Luku 84—Miten nuorten tulisi suhtautua virkistykseen
Vaatimustaso laskee. — Kristityt vanhemmat antavat periksi lastensa maailmallisille taipumuksille. He avaavat oven huvituksille, jotka he kerran periaatteessa kielsivät.KI 497.1
Myös kristityt vanhemmat ovat suhtautuneet huvitte- lunhaluun liian suopeasti. Vanhemmat ovat hyväksyneet maailmalliset periaatteet ja myöntyneet yleiseen käsitykseen, että lasten ja nuorten varhaiset vuodet on ehdottomasti kulutettava toimettomuudessa, itsekkäissä huvituksissa ja ajattelemattomissa nautinnoissa. Tällä tavoin on hankittu mieltymys kiihottaviin nautintoihin, ja lapset ja nuoret ovat tottuneet pitämään jännittävistä esityksistä; lisäksi he suorastaan inhoavat vakavia käytännön velvollisuuksia. Heidän elämänsä muistuttaa järjettömien luontokappaleiden elämää. He eivät ajattele Jumalaa eivätkä ikuisia arvoja, vaan liihottelevat kuin perhoset kesällä. He eivät käyttäydy kuten Jumalaan verrattavat järkiolen- not, jotka ovat vastuussa hänelle elämänsä jokaisesta het-kestä.KI 497.2
Äidin tulee keksiä ja järjestää huvituksia. — Sen sijaan että äiti lähettäisi lapset pois luotaan, jotta he eivät häiritsisi häntä metelöinnillään ja lukuisilla pyynnöillään, hänen tulee ajatella, ettei hän pysty käyttämään aikaansa paremmin kuin huvittamalla ja hauskuttamalla levottomia, vilkkaita lapsukaisiaan leikeillä tai kevyellä, mukavalla työllä. Äiti tulee saamaan runsaan korvauksen ponnistuksistaan ja ajastaan, jotka hän käyttää keksiäkseen huvia lapsilleen.KI 497.3
Pienet lapset ovat seuranhaluisia. Yleensä he eivät viihdy omissa oloissaan, ja siksi äidin tulisikin ajatella, että lasten ollessa sisällä heidän useimmiten tulisi oleskella samassa huoneessa äitinsä kanssa. Silloin hän pystyy valvomaan heitä, ratkomaan pienet erimielisyydet lasten vedotessa häneen, puuttumaan vääriin tapoihin tai itsekkyyden ja raivon ilmauksiin ja ohjaamaan ajatukset oikeaan suuntaan. Lapset ajattelevat ilahduttavansa äitiä asioilla, joista he itse pitävät, ja on täysin luonnollista, että he kysyvät äidiltä neuvoa pikku pulmissaan. Äidin ei tulisi haavoittaa herkän lapsensa sydäntä suhtautumalla asiaan välinpitämättömästi tai kieltäytymällä puuttumasta niin pieniin asioihin. Se mikä saattaa olla pientä äidille, on suurta heille. Oikealla hetkellä lausuttu neuvon tai varoituksen sana osoittautuu usein erittäin arvokkaaksi.KI 498.1
Älä kiellä viattomia huveja. — Ajan puutteen ja ajattelemattomuuden tähden moni äiti kieltää lapsiltaan viattoman ilon, jotta hänen uutterat sormensa ja väsyneet silmänsä saisivat antautua työhön, jonka tarkoituksena on vain koristeleminen, joka parhaassa tapauksessa on rohkaiseva hänen lapsiaan vain turhuuteen ja ylellisyyteen. Lasten varttuessa aikuisiksi tällainen opetus kantaa hedelmää ylpeyden ja siveellisen velttouden muodossa. Äiti suree lastensa virheitä, mutta ei käsitä, että se sato, jota hän nyt saa korjata, on kasvanut hänen omasta kylvöstään.KI 498.2
Muutamat äidit eivät ole johdonmukaisia lastensa kasvatuksessa. Toisinaan he noudattavat lastensa tahtoa näille vahingoksi, toisinaan taas kieltävät lapsilta kaikkein viattomimmatkin ilot, jotka olisivat tehneet lapsen sydämen onnelliseksi. Tällöin he eivät toimi Kristuksen tavoin; Kristus rakasti lapsia, ymmärsi heidän tunteitaan ja otti osaa heidän iloihinsa ja vastoinkäymisiinsä.KI 498.3
