Luku 37—Huonon aviomiehen ominaisuuksia
Aviomies, joka odottaa vaimon kantavan kaksinkertaisen taakan. — Useimmissa perheissä on eri ikäisiä lapsia, joista muutamat tarvitsevat äidin hellän ja viisaan huolenpidon lisäksi isän lujaa mutta samalla lempeää ohjausta. Harvat isät ymmärtävät tämän asian vakavuuden. He lyövät laimin oman velvollisuutensa ja siten lisäävät äidin raskasta taakkaa samalla kun pitävät oikeutenaan arvostella äitiä ja tuomita hänen menettelytapansa oman mielensä mukaisesti. Tämän painostuksen ja arvostelun vuoksi vaimo ja äiti raukka tuntee usein syyllisyyttä ja katumusta asioista, jotka hän viattomuudessaan tai tietämättömyydessään on tehnyt olosuhteisiin nähden usein parhaalla mahdollisella tavalla. Sen sijaan että äidin ylivoimaisia ponnistuksia arvostettaisiin ja ne hyväksyttäisiin ja häntä ilahdutettaisiin, hänet jätetään kulkemaan surun ja moitteen varjostamaa tietä, koska velvollisuutensa laiminlyövä aviomies odottaa hänen suoriutuvan sekä omista että miehensä velvollisuuksista tätä tyydyttävällä tavalla epäsuotuisista oloista huolimatta.KI 207.1
Monet aviomiehet eivät riittävästi ymmärrä ja arvosta vaimoaan, joka joutuu kantamaan huolia ja murheita raa- taessaan päivät pitkät loputtomissa taloustöissä. Usein he tulevat kotiin synkkämielisinä, vailla perheen kaipaamaa päivänpaisteisuutta. Jos ateriat ovat myöhässä, väsynyt vaimo, joka usein on sekä taloudenhoitaja, lastenhoitaja, keittäjä että sisäkkö, saa moitteita tervehdykseksi. Vaativa aviomies saattaa suostua ottamaan itkevän lapsen äitinsä väsyneiltä käsivarsilta, jotta perheen ateria val- mistuisi nopeammin, mutta jos lapsi on rauhaton ja levoton isänsä sylissä, isä ei useinkaan tunne velvollisuudekseen ruveta lapsenhoitajaksi eikä pyri tyynnyttämään ja rauhoittamaan lasta. Hän ei pysähdy miettimään, miten monta tuntia äiti on joutunut kestämään pienokaisen levottomuutta, vaan sanoo kärsimättömästi: “Äiti, tule hakemaan lapsesi.” Eikö lapsi kuulu yhtä lailla isälle kuin äidillekin? Eikö isä ole luonnostaan velvollinen suorittamaan kärsivällisesti oman osansa lastensa kasvattamisessa?KI 207.2
Neuvoja määräilevälle ja komentelevalle aviomiehelle. — Elämäsi olisi paljon onnellisempaa, jos et olisi sitä mieltä, että sinulla on ehdoton määräysvalta siksi, että olet aviomies ja isä. Käytöksesi osoittaa, että olet ymmärtänyt väärin asemasi perheenisänä. Olet hermostunut ja määräilevä, ja usein osoitat niin huomattavaa arvostelukyvyn puutetta, että vaikka itse näkisit menettelytapasi missä valossa hyvänsä, et kuitenkaan voi saada vaimoasi ja lapsiasi vakuuttumaan niiden johdonmukaisuudesta. Omaksuttuasi tietyn näkökannan olet harvoin halukas muuttamaan sitä. Olet vakaasti päättänyt toteuttaa suunnitelmasi, vaikka usein toimit aivan väärällä tavalla, ja sinun pitäisi itse se huomata. Tarvitset enemmän, paljon enemmän rakkautta ja kärsivällisyyttä sekä vähemmän peräänantamattomuutta oman tahtosi toteuttamisessa sekä sanoin että teoin. Jos jatkat nykyistä menettelyäsi, et ole perheenisä vaan ruuvipenkki, joka puristaa ja ahdistaa perhettäsi. --KI 208.1
Kun yrität pakottaa muut noudattamaan ajatuksiasi pienimmissäkin yksityiskohdissa, aiheutat usein enemmän vahinkoa kuin jos antaisit periksi niissä. Tämä pätee silloinkin, kun mielipiteesi sinänsä ovat oikeita, mitä ne läheskään aina eivät ole: ajattelutapasi omalaatuisuus tekee niistä ylikireitä. Siksi pyrit vääriin tavoitteisiin ankaralla, kohtuuttomalla tavalla.KI 208.2
Sinulla on omalaatuiset näkemykset perheasioiden hoidosta. Käyttäydyt omapäisesti ja mielivaltaisesti etkä myönnä muille tahdon vapautta. Pidät itseäsi kyvykkäänä perheen päänä ja ajattelet, että sinun pääsi on kykenevä liikuttamaan muita jäseniä, kuten koneet liikkuvat työmiesten käsissä. Olet kaapannut itsellesi ylivallan ja jake- let määräyksiä. Tämä ei miellytä taivasta, se tekee säälivät enkelit murheellisiksi. Käyttäydyt perheessäsi aivan kuin kukaan muu ei pystyisi päättämään omista asioistaan. Olet loukkaantunut, koska vaimosi on uskaltanut vastustaa mielipiteitäsi ja asettaa päätöksesi kyseenalaisiksi.KI 208.3
