Viisi pientä ohraleipää ravitsee kansanjoukon

Koko päivän ihmiset olivat tungeksineet Kristuksen ja hänen opetuslastensa ympärillä hänen opettaessaan meren ran-nalla. He olivat kuunnelleet hänen ystävällisiä sanojaan, jotka olivat niin yksinkertaisia ja selkeitä, että ne olivat kuin Gileadin palsamia heidän sielulleen. Hänen jumalallisen kätensä parantava voima oli tuonut terveyden sairaille ja elämän kuoleville. Päivä oli tuntunut heistä taivaalta maan päällä, eivätkä he huomanneet, miten kauan oli kulunut siitä, kun he olivat viimeksi syöneet.SLS 29.1

Aurinko laski jo lännessä mutta ihmiset viipyivät yhä. Lopulta opetuslapset tulivat Kristuksen luo vaatimaan, että kansanjoukko olisi sen parasta ajatellen lähetettävä pois. Monet olivat tulleet kaukaa eivätkä olleet syöneet kuin aamulla. Ympäröivistä kaupungeista ja kylistä he kenties onnistuisivat hankkimaan ruokaa. Mutta Jeesus sanoi: “Antakaa te heille syödä.” Matt. 14: 16. Sitten hän kääntyi Filippuksen puoleen ja kysyi: “Mistä ostamme leipää näiden syödä?” Joh. 6: 5.SLS 29.2

Filippus katseli ihmismerta ja ajatteli, miten mahdotonta olisi hankkia ruokaa niin suurelle seurueelle. Hän vastasi, etteivät kahdensadan denarin leivät riittäisi jaettaviksi kaikkien kesken, niin että jokainen saisi edes vähän.SLS 29.3

Jeesus tiedusteli, miten paljon ruokaa seurueella oli mukanaan.’’Täällä on poikanen”, sanoi Andreas, “jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta mitä ne ovat näin monelle?” Joh.6: 9. Jeesus käski tuoda ne hänelle. Sitten hän pyysi opetuslapsiaan asettamaan ihmiset ruohikolle istumaan. Kun se oli tehty, hän otti ruoan, “katsoi ylös taivaaseen ja siunasi, mursi ja antoi leivät opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle. Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, kaksitoista täyttä vakallista.” Matt. 14: 19, 20.SLS 29.4

Kristus ruokki kansanjoukon jumalallisella ihmevoimallaan, mutta miten yksinkertaista tarjottu ruoka olikaan — ainoastaan kalaa ja ohraleipää, jotka muodostivat Galilean kalastajaväen päivittäisen ruokavalion.SLS 30.1

Kristus olisi voinut kattaa ihmisille runsaan juhla-aterian, mutta vain ruokahalun hemmottelemiseksi valmistettu ruoka ei olisi ollut heille siunaukseksi. Tämän ihmeen kautta Jeesus halusi antaa opetuksen yksinkertaisuudesta. Jos nykyajan ihmiset olisivat tavoiltaan yksinkertaisia ja eläisivät sopusoinnussa luonnonlakien kanssa, kuten Aadam ja Eeva alussa tekivät, ihmisperheen tarpeet voitaisiin tyydyttää runsain mitoin. Mutta itsekkyys ja ruokahalun hemmottelu ovat tuoneet mukanaan syntiä ja kurjuutta: toiset elävät kohtuuttomuudessa, toiset taas puutteessa.SLS 30.2

Jeesus ei yrittänyt houkutella ihmisiä luokseen tyydyttämällä heidän ylellisyydenhaluaan. Tuolle suurelle väkijoukolle, joka oli väsynyt ja nälissään pitkän, jännittävän päivän jälkeen, yksinkertainen ruoka oli vakuutus sekä hänen voimastaan että siitä hellästä tavasta, jolla hän pitäisi huolta heidän päivittäisistä tarpeistaan. Vapahtaja ei ole luvannut seuraajilleen maailman ylellisyyksiä. Köyhyys saattaa olla heidän osansa, mutta hänen sanansa ovat takeena siitä, että heidän tarpeensa tyydytetään, ja hän on luvannut jotakin parempaa kuin maallinen hyvä, hänen oman läsnäolonsa jatkuvan lohdutuksen.SLS 30.3

