“Jos vain saan koskettaa hänen vaippaansa, niin minä tulen terveeksi.” Matt. 9:21. Nämä sanat lausui eräs köyhä nainen, joka kahdentoista vuoden ajan oli kärsinyt sairaudesta, joka oli tehnyt hänen elämästään taakan. Hän oli käyttänyt kaikki varansa lääkäreihin ja lääkkeisiin vain saadakseen tietää olevansa parantumattomasti sairas. Mutta kun hän kuuli suuresta Parantajasta, hänen toivonsa heräsi jälleen. Hän ajatteli: “Jos vain pääsisin riittävän lähelle puhuakseni hänelle, saattaisin parantua.”SLS 38.1

Kristus oli matkalla Jairuksen, juutalaisen rabbiinin, luo, joka oli pyytänyt häntä tulemaan ja parantamaan hänen tyttärensä. Sydäntä särkevä pyyntö: “Pieni tyttäreni on kuolemaisillaan; tule ja pane kätesi hänen päällensä, että hän tulisi terveeksi ja jäisi eloon” (Mark. 5: 23) oli koskettanut Kristuksen lempeää, myötätuntoista sydäntä, ja hän lähti heti päämiehen kanssa tämän kotiin.SLS 38.2

He pääsivät tuskin eteenpäin, sillä väkijoukko piiritti Kristusta joka puolelta. Raivatessaan tietään ihmismassan läpi Vapahtaja tuli lähelle paikkaa, jossa sairas nainen seisoi. Yhä uudestaan tämä oli turhaan yrittänyt päästä Jeesuksen lähelle. Nyt hänen tilaisuutensa oli tullut. Hän ei kuitenkaan tiennyt, miten voisi puhua Jeesukselle. Hän ei yrittäisi estää tämän hidasta etenemistä. Hän oli kuitenkin kuullut, että Jeesuksen vaatteiden koskettamisesta seuraisi paraneminen, ja peläten menettävänsä ainoan paranemismahdollisuutensa hän työntyi eteenpäin puhellen itsekseen: “Jos vain saan koskettaa hänen vaippaansa, tulen terveeksi.”SLS 38.3

Kristus tiesi naisen jokaisen ajatuksen ja raivasi tiensä kohti paikkaa, jossa tämä seisoi. Hän ymmärsi naisen suuren tarpeen ja auttaisi tätä harjoittamaan uskoa.SLS 39.1

Jeesuksen kulkiessa ohi nainen kurkotti eteenpäin ja onnistui juuri ja juuri hipaisemaan hänen viittansa helmaa. Sillä hetkellä hän tiesi parantuneensa. Tuohon kosketukseen oli keskittynyt koko hänen elämänsä usko, ja siinä samassa hänen kuumeensa ja heikkoutensa hävisivät. Hänestä tuntui kuin sähkövirta olisi kulkenut koko hänen olemuksensa läpi. Täydellisen terveyden tunne valtasi hänet. “Hän tunsi ruumiissansa, että oli parantunut vaivastaan.” Mark. 5: 29.SLS 39.2

Onnellinen nainen halusi ilmaista kiitollisuutensa suurelle Parantajalle, joka yhdellä ainoalla kosketuksella oli tehnyt hänen hyväkseen enemmän kuin kaikki lääkärit kahdentoista pitkän vuoden aikana, mutta hän ei uskaltanut. Sydän täynnä kiitollisuutta hän yritti vetäytyä väkijoukosta. Yllättäen Jeesus pysähtyi, katsoi ympärilleen ja kysyi: “Kuka minuun koski?”SLS 39.3

Katsoen häntä hämmästyneenä Pietari sanoi: “Mestari, väentungos ahdistaa ja pusertaa sinua.” Luuk. 8: 45.SLS 39.4

“Joku minuun koski”, Jeesus sanoi, “sillä minä tunsin, että voimaa lähti minusta.” Jae 46. Hän pystyi erottamaan uskon kosketuksen varomattoman väkijoukon sattumanvaraisesta tönimisestä. Joku oli koskenut häntä aivan erityisessä tarkoituksessa ja saanut vastauksen.SLS 39.5

