Luku 2—Ihmisten keskellä

Kalastajan kodissa Kapernaumissa Pietarin anoppi sairasti “kovaa kuumetta”, ja “he puhuivat hänestä Jeesukselle”. Jeesus “koski tämän käteen, ja kuume lähti hänestä”, ja hän nousi ja palveli Vapahtajaa ja tämän opetuslapsia. Luuk. 4: 38; Mark. 1: 30; Matt. 8: 15.SLS 19.1

Uutiset levisivät nopeasti. Ihmetyö oli tehty sapattina, ja rabbiinien pelosta ihmiset eivät uskaltaneet tulla parannettaviksi ennen kuin aurinko oli laskenut. Silloin kaupungin asukkaat kiiruhtivat kodeista, puodeista ja toreilta kohti vaatimatonta asuntoa, jossa Jeesus majaili. Sairaita tuotiin paareilla, heitä tuli sauvoihin nojaten, tai ystävien taluttamina he horjuivat voimattomina Vapahtajan luokse.SLS 19.2

Tunti tunnin jälkeen heitä tuli ja meni, sillä kukaan ei tiennyt, olisiko Parantaja enää huomenna heidän keskuudessaan. Milloinkaan aikaisemmin ei Kapernaum ollut kokenut tällaista päivää. Ilma oli täynnä riemua ja voitonhuutoja.SLS 19.3

Jeesus ei lopettanut työtään ennen kuin viimeinenkin kärsijä oli saanut avun. Ilta oli jo pitkällä kun väkijoukko hajaantui ja hiljaisuus laskeutui Simonin kotiin. Pitkä, jännittävä päivä oli päättynyt, ja Jeesus asettui levolle. Mutta kun kaupunki vielä nukkui, Vapahtaja nousi, “kun vielä oli pimeä”, ja “lähti ulos ja meni autioon paikkaan ; ja siellä hän rukoili”. Mark. 1: 35.SLS 19.4

Varhain aamulla Pietari tovereineen tuli Jeesuksen luo sanoen, että Kapernaumin ihmiset jo etsivät häntä. Hämmästyneinä he kuulivat Kristuksen sanat: “Minun tulee muillekin kaupungeille julistaa Jumalan valtakunnan evankeliumia, sillä sitä varten minä olen lähetetty.” Luuk. 4: 43.SLS 19.5

Oli vaara, että Kapernaumissa vallitseva kiihtymys kääntäisi katseet pois hänen työnsä päätarkoituksesta. Jeesus ei halunnut kiinnittää itseensä huomiota vain ihmeiden tekijänä tai ruumiillisten sairauksien parantajana. Hän pyrki vetämään ihmisiä puoleensa heidän Vapahtajanaan. Ihmiset olivat halukkaita uskomaan, että hän oli tullut kuninkaana perustaakseen maallisen valtakunnan, mutta hän halusi kääntää heidän mielensä maallisista asioista hengellisiin. Pelkkä maallinen menestys vain haittaisi hänen työtään.SLS 20.1

Sitä paitsi huolettoman väkijoukon ihastelu vaivasi häntä. Itsetehostuksella ei ollut sijaa hänen elämässään. Ihmisen Poika vierasti kunnianosoituksia, joita maailma jakelee aseman, varallisuuden tai lahjakkuuden perusteella. Jeesus ei käyttänyt ainoatakaan niistä keinoista, joilla ihmiset pyrkivät hankkimaan suosiota tai vaikutusvaltaa. Vuosisatoja ennen hänen syntymäänsä hänestä oli ennustettu: “Ei hän huuda eikä korota ääntään, ei anna sen kuulua kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti.” Jes. 42: 2, 3.SLS 20.2

Fariseukset koettivat saada kunniaa pikkutarkalla muotomenojen noudattamisella, mahtailevalla jumalanpalveluksella ja hyväntekeväisyydellä. He osoittivat uskonnollista intoaan keskustelemalla uskonnosta. Väittelyt eri lahkojen välillä olivat äänekkäitä ja pitkiä, eikä ollut epätavallista, että kaduilla kuultiin lainoppineiden vihaista kiistelyä.SLS 20.3

Jeesuksen elämä oli täysin erilaista. Hänen elämäänsä ei sisältynyt äänekkäitä väittelyjä, mahtailevaa jumalanpalvelusta eikä tekoja, jotka olisi tehty suosionosoitusten toivossa. Kristus oli Jumalassa, ja Jumala ilmoitettiin Poikansa luonteessa. Tähän ilmoitukseen Jeesus halusi suunnata ihmisten mielen.SLS 20.4

