Luku 72—Vieraanvaraisuus
Enkeleitä vieraiksi nykyisinkin. — Raamattu tähdentää voimakkaasti vieraanvaraisuuden merkitystä. Se ei ainoastaan esitä vieraanvaraisuutta velvollisuutena, vaan esittää monia kauniita kuvauksia tämän hyveen harjoittamisesta ja sen tuomista siunauksista. Parhaimpia niistä on Aabrahamin kokemus. —KI 420.1
Jumala katsoi nämä ystävälliset teot kyllin tärkeiksi merkitäkseen ne sanaansa muistiin. Yli tuhat vuotta myöhemmin innoitettu apostoli viittasi niihin: “Älkää unohtako vieraanvaraisuutta; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan.” —KI 420.2
Aabrahamille ja Lootille suotua etuoikeutta ei kielletä meiltäkään. Osoittamalla vieraanvaraisuutta Jumalan lapsia kohtaan mekin voimme saada enkeleitä kotiimme. Meidänkin päivinämme enkeleitä tulee ihmismuodossa ihmisten kotiin, jossa heille osoitetaan vieraanvaraisuutta. Kristityt, jotka elävät Jumalan silmien edessä, saavat aina pitää seuranaan näkymättömiä enkeleitä, ja nämä pyhät olennot jättävät aina jälkeensä siunauksen kotiimme.KI 420.3
Laiminlyötyjä tilaisuuksia ja etuoikeuksia. — Vie-raanvaraisuus on yksi Pyhän Hengen antama vaatimus seurakunnan vastuullisissa tehtävissä toimiville. Ja koko seurakunnalle annetaan kehotus: “Olkaa vieraanvaraisia toinen toistanne kohtaan, nurkumatta. Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina.” --KI 420.4
Näitä kehotuksia on lyöty laimin merkillisellä tavalla. Niidenkin keskuudessa, jotka tunnustavat olevansa kristittyjä, todellista vieraanvaraisuutta harjoitetaan hyvin vähän. Oman kansammekaan keskuudessa ei vieraan- varaisuutta pidetä etuoikeutena ja siunauksena, niin kuin pitäisi. On aivan liian vähän seurallisuutta, liian vähän halua tehdä perheen pöydässä tilaa kahdelle tai kolmelle vieraalle hämmentymättä tai tekemättä asiasta numeroa.KI 420.5
Huonoja verukkeita. — Olen kuullut monien puolustelevan sitä, etteivät he kutsu Jumalan pyhiä kotiinsa ja sydämeensä, näin selitellen: “Eihän minulla ole mitään valmistettuna; en ole laittanut mitään ruokaa; heidän on mentävä jonnekin muualle.” Tuossa toisessa paikassa voidaan keksiä jokin toinen syy, miksi vieraanvaraisuutta tarvitsevia ei oteta vastaan, ja vierailijat tulevat murheellisiksi ja heille jää lähtiessään ikävä kuva näiden veljiksi ja sisariksi tunnustautuvien vieraanvaraisuudesta. Ellei sinulla, sisareni, ole yhtään leipää, toimi Raamatussa esitetyn esimerkin mukaan. Mene naapurisi luo ja sano: “Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää, sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut minun luokseni, eikä minulla ole, mitä panna hänen eteensä.”KI 421.1
Leivän puuttumista ei Raamatussa koskaan käytetä puolustuksena vierailijan tulon estämiselle. Kun Elia tuli Sarpatin lesken luo, tämä jakoi leipänsä Jumalan profeetan kanssa, ja Jumala teki ihmeen ja tapahtui, että ottamalla hänen palvelijansa luokseen ja jakamalla leipänsä tämän kanssa leski sai elannon itselleen, ja hän sekä hänen poikansa pysyivät hengissä. Näin tulee käymään monille, jos he tekevät samalla tavoin ilomielin, Jumalan kunniaksi.KI 421.2
