LUKU 135—LÄHIMMÄISTEMME PELASTUS

Kaikkien, jotka saarnaavat Jumalan sanaa ja kaikkien, jotka ovat vastaanottaneet hänen armonsa evankeliumin, tulisi seurata Kristuksen esimerkkiä siinä, että hän otti osaa ihmisten harrastuksiin. Meidän ei tule kieltäytyä seurustelemasta ihmisten kanssa ja vetäytyä erillemme toisista. Päästäksemme kosketukseen kaikkien ihmisluokkien kanssa meidän on kohdattava heidät siellä, missä he ovat. Harvoin he omasta aloitteestaan etsivät meitä. Jumalan totuus ei vaikuta ihmissydämiin vain puhujalavalta julistettuna. On eräs toinen työkenttä, joka on ehkä vaatimattomampi, mutta aivan yhtä lupaava. Se on köyhien majoissa ja rikkaitten palatseissa, vieraanvaraisen pöydän ääressä ja viattomissa seurustelutilaisuuksissa.SN 399.1

Kristuksen opetuslapsina meidän ei tule liittyä maailmanmielisiin vain nautinnonhalusta, ottaaksemme osaa heidän turhiin huvituksiinsa. Sellainen seurustelu on vain vahingollista, Me emme milloinkaan saa antaa hyväksymistämme synnille sanoillamme tai teoillamme, vaikenemisellamme tai läsnäolollamme. Meidän on vietävä Jeesus mukanamme minne ikinä menemmekin, ja meidän on aina koetettava ilmaista toisille kallista Vapahtajaamme. Mutta ne, jotka koettavat säilyttää uskontonsa kätkemällä sen kiviseinien sisään, menettävät kalliita tilaisuuksia tehdä hyvää. Ihmisten keskeisessä seurustelussa kristinusko joutuu kosketukseen maailman kanssa. Jokaisen, joka on saanut ju- malallista valoa, on kirkastettava niiden tietä, jotka eivät tunne elämän Valoa.SN 399.2

Meidän kaikkien on oltava Jeesuksen todistajia. Kristuksen armon pyhittämä seurustelu on käytettävä sielujen voittamiseksi Vapahtajalle. Maailma saakoon nähdä, ettemme ole itsekkäästi vain antautuneet omiin harrastuksiimme, vaan että haluamme toistenkin osallistuvan siunauksistamme ja etuoikeuksistamme. Saakoot he nähdä, ettei uskontomme tee meitä epämiellyttäviksi tai vaativaisiksi. Toimikoot kaikki, jotka tunnustavat löytäneensä Kristuksen, hänen tavallaan ihmisten hyväksi.SN 400.1

Meidän ei koskaan tule antaa maailmalle sitä väärää käsitystä, että kristityt ovat synkkiä, onnettomia ihmisiä. Jos katseemme on kiinnitetty Kristukseen, näemme säälivän Vapahtajan, ja saamme valoa hänen kasvojensa kirkkaudesta. Kaikkialla, missä hänen henkensä hallitsee, vallitsee rauha. Ja siellä vallitsee myös ilo, — tyyni, pyhä luottamus Jumalaan.SN 400.2

Kristus on tyytyväinen seuraajiinsa, kun he, inhimillisyydestään huolimatta, osoittavat olevansa jumalallisesta luonnosta osallisia. He eivät ole kuvapatsaita, vaan eläviä ihmisiä. Heidän sydämensä, joita Jumalan armon kaste on virvoittanut, avautuvat Vanhurskauden Auringolle. Heihin loistava valo heijastuu toisiin teoissa, joista säteilee Kristuksen rakkaus. — “Desire of Ages”, ss. 152, 153.SN 400.3