseen syylliset ihmiset ikuisesta tuhosta, jotta he uskon kautta häneen voisivat seisoa syyttöminä Jumalan valtaistuimen edessä. ^{457BC 914}PP 118.7