Vanhemmat lastensa ohjaajina

On onnellista, jos vanhempien elämä on todellista jumaluuden heijastusta. Silloin Jumalan lupaukset ja käskyt herättävät lapsessa kiitollisuutta ja kunnioitusta. Vanhempien lempeys, oikeudenmukaisuus ja kärsivällisyys kertovat lapselle Jumalan rakkaudesta, oikeudenmukaisuudesta ja kärsivällisyydestä. Opettaessaan lasta rakastamaan ja tottelemaan isää ja äitiä sekä luottamaan heihin vanhemmat opettavat samalla hänet rakastamaan ja tottelemaan taivaallista Isää ja luottamaan myös häneen. Tällaisen lahjan antaneet vanhemmat ovat lahjoittaneet lapselleen ikuisen aarteen, joka on arvokkaampi kuin kaikki maailman rikkaudet.SLS 303.1

Jumala antaa äidille pyhän luottamustehtävän uskoessaan lapsen hänen hoitoonsa. “Ota tämä poika, tämä tyttö”, hän sanoo, “ja kasvata hänet minulle. Muovaa hänen luonnettaan niin, että se säteilee kuin palatsi, ja loistaa Herran valtakunnassa ikuisesti.”SLS 303.2

Äidistä tuntuu hänen oma työnsä usein vähäpätöiseltä. Se on työtä, jota ei juurikaan arvosteta. Muut tietävät vähän hänen huolistaan ja vaivoistaan. Hänen päivänsä ovat täynnä pieniä arkisia velvollisuuksia, jotka kaikki vaativat kärsivällistä ponnistusta, itsehillintää, hienotunteisuutta, viisautta ja uhrautuvaa rakkautta. Silti hän ei voi kerskua tehneensä mitään todella suurta. Hän on vain huolehtinut kotielämän kitkattomasta jatkumisesta. Usein väsyneenä ja neuvottomana hän on koettanut puhua ystävälliseti lapsille, järjestää heille puuhaa ja pitää heidät tyytyväisinä sekä ohjata pienet jalat oikealle tielle. Hänestä tuntuu, ettei hän ole saanut mitään aikaan. Mutta tämä ei ole totta. Taivaan enkelit tarkkailevat huolten uuvuttamaa äitiä ja panevat merkille hänen päivittäisen uurastuksensa. Hänen nimensä ei ehkä ole kuuluisa maailmassa, mutta se on kirjoitettu Karitsan elämän kirjaan.SLS 303.3