Vanhurskauden aurinko ei loistanut maailmaan sokaistakseen ihmiset kirkkaudellaan. Kristuksesta on kirjoitettu: “Hänen nousunsa on varma kuin aamurusko.” Hoos. 6: 3. Hiljaa ja lempeästi päivänvalo loistaa maahan hälventäen pimeyden ja herättäen maailman elämään. Samalla tavalla nousi vanhurskauden aurinko “ja parantuminen sen siipien alla”. Mal.4: 2.SLS 20.5

“Katso, minun palvelijani, jota minä tuen,
minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi.” Jes. 42: 1SLS 21.1

“Sillä sinä olit turvana vaivaisella,
turvana köyhälle hänen ahdingossansa,
suojana rankkasateelta, varjona helteeltä.” Jes. 25: 4SLS 21.2

“Näin sanoo Jumala, Herra,
joka on luonut taivaan ja levittänyt sen,
joka on tehnyt maan laveuden ja mitä siinä kasvaa,
antanut henkäyksensä kansalle, joka siinä on,
ja hengen niille, jotka siellä vaeltavat:
Minä, Herra, olen vanhurskaudessa kutsunut sinut,
olen tarttunut sinun käteesi,
varjellut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi,
pakanoille valkeudeksi,
avaamaan sokeat silmät,
päästämään sidotut vankeudesta,
pimeydessä istuvat vankihuoneesta.” Jes. 42: 5-7SLS 21.3

“Minä johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne;
polkuja, joita he eivät tunne, minä kuljetan heidät.
Minä muutan pimeyden heidän edellään valkeudeksi
ja koleikot tasangoiksi.
Nämä minä teen enkä niitä tekemättä jätä.” Jae 16SLS 21.4

“Veisatkaa Herralle uusi virsi,
veisatkaa hänen ylistystänsä hamasta maan äärestä,SLS 21.5

te merenkulkijat ja meri täysinensä,
te merensaaret ja niissä asuvaiset.
Korottakoot äänensä erämaa ja sen kaupungit,
kylät, joissa Keedar asuu.
Riemuitkoot kallioilla asuvaiset,
vuorten huipuilta huutakoot ilosta.
Antakoot Herralle kunnian
ja julistakoot hänen ylistystään merensaarissa.” Jakeet 10-12SLS 22.1

“Iloitkaa, te taivaat, sillä Herra sen tekee;
riemuitkaa, te maan syvyydet,
puhjetkaa riemuun, te vuoret,
ynnä metsä ja kaikki sen puut;
sillä Herra lunastaa Jaakobin,
kirkastaa itsensä Israelissa.” Jes. 44: 23SLS 22.2

Seuratessaan pettyneenä ja huolissaan Vapahtajan toimintaa Herodeksen vankityrmästä käsin Johannes Kastaja lähetti kaksi opetuslastaan Jeesuksen luo kysymään:SLS 22.3

“Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?” Matt. 11:3.SLS 22.4

Vapahtaja ei heti vastannut opetuslasten kysymykseen. Kun he seisoivat ihmetellen hänen vaitioloaan, hänen luokseen tuli sairaita. Mahtavan Parantajan ääni tunkeutui kuuron korvaan. Yksi ainoa sana ja hänen kätensä kosketus avasivat sokeat silmät näkemään päivänvalon, luonnon näkymät, ystävien kasvot ja Vapauttajan kasvot. Hänen äänensä tavoitti kuolevien korvat, ja he nousivat terveinä ja elinvoimaisina. Halvaantuneet riivatut tottelivat hänen sanojaan, vapautuivat hulluudestaan ja ylistivät häntä. Köyhät talonpojat ja työläiset, joita rabbiinit karttoivat pitäen heitä saastaisina, kerääntyivät hänen ympärilleen, ja hän puhui heille ikuisen elämän sanoja.SLS 22.5

Näin päivä kului, ja Johanneksen opetuslapset näkivät ja kuulivat kaiken. Lopulta Jeesus kutsui heidät luokseen ja pyysi heitä menemään ja kertomaan Johannekselle, mitä olivat nähneet ja kuulleet, ja lisäsi: “Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.” Matt.ll: 6. Opetuslapset veivät viestin, ja se riitti.SLS 22.6

