Apu kaikissa koettelemuksissa

Me elämme kärsimysten maailmassa. Vaikeudet, koettelemukset ja murheet odottavat meitä pitkin matkaa tiellämme taivaskotiin. Mutta monet tekevät elämän taakan kaksinverroin raskaammaksi odottamalla jatkuvasti vaikeuksia. Jos he kohtaavat vastoinkäymisiä tai pettymyksiä, he ajattelevat, että kaikki on hukassa, että heidän osansa on kaikkein raskain, että he varmasti joutuvat elämään puutteessa. Näin he vaipuvat surkeuteen ja luovat varjon kaikkien lähimmäistensäkin ylle. Itse elämä muuttuu heille taakaksi. Mutta näin ei tarvitse olla. Ajatusten suunnan muuttaminen vaatii määrätietoisia ponnistuksia, mutta se on mahdollista. Heidän onnensa sekä tässä että tulevassa elämässä riippuu siitä, pystyvätkö he suuntaamaan mielensä iloisiin asioihin. Heidän on käännettävä katseensa synkistä kuvitelmistaan niihin siunauksiin, joita Jumala on sirotellut heidän polulleen, ja niiden tuolle puolen näkymättömiin ja ikuisiin asioihin.SLS 201.1

Jumala on varautunut auttamaan jokaisessa koettelemuksessa. Kun Israel tuli erämaassa Maaran karvaiden vesien ääreen, Mooses huusi apua Herralta. Herra ei antanut mitään uutta apukeinoa, vaan kiinnitti huomion siihen, mitä jo oli saatavilla. Puu, jonka hän oli luonut, piti heittää lähteeseen, jotta vedestä tulisi puhdasta ja makeaa. Kun tämä oli tehty, kansa joi vettä ja virkistyi. Kristus auttaa meitä kaikissa koettelemuksissa, jos etsimme häntä. Silmämme avataan näkemään hänen sanansa parantavat lupaukset. Pyhä Henki opettaa meille, miten voimme omistaa jokaisen siunauksen vastalääkkeeksi murheillemme. Jokaiselle katkeralle juomalle, joka nostetaan huulillemme, löydämme parantavan oksan.SLS 201.2

Me emme saa antaa tulevaisuuden vaikeine ongelmineen ja epätyydyttävine näköaloineen masentaa sydäntämme, vapisuttaa polviamme ja lamauttaa käsiämme. Jumala kehottaa meitä tekemään rauhan hänen kanssaan. Ne, jotka jättävät elämänsä hänen johtoonsa ja palvelukseensa, eivät koskaan joudu olosuhteisiin, joissa hän ei antaisi apua. Oli tilanteemme mikä hyvänsä, meillä on Opas näyttämässä tietä, jos olemme hänen sanansa tekijöitä; oli vaikeutemme mikä hyvänsä, meillä on luotettava Neuvonantaja; oli surumme, murheemme ja yksinäisyytemme minkälainen tahansa, meillä on myötätuntoinen Ystävä.SLS 202.1

Jos me tietämättömyydessämme astumme harhaan, Vapahtaja ei hylkää meitä. Meidän ei milloinkaan tarvitse tuntea olevamme yksin. Enkelit ovat seuralaisiamme. Lohduttaja, jonka Kristus lupasi lähettää nimessään, on luonamme. Tiellä Jumalan kaupunkiin ei ole vaikeuksia, joita häneen luottavat eivät voisi voittaa. Ei ole vaaroja, joita he eivät voisi välttää. Ei ole surua, ei murhetta, ei inhimillistä heikkoutta, johon hänellä ei olisi apua.SLS 202.2

Kenenkään ei tarvitse jäädä masennuksen ja epätoivon valtaan. Saatana voi tulla luoksesi ja väittää julmasti: “Olet toivoton tapaus. Et voi pelastua.” Mutta sinulla on toivoa Kristuksessa. Jumala ei vaadi meitä voittamaan omassa voimassamme. Hän pyytää meitä tulemaan lähelle itseään. Hän odottaa voidakseen vapauttaa meidät kaikista vaikeuksista, jotka painavat sieluamme ja ruumistamme. Hän, joka tuli ihmiseksi, osaa osoittaa sääliä ihmiskunnan kärsimyksiä kohtaan. Kristus ei ainoastaan tunne jokaista ihmistä erityisine tarpeineen ja vaikeuksineen, vaan hän on selvillä kaikesta, mikä ärsyttää ja hämmentää tämän mieltä. Hänen kätensä on ojentunut säälivän hellästi jokaista kärsivää lasta kohti. Ne, jotka kärsivät eniten, saavat eniten osakseen hänen myötätuntoaan ja sääliään. Hän on liikuttunut meidän heikkouksistamme, ja hän haluaa meidän laskevan huolemme ja murheemme hänen jalkojensa juureen ja jättävän ne sinne.SLS 202.3

Ei ole viisasta katsoa itseään ja tarkkailla omia tunteitaan. Jos teemme näin, vihollinen tuo vaikeuksia ja kiusauksia, jotka heikentävät uskoa ja tuhoavat rohkeuden. Mielenliikkeiden yksityiskohtainen erittely ja ylivallan antaminen tunteille johtaa epäilyksiin ja tekee neuvottomaksi. Meidän on käännettävä katseemme pois itsestämme Jeesukseen.SLS 203.1

Kun kiusaukset ahdistavat sinua, kun huolet, neuvottomuus ja pimeys näyttävät ympäröivän sielusi, katso sinne, missä viimeksi näit valon. Lepää Kristuksen rakkaudessa ja hänen suojeluksessaan. Kun synti pyrkii saamaan määräysvallan sydämessä, kun syyllisyys vaivaa sielua ja painaa omaatuntoa, kun epäusko synkentää mielen, muista, että Kristuksen armo pystyy voittamaan synnin ja karkottamaan pimeyden. Kun solmimme yhteyden Vapahtajaan, saavumme rauhan valtakuntaan.SLS 203.2

“Herra lunastaa palvelijainsa sielut,
eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi.” Ps. 34:23SLS 203.3

“Herran pelossa on vahva varmuus
ja turva vielä lapsillekin.” Sanani. 14: 26SLS 203.4

“Mutta Siion sanoo: ‘Herra on minut hyljännyt,
Herra on minut unhottanut’.
Unhottaako vaimo rintalapsensa,
niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa?
Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota.
Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt.” Jes. 49: 14-16SLS 203.5

“Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi;
älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun jumalasi;SLS 203.6

minä vahvistan sinua, minä autan sinua,
minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.” Jes. 41: 10SLS 204.1

“Kuulkaa minua, te Jaakobin heimo,
te kaikki Israelin heimon tähteet,
te, joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti,
nostaa hamasta äidinhelmasta.
Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama,
hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan;
niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan,
minä kannan ja pelastan.” Jes. 46: 3, 4SLS 204.2