Jotkut syyttävät huonoa terveyttään — he auttaisivat mielellään, jos vain jaksaisivat. He ovat niin pitkään sulkeutuneet itseensä ja ajatelleet omaa huonoa kuntoaan niin paljon ja puhuneet kärsimyksistään, koettelemuksistaan ja murheistaan niin paljon, että se on heidän nykyinen totuutensa. He eivät pysty ajattelemaan ketään muuta kuin itseään, olipa muita myötätunnon ja avun tarvitsijoita miten paljon tahansa. Sinulle, jolla on huono terveys, on olemassa parannuskeino. Jos vaatetat alasto- man, viet kurjat kulkijat huoneeseesi ja taitat leipäsi nälkäiselle, “silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niin kuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen”. Hyvän tekeminen on erinomainen lääke sairauteen. Niitä, jotka osallistuvat työhön, kehotetaan huutamaan Jumalan puoleen, ja hän on luvannut vastata heille. Heidän sielunsa ravitaan kuivissa erämaissa, ja he ovat niin kuin runsaasti kasteltu puutarha, josta vesi ei koskaan lopu.KI 421.3
Itsekkäällä eristäytymisellä menetetään siunauksia. — Jumala on tyytymätön siihen itsekkääseen mielenkiintoon, jota niin usein osoitetaan “minua ja minun perhettäni” kohtaan. Jokaisen perheen, joka hellii tätä henkeä, tulee kääntyä niiden puhtaiden periaatteiden vaikutuksesta, joista Kristus antoi esimerkin omassa elämässään. Ne, jotka sulkeutuvat itseensä ja ovat haluttomia kestitsemään vieraita, menettävät paljon siunauksia.KI 422.1
Enkelit odottavat nähdäkseen, tartummeko ulottuvillamme oleviin tilaisuuksiin tehdä hyvää nähdäkseen, haluammeko siunata toisia, jotta nämä vuorostaan voisivat siunata meitä. Herra itse on tehnyt meidät erilaisiksi — jotkut köyhiksi, jotkut rikkaiksi, jotkut murheellisiksi — jotta kaikilla olisi tilaisuus kehittää luonnettaan. Jumala sallii köyhien olla köyhiä, jotta meitä voitaisiin koetella ja voisimme kehittää sisäistä minäämme.KI 422.2
Kun vieraanvaraisuus kuolee, itsekkyys lamaannuttaa ihmisen.KI 422.3
Keille vieraanvaraisuutta tulisi osoittaa? — Maailmalliset tavat eivät saisi vallita kutsuissamme, vaan ainoastaan Kristuksen Henki ja hänen sanansa opetus. Israelilaiset kutsuivat kaikkiin juhliinsa köyhät, muukalaiset ja leeviläiset, joista jälkimmäiset toimivat sekä pappien apulaisina pyhäkössä että uskonnonopettajina ja lähetys-saarnaajina. Heitä kaikkia pidettiin kansan vieraina, he pääsivät osallisiksi kansan vieraanvaraisuudesta kaikissa yhteiskunnallisissa ja uskonnollisissa juhlallisuuksissa, ja heistä pidettiin hellää huolta heidän sairastuessaan tai joutuessaan puutteeseen. Juuri sellaisia meidänkin tulisi lausua tervetulleiksi kotiimme. Miten sellainen kutsu ilah- duttaisikaan ja rohkaisisikaan lähetystyössä toimivaa sairaanhoitajaa tai opettajaa, huolten painamaa, jatkuvasti uurastavaa perheenäitiä tai heikkoja ja vanhuksia, jotka niin usein ovat kodittomia ja joutuvat taistelemaan köyhyyttä ja vaikeuksia vastaan.KI 422.4
Kristus sanoo: “Kun laitat päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, älä sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureitasi, etteivät hekin vuorostaan kutsuisi sinua, ja ettet sinä siten saisi maksua. Vaan kun laitat pidot, kutsu köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita, niin sinä olet oleva autuas, koska he eivät voi maksaa sinulle; sillä sinulle maksetaan vanhurskasten ylösnousemuksessa.”KI 423.1