Johannes palautti mieleensä Messiasta koskevan ennustuksen: “Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta ja — lohduttamaan kaikkia murheellisia.” Jes. 61: 1, 2. Jeesus Nasaretilainen oli luvattu Messias. Todistus hänen jumaluudestaan näkyi hänen toiminnassaan kärsivän ihmiskunnan hyväksi. Hänen kirkkautensa ilmeni siinä, että hän nöyrtyi ottamaan meidän alhaisen muotomme.SLS 23.1

Kristuksen teot eivät ainoastaan julistaneet, että hän oli Messias, vaan osoittivat myös, millä tavalla hänen valtakuntansa perustettaisiin. Johannekselle avautui sama totuus, joka oli selvinnyt Elialle erämaassa, kun “suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta Herra ei ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta Herra ei ollut tulessa.” Ja tulen jälkeen Jumala puhui profeetalle hiljaisella, hennolla äänellä. 1 Kun. 19: 11,12. Siten oli Jeesuksenkin suoritettava työnsä, ei kukistamalla valtaistuimia ja valtakuntia, ei ylvästelien ulkonaisella loistolla, vaan puhumalla ihmisten sydämelle armon ja itsensä uhraavan elämän kautta.SLS 23.2

Jumalan valtakunta ei tule ulkonaisessa loistossa. Se tulee hänen sanansa lempeän innoituksen kautta, hänen Henkensä sisäisen vaikutuksen kautta, sielun yhteydestä häneen, joka on sen elämä. Sen voima näkyy parhaiten ihmisluonnossa, joka on saatettu Kristuksen luonteen täydellisyyteen.SLS 23.3

Kristuksen seuraajien on määrä olla maailman valona. Jumala ei kuitenkaan käske heitä ponnistelemaan loistaakseen. Hän ei hyväksy mitään itsetyytyväistä pyrkimystä osoittautua hyvyydessä muita paremmaksi. Hän haluaa, että taivaan periaatteet täyttäisivät heidän sielunsa. Kun he sitten joutuvat tekemisiin maailman kanssa, heissä oleva valo tulee kyllä näkymään. Heidän järkähtämätön uskollisuutensa elämän kaikissa toimissa tulee olemaan valon lähteenä muille.SLS 23.4

Rikkaus tai korkea asema, kalliit laitteet, rakennukset tai huonekalut eivät ole välttämättömiä Jumalan asian edistämiselle; eivät myöskään saavutukset, joille ihmiset osoittavat suosiotaan ja jotka ruokkivat turhamaisuutta. Maallinen loisto, oli se miten vaikuttavaa tahansa, on täysin arvotonta Jumalan silmissä. Näkyväisen ja ajallisen yläpuolelle hän asettaa näkymättömän ja ikuisen. Edellisellä on arvoa vain silloin, kun se ilmentää jälkimmäistä. Parhaidenkaan taideteosten kauneutta ei voi verrata luonteen kauneuteen, joka on seurausta Pyhän Hengen työstä sielussa.SLS 24.1

Kun Jumala antoi Poikansa maailmallemme, hän lahjoitti ihmisille katoamattomia rikkauksia, joihin verrattuina kaikki ihmisten aarteet maailman alusta asti eivät ole mitään. Kristus tuli maailmaan ihmislasten luo mukanaan ikuinen rakkaus, ja tämä on se aarre, jonka me hänen yhteydessään voimme ottaa vastaan, ilmaista ja jakaa lähimmäisillemme.SLS 24.2

Inhimilliset ponnistelut tuottavat hedelmää Jumalan työssä siinä määrin kuin työntekijä pyhittää itsensä ja ilmentävät Kristuksen armon elämää muuttavaa voimaa. Meidän on erottauduttava maailmasta, koska Jumala on painanut sinettinsä meihin ja koska hän ilmaisee meissä oman luonteensa rakkauden. Lunastajamme sulkee meidät vanhurskauteensa.SLS 24.3

Valitessaan miehiä ja naisia palvelukseensa Jumala ei kysy, onko heillä maallista varallisuutta, oppineisuutta tai kaunopuheisuutta. Hän kysyy: “Vaeltavatko he niin nöyrästi, että minä voin opettaa heille tieni? Voinko panna sanani heidän huulilleen? Tulevatko he edustamaan minua?”SLS 24.4

Jumala voi käyttää jokaista henkilöä juuri siinä määrin kuin hän voi täyttää sielun temppelin omalla Hengellään. Työ, jonka hän hyväksyy, heijastaa hänen kuvaansa. Hänen seuraajiensa tulee esittää maailmalle valtakirjanaan hänen ikuisten periaatteittensa katoamattomat tunnusmerkit.SLS 25.1