Perhepiirin pyhyys. — Jokaista perhettä ympäröi pyhä piiri, joka tulee säilyttää. Ulkopuolisilla ei ole oikeuksia tuon piirin sisällä. Miehen ja vaimon tulee olla toisilleen kaikki kaikessa. Vaimolla ei saa olla salaisuuksia, joista hän pitää miehensä tietämättömänä samalla kun kertoo niistä muille, eikä mies saa pitää vaimoaan tietämättömänä asioista, joista hän keskustelee muiden kanssa. Vaimon sydämen tulee olla hänen miehensä virheiden hauta, ja miehen sydämen vaimon virheiden hauta. Kumpikaan ei saa milloinkaan laskea leikkiä toisen tunteiden kustannuksella. Ei mies eikä vaimo saa leikillään tai muuten valittaa puolisostaan muille, sillä usein tällainen typerä ja harmittomalta tuntuva leikinlasku johtaa vaikeuksiin ja kenties puolisoiden vieraantumiseen toisistaan. Minulle on näytetty, että jokaisen perheen ympärillä tulee olla pyhä suojamuuri.^{1Käsikirjoitus 1,1855}KI 163.1

Kotipiiriä tulee pitää pyhänä paikkana, taivaan vertauskuvana, peilinä, josta voimme katsoa itseämme. Meillä saa olla ystäviä ja tuttavia, mutta kotielämään he eivät saa sekaantua. Kodissa tulee vallita voimakas yhteenkuuluvuuden henki, joka tuo mukanaan rauhan, turvallisuuden ja luottamuksen.^{2Kirje 17,1895}KI 163.2

Kielet, korvat ja silmät on pyhitettävä. — Perhepiiriin kuuluvien on rukoiltava, että Jumala pyhittäisi heidän kielensä, korvansa, silmänsä ja kaikki muut ruumiinjäsenensä. Kun kohtaamme pahan, meidän ei ole pakko alistua sen valtaan. Kristus on mahdollistanut sen, että luonne pystyy säteilemään hyvyyttä. —KI 163.3

Miten monet häpäisevät Kristusta ja esittävät hänen luonteensa väärässä valossa kotipiirissä! Miten harvat osoittavat kärsivällisyyttä, pitkämielisyyttä, anteeksiantamusta ja aitoa rakkautta! Monella on omat mieltymyksen ja vastenmielisyyden kohteensa, ja he tuntevat olevansa vapaita ilmentämään omaa turmeltunutta mielenlaatuaan eikä Kristuksen tahtoa, tekoja ja luonnetta. Jeesuksen elämä on täynnä myötätuntoa ja rakkautta. Kasvammeko me hänen jumalallisen luonteensa kaltaisuuteen?^{3Käsikirjoitus 18,1891}KI 164.1

Yksimielisyys, rakkaus ja rauha. — Isien ja äitien tulee juhlallisesti luvata Jumalalle, jota he tunnustavat rakastavansa ja tottelevansa, että he hänen armonsa avulla lakkaavat riitelemästä keskenään ja tulevat elämässään ja luonteessaan ilmentämään henkeä, jota he toivovat myös lastensa osoittavan.^{4Käsikirjoitus 38,1895}KI 164.2

Vanhempien on estettävä erimielisyyden henkeä pesiytymästä kotiin, sillä se on yksi keino, jolla saatana painaa oman kuvansa luonteeseen. Jos vanhemmat pyrkivät yksimielisyyteen kodissa teroittamalla Kristuksen elämää hallinneita periaatteita, erimielisyys kaikkoaa, ja yksimielisyys sekä rakkaus vallitsevat. Vanhemmat ja lapset tulevat osallisiksi Pyhän Hengen lahjasta.^{5Käsikirjoitus 53,1912}KI 164.3