Miten sisar White piti omat lapsensa kurissa. — Kun lapset pyytävät lupaa lähteä sinne tai tänne huvittele maan, sanokaa heille: “En voi antaa teille lupaa, lapset. Istukaa tähän, niin kerron miksi. Teen työtä ikuisuuden ja Jumalan hyväksi. Jumala on uskonut teidät minun huos- taani. Lapseni, minä olen teille Jumalan edustaja. Siksi minun on valvottava teitä, sillä joudun vastaamaan teistä Jumalalle viimeisenä päivänä. Haluatteko, että taivaan kirjaan kirjoitetaan, ettei äitinne onnistunut huolehtimaan lapsistaan vaan salli vihollisen vallata sydämenne maaperän? Lapset, aion kertoa teille, mikä on oikea tie, ja jos te sitten päätätte kääntää selkänne äidillenne ja lähteä pahuuden teille, äitinne on syytön, mutta te joudutte kärsimään omista synneistänne.”KI 498.4
Näin minä menettelin omien lasteni kanssa, ja ennen kuin pääsin loppuun asti, lapset alkoivat itkeä ja sanoivat sitten: “Rukoile puolestamme.” En milloinkaan kieltäytynyt rukoilemasta heidän puolestaan. Polvistuin heidän viereensä ja rukoilin heidän kanssaan. Sitten minulla oli tapana poistua ja rukoilla Jumalaa, auringonnousuun saakka, että vihollisen lumous murtuisi, ja aina saavutin voiton. Vaikka menetinkin yön levon, tunsin saaneeni runsaan korvauksen, kun lapset kietoivat kätensä kaulaani ja sanoivat: “Voi äiti, me olemme niin iloisia, ettet antanut lupaa, kun halusimme lähteä. Nyt ymmärrämme, että se olisi ollut väärin.”KI 499.1
Vanhemmat, tällä tavalla teidän on meneteltävä, ja teidän on tehtävä se tosissanne. Jos aiotte pelastaa lapsenne Jumalan valtakuntaan, teidän on paneuduttava työhön vakavissanne.KI 499.2
Murrosikäisten ongelmia. — Nykyisissä oloissa vanhempien ei ole helppo pitää lapsiaan kurissa ja opettaa heitä Raamatun ohjeiden mukaisesti. Lapset tulevat usein kärsimättömiksi kielloista ja haluavat pitää oman päänsä sekä tulla ja mennä mielensä mukaan. Varsinkin kymmenen ja kahdeksantoista ikävuoden välillä he ovat taipuvaisia ajattelemaan, ettei siitä ole vahinkoa, vaikka he menisivät maailmallisiin tilaisuuksiin nuorten toveriensa kanssa. Kokeneet kristityt vanhemmat voivat kuitenkin nähdä tässä uhkaavan vaaran. He tuntevat lastensa luonteen ja tietävät, miten nämä asiat vaikuttavat heidän mieleensä. Lastensa pelastuksen vuoksi heidän tulisi estää näitä menemästä tällaisiin kiihottaviin huvitilaisuuksiin.KI 499.3
Erityistä valppautta tarvitaan kääntymyksen jälkeen. — Mikä taakka huolehtivien uskollisten vanhempien sydämeltä poistuukaan, kun lapset oma-aloitteisesti päättävät luopua maailman huveista ja tulla Kristuksen opetuslapsiksi! Mutta vielä silloinkaan vanhemmat eivät saa lakata ponnistelemasta. Nuoret ovat nyt vakavissaan ryhtyneet taisteluun syntiä ja oman sydämensä pahoja taipumuksia vastaan, ja he tarvitsevat aivan erityisellä tavalla vanhempiensa neuvoja ja huolenpitoa.KI 500.1
Miten onnistun varjelemaan lapset maailman hou-kutuksilta. — Miten monet vanhemmat valittavatkaan sitä, etteivät he saa lapsiaan pysymään kotona ja ettei näillä ole lainkaan rakkautta kotiinsa! Jo nuorella iällä he kaipaavat vieraiden seuraa, ja heti kun ovat riittävän vanhoja, he pakenevat elämää, jota he pitävät typerien kieltojen täyttämänä orjuutena, eivätkä piittaa äidin rukouksista eivätkä isän neuvoista. Jos asiaa tutkittaisiin tarkemmin, kävisi ilmi, että vanhemmat itse ovat syyllisiä tähän. He eivät tehneet kodista paikkaa, jollainen sen tulisi olla: viehättävä, miellyttävä, täynnä ystävällisiä sanoja, lempeitä katseita ja todellista rakkautta.KI 500.2
Lastenne pelastuksen salaisuus on siinä, että teette kotinne viehättäväksi ja miellyttäväksi. Vanhemmat eivät voi hemmottelulla sitoa lapsiaan Jumalaan tai kotiin, mutta lujalla ja hurskaalla kasvatuksella he voivat sopivasti vaikuttaa mieleen, mikä pelastaisi monen lapsen tuholta.KI 500.3
Vanhempien velvollisuus on valvoa lastensa ulos- ja si- säänkäymistä. Heidän tulisi rohkaista lapsiaan ja tarjota heille viihdykkeitä, jotka kiinnittävät heidät kotiin ja saavat heidät näkemään, että vanhemmat ovat heistä kiinnostuneita. Vanhempien tulisi tehdä kodista hauska ja iloinen.KI 500.4