Ärtyneet ja tyytymättömät aviomiehet. — Aviomiehet, antakaa vaimollenne mahdollisuus hengelliseen elämään. — Monet ruokkivat tyytymättömyyttään, kunnes ovat kuin täysikasvuisia lapsia. He eivät jätä taakseen lapsuusajan tätä puolta. He hellivät näitä tunteita, kunnes lakkaamattomilla valituksillaan muuttavat koko elämän raskaaksi ja ahdistavaksi, eivätkä ainoastaan omaa elämäänsä vaan myös muiden elämän. Heissä elää Ismaelin henki, jonka käsi oli kaikkia vastaan ja jota vastaan oli kaikkien käsi.KI 209.1
Itsekäs ja juro aviomies. — Veli B ei ole luonteeltaan sellainen, joka tuo päivänpaistetta perheeseensä. Juuri tässä asiassa hänen on tehtävä paljon työtä. Hän muistuttaa enemmän pilveä kuin valonsädettä. Hän on liian itsekäs lausuakseen kiitoksen sanoja perheensä jäsenille, ennen kaikkea vaimolle, joka eniten tarvitsee hänen rakkauttaan ja hellää kunnioitustaan. Hän on juro, äreä ja määräilevä. Hänen sanansa ovat usein teräviä ja jättävät haavan, jota hän ei yritä parantaa lepyttämällä sydäntään, tunnustamalla virheitään ja myöntämällä puutteitaan. — -KI 209.2
Veli B:n tulisi muuttua lempeäksi. Hänen tulisi käyttäytyä hienostuneesti ja kohteliaasti. Hänen tulisi kohdella hyvin hellästi ja ystävällisesti vaimoaan, joka on hänen kanssaan yhdenvertainen joka suhteessa. Hänen ei pitäisi lausua ainuttakaan sanaa, joka voisi luoda varjon tämän sydämeen. Hänen tulisi aloittaa parannuksen teko kodissaan, vaalia rakkautta ja tukahduttaa karkeat, tylyt, tunteettomat ja halpamaiset luonteenpiirteet.KI 209.3
Äreä, itsekäs ja ylimielinen aviomies ja perheenisä on itse onneton ja luo synkän varjon kaikkien kodin asukkaiden ylle. Hän saa nähdä oman epämiellyttävän luonteensa kertautuvan lapsissaan ja vaimonsa muuttuvan alakuloiseksi ja sairaalloiseksi.KI 210.1
Itsekeskeinen ja suvaitsematon aviomies. — Vaadit vaimoltasi ja lapsiltasi liikaa. Moitit liikaa. Jos pyrkisit olemaan iloinen ja hyväntuulinen, jos puhuisit heille ystävällisesti ja lempeästi, niin kotisi täyttyisi auringonpaisteella eikä pilvillä, surulla ja murheella. Arvostat liikaa omia mielipiteitäsi. Olet omaksunut äärimmäisen jyrkkiä asenteita etkä ole suostunut antamaan vaimosi mielipiteille sitä arvoa, jonka ne perheessäsi ansaitsisivat. Et ole esimerkilläsi opettanut lapsiasi kunnioittamaan vaimoasi ja hänen arvostelukykyään. Et ole tehnyt hänestä vertais- tasi vaan olet anastanut päätösvallan itsellesi ja pitänyt siitä lujasti kiinni. Et olet luonteeltasi lempeä etkä myötätuntoinen. Näitä luonteenpiirteitä sinun tulee kehittää, mikäli haluat selviytyä voittajaksi ja saada Jumalan siunauksen perheesi osaksi. KI 210.2
Aviomies, joka ei piittaa kristillisestä kohteliaisuudesta. — Olet pitänyt ystävällisyyttä, lempeyttä ja myötä- tuntoisuutta heikkoutena, etkä ole pitänyt arvollesi sopivana puhua vaimollesi hellästi, lempeästi ja rakastavasti. Tässä olet erehtynyt todellisen miehekkyyden ja arvokkuuden suhteen. Taipumus jättää ystävälliset teot tekemättä on ilmeinen heikkous ja puute luonteessasi. Sitä, mitä sinä pidät heikkoutena, Jumala pitää todellisena kristillisenä kohteliaisuutena, jota jokaisen kristityn tulisi harrastaa. Juuri tätä henkeä Kristus osoitti. KI 210.3
Aviomiesten oltava rakkauden ja kiintymyksen arvoisia. — Jos aviomies on tyrannimainen, vaativa ja arvostelee vaimonsa tekoja, hän ei voi säilyttää tämän kunnioitusta ja rakkautta, ja avioliitto muodostuu vaimolle sietämättömäksi. Vaimo ei rakasta miestään, koska tämä ei yritä olla rakastettava. Aviomiesten tulee olla huolellisia, huomaavaisia, uskollisia ja myötätuntoisia. Heidän tulee osoittaa rakkautta ja myötätuntoa. — Jos aviomiehellä on sellaista luonteen jaloutta, sydämen puhtautta ja mielen ylevyyttä, jota jokaiselta tosi kristityltä vaaditaan, se kyllä ilmenee avioliitossa. — Hän pyrkii säilyttämään vaimonsa terveyden ja rohkeuden. Hän yrittää puhua ainoastaan ystävällisiä sanoja ja luoda kotiin rauhan ilmapiirin. KI 210.4