Tällaisten vieraiden vastaanottaminen ei tule sinulle suureksi taakaksi. Heille sinun ei tarvitse hankkia ylellisiä ja kalliita huvituksia. Sinun ei tarvitse järjestää mitään koreata katseltavaa. Lämmin ja sydämellinen tervetulo- toivotus, paikka kotilieden ääressä ja pöydässä sekä tilaisuus osallistua yhteiseen rukoushetkeen olisi monelle heistä kuin pilkahdus taivaasta.KI 423.2
Meidän myötätuntomme täytyy tulvia yli oman minän rakentamien raja-aitojen ja perheen rajojen. Niillä, jotka tahtovat tehdä kotinsa siunaukseksi muille, on siihen monia kallisarvoisia tilaisuuksia. Seurustelulla on ihmeellinen vaikutus. Jos vain tahdomme, voimme käyttää sitä keinona lähimmäistemme auttamiseksi.KI 423.3
Turvapaikka kiusatuille nuorille. — Meidän kotimme tulisi olla turvapaikkana kiusatuille nuorille. Monet nuoret seisovat tienristeyksessä. Jokainen vaikute, jokainen mielikuva vaikuttaa osaltaan siihen valintaan, joka muodostaa heidän kohtalonsa niin nykyisessä kuin tulevassakin elämässä. Paha houkuttaa heitä. Se tekee vetoomuksensa loistaviksi ja puoleensavetäviksi ja toivottaa kaikki tulijat tervetulleiksi. Kaikkialla ympärillämme on nuoria, joilla ei ole kotia tai joiden kodista puuttuu auttava ja kohottava voima; nämä nuoret kulkeutuvat pahaan suuntaan. He käyvät kohti tuhoa aivan omien oviemme varjossa.KI 423.4
Nämä nuoret tarvitsevat myötätuntoisesti ojennetun käden apua. Muutama ystävällinen sana tai pieni vaatimaton huomaavaisuudenosoitus pyyhkäisee pois kiusauksen pilvet, joita nuoren sielun ylle kasautuu. Taivassyntyi- sen myötätunnon vilpittömät ilmaukset kykenevät avaamaan ovet sydämiin, joissa kaivataan Kristuksen rakkauden elähdyttämien sanojen sulotuoksua ja hänen rakkautensa Hengen vilpitöntä, herkkää kosketusta. Jos me osoittaisimme kiinnostusta nuorisoon, kutsuisimme heitä kotiimme ja saartaisimme heidät iloiseen ja avuliaaseen vaikutuspiiriin, niin monet heistä ilomielin kääntäsivät askeleensa ylöspäin.KI 424.1
Säilyttäkää perheen koruton luonnollisuus. — Kun kotiin tulee vieraita, niin kuin usein tulee, he eivät saa viedä äidin kaikkea aikaa ja huomiota; hänen lastensa ajallisen ja hengellisen hyvinvoinnin tulisi olla etusijalla. Aikaa ei pitäisi käyttää makeiden kakkujen, torttujen ja epäterveellisten ruokien valmistamiseen. Nämä merkitsevät ylimääräisiä kuluja, eikä monilla ole niihin varaa. Esimerkki on kuitenkin suurempi paha. Säilytettäköön perheen vaatimattomuus. Älkää pyrkikö antamaan sellaista vaikutelmaa, että pystytte elämään tavalla, joka todellisuudessa ylittää varanne. Älkää yrittäkö näytellä sellaista, mitä ette ole, älkää pöydän kattamisessa, älkääkä elintavoissanne.KI 424.2
Samalla kun sinun tulee kohdella vieraitasi ystävällisesti ja saada heidät tuntemaan olonsa kotoiseksi, sinun on aina muistettava, että olet Jumalan sinulle antamien pienokaisten opettaja. He tarkkaavat sinua, eikä menettelysi saisi johtaa heitä harhaan millään tavalla. Ole vieraillesi aivan samanlainen kuin olet perheellesi joka päivä — miellyttävä, huomaavainen ja kohtelias. Tällä tavoin kaikki voivat olla kasvattajia, esimerkkejä hyvistä teoista. He todistavat, että on jotakin tärkeämpääkin mietittävää kuin se, mitä söisi ja joisi ja millä vaatettaisi itsensä.KI 424.3
