Palveluksen vaikutin

Kristus ei säästellyt voimiaan palvelustyössään. Hän ei laskenut työtunteja. Hän omisti aikansa, sydämensä, sielunsa ja voimansa ihmiskunnan hyväksi tehtävään työhön. Raskaat päivät hän uurasti ja pitkät yöt vietti rukoukseen kumartuneena anoen armoa ja kestävyyttä voidakseen työskennellä vielä tehokkaammin. Itkulla ja kyynelillä hän lähetti pyyntönsä taivaaseen, jotta hänen inhimillinen luontonsa vahvistuisi, jotta hän saisi voiman kohdata kieron vihollisen kaikki kavalat juonet ja suorittaa loppuun työnsä ihmiskunnan kohottamiseksi. Työntekijöilleen hän sanoo: “Minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt.” Joh. 13: 15.SLS 419.1

“Kristuksen rakkaus vaatii meitä”, sanoi Paavali. Tämä oli hänen elämänsä liikkeelle paneva voima; se oli hänen vaikuttimensa. Jos hänen intonsa velvollisuuden tiellä hetkeksikin väsähti, yksi ainoa vilkaisu ristiin sai hänet vyöttämään mielensä kupeet uudestaan ja ponnistelemaan eteenpäin kieltäymyksen tiellä. Ahertaessaan veljiensä hyväksi hän oli riippuvainen Kristuksen uhrissa ilmenneestä rajattomasta rakkaudesta ja sen hillitsevästä, pakottavasta voimasta.SLS 419.2

Miten vakava ja liikuttava onkaan hänen vetoomuksensa: “Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte.” 2 Kor. 8: 9. Sinä tiedät, miten korkeasta asemasta hän luopui, miten syvälle nöyryytykseen hän laskeutui. Hänen jalkansa astuivat uhripolulle kääntymättä siltä pois, ennen kuin hän oli antanut henkensä. Taivaan valtaistuimen ja ristin välillä hänelle ei tarjoutunut tilaisuutta lepoon. Rakkaus ihmiskuntaa kohtaan sai hänet toivottamaan tervetulleeksi jokaisen herjauksen ja alistumaan jokaiseen loukkaukseen.SLS 419.3

Paavali kehottaa meitä katsomaan ei vain omaa vaan “toistenkin parasta”. Hän kehottaa meitä omistamaan saman mielen, “joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti”. Fil. 2: 4-8.SLS 420.1

Paavali piti erittäin tärkeänä, että Kristuksen nöyrtyminen nähtäisiin ja ymmärrettäisiin. Hän oli varma siitä, että jos ihmiset saataisiin ajattelemaan taivaan Majesteetin antamaa hämmästyttävää uhria, itsekkyys häviäisi heidän sydämestään. Apostoli käsittelee aihetta yksityiskohtaisesti, jotta me voisimme edes jossain määrin ymmärtää Vapahtajan ihmeteltävää alentumista syntisten vuoksi. Hän suuntaa ensin mielemme Kristuksen asemaan taivaassa Isänsä rinnalla, sitten hän ilmoittaa, että Kristus luopui kirkkaudestaan ja alistui vapaaehtoisesti ihmiselämän nöyryyttäviin oloihin, otti vastuulleen palvelijan tehtävät ja oli kuuliainen kuolemaan asti, häpeällisimpään, vastenmielisimpään, tuskallisimpaan kuolemaan — ristin kuolemaan — asti. Voimmeko miettiä tätä Jumalan rakkauden ihmeellistä ilmenemistä tuntematta kiitollisuutta ja rakkautta ja tajuamatta syvästi, että me emme ole itsemme omat? Tällaista Mestaria ei saa palvella vastahakoisesti eikä itsekkäistä syistä.SLS 420.2

Pietari sanoo, ettei meitä ole lunastettu “millään katoavaisella”, ei “hopealla” eikä “kullalla”. 1 Piet. 1: 18. Jos ihmisen pelastus olisi voitu hankkia niillä, miten helposti se olisikaan käynyt häneltä, joka sanoo: “Minun on hopea, ja minun on kulta.” Hagg. 2: 8. Mutta syntinen voitiin lunastaa vain Jumalan Pojan kallisarvoisella verellä. Ne, jotka eivät arvosta tätä ihmeellistä uhria ja kieltäytyvät palvelemasta Kristusta, hukkuvat itsekkyyteensä.SLS 420.3