Kristus ei esittänyt kysymystä tietoja saadakseen. Hän halusi antaa kansalle, opetuslapsilleen ja naiselle opetuksen. Hän halusi herättää toivoa ahdistuneissa. Hän halusi osoittaa, että juuri usko oli synnyttänyt parantavan voiman. Naisen luottamusta ei tullut sivuuttaa huomiotta. Hänen kiitollisen tunnustuksensa tuli koitua kunniaksi Jumalalle. Kristus tahtoi naisen ymmärtävän, että hän antoi hyväksymisensä tämän uskolle. Hän ei halunnut tämän poistuvan mukanaan vain puoli siunausta. Naisen ei tullut jäädä tietä- mättömäksi siitä, että hän oli selvillä tämän kärsimyksistä, että hän oli täynnä säälivää rakkautta ja että hän hyväksyi tämän uskon siihen, että hän voi täydellisesti pelastaa kaikki, jotka tulevat hänen luokseen.SLS 39.6

Katsoen naista kohti Kristus vaati saada tietää, kuka oli häneen koskenut. Huomaten salailun olevan turhaa nainen astui eteenpäin vapisten ja heittäytyi hänen jalkoihinsa. Kiitollisuuden kyyneleet silmistä valuen hän kertoi Jeesukselle koko kansan edessä, miksi hän oli koskenut tämän viittaa ja miten hän oli heti parantunut. Hän pelkäsi tehneensä julkean teon koskiessaan Jeesuksen vaatteita, mutta Kristuksen huulilta ei kuulunut ainoatakaan moittivaa sanaa. Hän ilmaisi vain hyväksymisensä. Sanat tulivat rakastavasta sydämestä, täynnä myötätuntoa inhimillistä kärsimystä kohtaan: “Tyttäreni”, hän sanoi lempeästi, “uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan.” Luuk. 8:48. Miten rohkaisevia nämä sanat olivatkaan hänelle. Pelko siitä, että hän oli menetellyt väärin, ei enää sumentanut hänen iloaan.SLS 40.1

Jeesuksen ympärillä tungeksiva utelias ihmisjoukko ei saanut lisää elinvoimaa. Mutta häntä uskossa koskenut kärsivä nainen parani. Myös hengellisissä asioissa on eroa satunnaisen kosketuksen ja uskon kosketuksen välillä. Usko Kristukseen ainoastaan maailman Vapahtajana ei milloinkaan paranna sielua. Pelastava usko ei ole pelkkää evankeliumin totuuden myöntämistä. Oikea usko ottaa Kristuksen vastaan henkilökohtaisena Vapahtajana. Jumala antoi ainokaisen Poikansa, jotta minä en hukkuisi vaan saisin iankaikkisen elämän. Joh. 3:16. Kun tulen Kristuksen luo, minun on hänen sanansa mukaisesti uskottava, että osallistun hänen pelastavasta armostaan. Sitä elämää, jota nyt elän, minun on elettävä “Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.” Gal. 2: 20.SLS 40.2

Monille usko on vain mielipide. Pelastava usko on sopimus, jonka kautta ne, jotka ottavat vastaan Kristuksen, solmivat liiton Jumalan kanssa. Elävä usko merkitsee lisääntynyttä elinvoimaa, lujaa luottamusta, jonka avulla sielu alkaa Kristuksen armosta saavuttaa voittoja.SLS 40.3

Usko on kuolemaakin väkevämpi. Jos sairaat saadaan uskossa kiinnittämään katseensa mahtavaan Parantajaan, tulemme näkemään ihmeellisiä asioita. Usko tuo elämän sekä ruumiille että sielulle.SLS 41.1

Kun työskentelet paheiden uhrien hyväksi, älä kiinnitä heidän katsettaan siihen kurjuuteen ja perikatoon, johon he ovat menossa, vaan suuntaa heidän silmänsä Jeesukseen. Kiinnitä ne taivaan loistoon. Tämä tulee edistämään ruumiin ja sielun pelastusta enemmän kuin kaikki ne kuoleman kauhut, joista näitä avuttomia ja näennäisesti toivottomia olentoja muistutetaan.SLS 41.2

Luku 3—Luonnossa ja Jumalan yhteydessä

“Hän pelasti meidät laupeutensa mukaan”