Säilytä rauhallinen ja levollinen illmapiiri. — Olisimme paljon onnellisempia ja käyttökelpoisempia, jos Kristuksen sävyisyys ja vaatimattomuus hallitsisivat koti- elämäämme ja seurusteluamme. Sen sijaan että ahertaisimme saavuttaaksemme sellaista, mikä herättää vieraiden ihailun ja kateuden, meidän pitäisi pyrkiä tekemään kaikki läheisemme onnellisiksi iloisuudellamme, myötä-tunnollamme ja rakkaudellamme. Saakoot vieraat nähdä, että pyrimme noudattamaan Kristuksen tahtoa. Antakaa heidän nähdä meissä tyytyväistä ja kiitollista mieltä, vaikka osamme onkin vaatimaton. Tosi kristillisen kodin ilmapiirikin on rauhallinen ja levollinen. Sellainen esimerkki ei jää vaille vaikutusta.KI 425.1
Menoista pidetään kirjaa taivaassa. — Kristus pitää kirjaa kaikista menoista, jotka vieraanvaraisuus hänen asiansa tähden aiheuttaa. Hän hankkii kaiken, mitä tässä työssä tarvitaan. Ne, jotka Kristuksen asian tähden kestitsevät veljiään tehden vierailusta parhaansa mukaan hyödyllisen sekä vierailleen että itselleen, merkitään taivaassa erityisten siunausten arvoisiksi.KI 425.2
Kristus on omalla elämällään antanut opetuksen vie-raanvaraisuudesta. Kun hän oli nälkäisen kansanjoukon keskellä järven rannalla, hän ei lähettänyt ihmisiä koteihinsa heitä ruokkimatta. Hän sanoi opetuslapsillensa: “Antakaa te heille syödä” (Matt. 14: 16). Ja luomisvoimallaan hän hankki heille riittävästi ruokaa tyydyttääkseen heidän nälkänsä. Kuinka yksinkertaista olikaan tuo hänen hankkimansa ruoka! Siinä ei ollut mitään herkkuja. Hän, jolla oli kaikki taivaan mahdollisuudet käytettävinään, olisi voinut levittää kansan eteen mitä monipuolisimman aterian. Hän hankki kuitenkin vain sellaista, mikä tyydytti heidän nälkänsä ja mikä oli järven rannalla elävän kalastajaväestön jokapäiväistä ruokaa.KI 425.3
Jos ihmiset olisivat nykyisinkin yksinkertaisia tavoil taan ja eläisivät sopusoinnussa luonnonlakien kanssa, elin-tarvikkeita olisi riittävästi täyttämään kaikki ihmiskunnan tarpeet. Kuviteltuja puutteita olisi vähemmän ja tilaisuuksia Jumalan teillä toimimiseen enemmän. — — Köyhyyden ei tarvitse estää meitä osoittamasta vieraanvaraisuutta. Meidän tulee jakaa toisille siitä, mitä meillä on. On niitä, jotka joutuvat taistelemaan toimeentulonsa turvaamiseksi ja joilla on suuria vaikeuksia saada tulonsa riittämään välttämättömiin tarpeisiinsa. He kuitenkin rakastavat Jeesusta hänen pyhissään ja ovat valmiit osoittamaan vieraanvaraisuutta uskoville ja uskottomille pyrkien tekemään heidän vierailunsa hyödyllisiksi. He lausuvat vieraat tervetulleiksi perhepöytäänsä ja perhe- alttarinsa ääreen. Rukoushetki jättää vaikutuksensa kes-titettäviin, ja yksikin vierailu voi merkitä sielun pelastusta kuolemasta. Herra merkitsee muistiin tällaisen teon ja sanoo: “Minä olen maksava sen sinulle.” KI 425.4
Herätkää huomaamaan tilaisuudet. — Herätkää, veljet ja sisaret. Älkää pelätkö tehdä hyvää. “Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.” Älkää odottako, että teitä muistutetaan velvollisuudestanne. Avatkaa silmänne ja katsokaa, keitä ympärillänne on. Tutustukaa avuttomiin, vaivattuihin ja puutteenalaisiin. Älkää kätkeytykö heiltä älkääkä yrittäkö ummistaa silmiänne heidän tarpeiltaan. Kuka elää todeksi Jaakobin mainitseman puhtaan uskonnon, jota itsekkyys ja turmelus eivät tahraa? Ketkä haluavat tehdä kaikkensa edistääkseen suuren pelastussuunnitelman toteutumista?KI 426.1