Kun väkijoukko oli ruokittu, ruokaa oli vielä runsaasti jäljellä. Jeesus pyysi opetuslapsiaan: “Kootkaa tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään joutuisi hukkaan.” Joh. 6: 12. Nämä sanat merkitsivät enemmän kuin vain ruoan kokoamista koreihin. Opetus oli kaksinkertainen. Mitään ei saa haaskata. Emme saa jättää käyttämättä ainoatakaan maallista tilaisuutta. Emme saa laiminlyödä mitään, mikä voisi hyödyttää toista ihmistä. Meidän on koottava talteen kaikki, mikä voi lievittää maailman nälkäisten osaa. Yhtä huolellisesti meidän on koottava talteen taivaan leipää sielun tarpeiden tyydyttämiseksi. Meidän on elettävä jokaisesta Jumalan sanasta. Emme saa hukata mitään siitä, mitä Jumala on puhunut. Emme saa laiminlyödä ainoatakaan sanaa, joka koskee ikuista pelastustamme. Yksikään sana ei saa pudota hyödyttömänä maahan.SLS 30.4

Leipien ihme opettaa meitä luottamaan Jumalaan. Kun Kristus ruokki ne viisituhatta, ruokaa ei ollut saatavilla. Näytti siltä, ettei hänellä ollut mitään keinoja käytettävissään. Siellä hän oli, erämaassa, mukanaan viisituhatta miestä sekä naiset ja lapset. Hän ei ollut pyytänyt kansanjoukkoa seuraamaan häntä sinne. He olivat tulleet ilman kutsua tai kehotusta saadakseen olla hänen seurassaan. Hän kuitenkin tiesi, että kuunneltuaan koko päivän hänen opetustaan he olivat nälkäisiä ja uupuneita. He olivat kaukana kotoa ja ilta oli tulossa. Monilla heistä ei ollut rahaa ruokaan. Hän, joka oli paastonnut neljäkymmentä päivää erämaassa heidän tähtensä, ei sallisi heidän palata kotiin nälissään.SLS 31.1

Jumalan kaitselmus oli johdattanut Jeesuksen sinne, missä hän nyt oli, ja hän oli riippuvainen taivaallisesta Isästään voidakseen tyydyttää ihmisten tarpeen. Kun me joudumme ahtaalle, meidän on luotettava Jumalaan. Jokaisessa vaikeassa tilanteessa meidän on etsittävä apua häneltä, jolla on rajattomat keinot käytettävissään.SLS 31.2

Tässä ihmeessä Jeesus sai ruokaa Isältä. Hän antoi sen edelleen opetuslapsille, opetuslapset antoivat kansalle, ja kansa jakoi keskenään. Samalla tavalla kaikki, jotka ovat Kristuksen yhteydessä, ottavat häneltä vastaan elämän leipää ja jakavat sitä muille. Hänen opetuslapsensa on määrätty hoitamaan Kristuksen ja kansan välistä viestiyhteyttä.SLS 31.3

Kun opetuslapset kuulivat Vapahtajan määräyksen: “Antakaa te heille syödä”, kaikki vaikeudet nousivat heidän mieleensä. He tiedustelivat: “Menemmekö kyliin ostamaan ruokaa?” Mutta mitä Kristus sanoi? “Antakaa te heille syödä.” Opetuslapset toivat Jeesukselle kaiken mitä heillä oli, mutta hän ei kehottanut heitä syömään. Hän pyysi heitä tarjoamaan kansalle. Ruoka moninkertaistui hänen käsissään, ja opetuslasten kädet, jotka ojentuivat hänen puoleensa, täyttyivät joka kerta. Tuosta pienestä määrästä riitti kaikille. Kun väkijoukko oli ruokittu, opetuslapset söivät kallisarvoista, taivaasta saatua ruokaa Jeesuksen kanssa.SLS 31.4

Kun näemme köyhien, tietämättömien ja kärsivien tarpeet, miten usein sydämemme masentuukaan. Kysymme: “Miten meidän heikot voimamme ja niukat varamme riittävät tämän suunnattoman tarpeen tyydyttämiseksi? Eikö meidän tulisi odottaa, että joku kyvykkäämpi henkilö ryhtyisi johtamaan työtä tai että jokin järjestö ottaisi huolehtiakseen siitä?” Kristus sanoo: “Antakaa te heille syödä.” Käytä niitä varoja, sitä aikaa ja niitä kykyjä, joita sinulla on. Tuo ohraleipäsi Jeesukselle.SLS 32.1

Vaikka varasi eivät riittäisi tuhansien ruokkimiseen, ne voivat riittää yhden ruokkimiseen. Kristuksen kädessä ne voivat ravita monia. Kristus moninkertaistaa lahjasi. Hän palkitsee vilpittömän, yksinkertaisen luottamuksesi häneen. Se, mikä vaikutti niukalta aterialta, osoittautuukin juhlapäivälliseksi.SLS 32.2

“Joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää. — — Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää; niin kuin kirjoitettu on:SLS 32.3

‘Hän sirottelee, hän antaa köyhille,
hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti.’SLS 32.4

“Ja hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät, niin että te kaikessa vaurastuen voitte vilpittömästi harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta.” Kor. 9: 6, 8-11.SLS 32.5