Miehen ja vaimon tulee muistaa, että heillä on taakkoja riittävästi, ilman että he sallivat erimielisyyksien tehdä elämänsä kurjaksi. Ne, jotka sallivat pienet erimielisyydet, kutsuvat saatanan kotiinsa. Lapset oppivat kiistelemään pikkuasioista. Pahan voimat tekevät oman osansa saadakseen vanhemmat ja lapset uskottomiksi Jumalalle.^{6Kirje 133,1904}KI 164.4

Vaikka avioelämässä ilmenisi ristiritoja, miehen ja vaimon tulee säilyttää sielunsa Jumalan rakkaudessa. Isän tulee pitää lastensa äitiä henkilönä, joka ansaitsee kaiken ystävällisyyden, hellyyden ja myötätunnon.^{7Kirje 198,1901}KI 164.5

Perheyhteyden salaisuus. — Syy epäsopuun ja riitoihin perheissä ja seurakunnassa on siinä, että ihmiset ovat erossa Kristuksesta. Kun lähestymme Kristusta, lähestymme toisiamme. Todellisen yhteyden salaisuus seurakunnassa ja perheessä ei ole diplomatiassa, hallinnossa eikä yli-inhimillisissä ponnisteluissa erimielisyyksien voittamiseksi — vaikka näitäkin tarvitaan kipeästi — vaan yhteydessä Kristuksen kanssa.KI 164.6

Kuvittele mielessäsi suuri ympyrä, jonka kehältä on vedetty useita viivoja keskustaan. Mitä lähemmäksi keskustaa nämä viivat tulevat, sitä lähempänä ne ovat toisiaan.KI 165.1

Näin on kristillisessä elämässä. Mitä lähemmäksi Kristusta me tulemme, sitä lähempänä me olemme toisiamme. Jumala saa kunnian, kun hänen kansansa yhdistyy sopuisassa toiminnassa.^{8Kirje 49,1904}KI 165.2

Jokaisen autettava toista. — Perhe muodostaa pyhän yhteisön, jonka toimintaan jokaisen jäsenen tulee osallistua toisiaan auttaen. Perheen tulee toimia kitkattomasti kuin hyvin suunniteltu kone.^{9Käsikirjoitus 129,1903}KI 165.3

Jokaisen perheenjäsenen on oivallettava, että hän on velvollinen omalta osaltaan edistämään perheen hyvinvointia ja järjestystä. Yksi ei saa toimia toista vastaan. Kaikkien on yksimielisesti rohkaistava muita; heidän on osoitettava lempeyttä, pitkämielisyyttä ja kärsivällisyyttä, heidän on puhuttava hiljaisella, rauhallisella äänellä ja vältettävä sekaannuksen aiheuttamista, ja jokaisen on tehtävä kaikkensa äidin työn helpottamiseksi. — -KI 165.4

Perheen jokaisen jäsenen tulee ymmärtää, mitä muut perheenjäsenet häneltä odottavat. Jokaisen kuusivuotiaan ja sitä vanhemman lapsen tulee ymmärtää, että hänen velvollisuutensa on kantaa oma osansa elämän taakoista.^{10Testimonies for the Church, osa 2, s. 699, 700}KI 165.5

Hyvä päätös. — Minun tulee kasvaa armossa kotona ja missä tahansa olenkin, niin että tekoni saavat siveellistä voimaa. Kotona minun on pidettävä kurissa asenteeni, tekoni ja sanani. Minun on käytettävä aikaa itseni sivistämiseen, minun on kasvatettava ja koulutettava itseäni, niin että omaksun oikeat periaatteet. Minun on oltava esimerkkinä muille. Minun on mietiskeltävä Jumalan sanaa yöllä ja päivällä sekä sovellettava sitä elämääni. Hengen miekka, joka on Jumalan sana, on ainoa miekka, jota voin turvallisesti käyttää.^{11Käsikirjoitus 13,1891}KI 165.6

Luku 26—Vanhempien perintö lapsilleen

Luku 28—Lapsen ensimmäinen koulu