LUKU 156—lISAKIN ESIMERKKI

Ei ainoakaan, joka pelkää Jumalaa, voi vaaratta liittyä sellaiseen, joka ei häntä pelkää. ‘’Kulkeeko kaksi yhdessä, elleivät ole keskenänsä sopineet?” Aviosuhteen onni ja menestys riippuvat aviopuolisoiden yksimielisyydestä, mutta uskovan ja uskomattoman halujen, taipumusten ja tarkoitusten välillä on jyrkkä ero. He palvelevat kahta eri herraa, joiden välillä ei voi olla sopusointua. Olkootpa ihmisen periaatteet miten puhtaat ja oikeat tahansa, uskomattoman elämäntoverin vaikutus pyrkii aina pois Jumalasta.SN 461.1

Sillä, joka kääntymättömänä on solminut avioliiton, on kääntymyksensä jälkeen vielä suurempi velvollisuus olla uskollinen elämäntoverilleen, olivatpa heidän uskonnolliset käsityksensä miten erilaiset tahansa. Mutta Jumalan vaatimukset on kuitenkin asetettava kaikkien maallisten suhteitten yläpuolelle, vaikka seurauksena olisi koettelemuksia ja vainoa. Kun tähän uskollisuuteen liittyy rakastava ja sävyisä mieli, se voi vaikuttaa niin, että uskomaton tulee voitetuksi. Mutta Raamattu kieltää kristityn avioliiton jumalattoman kanssa. Herran käsky kuuluu: ‘’Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa.”SN 461.2

Jumala kunnioitti suuresti Iisakkia tekemällä hänet niiden lupausten perilliseksi, joiden kautta koko maailma tulisi siunatuksi. Kuitenkin hän neljänkymmenen vuotiaana alistui isänsä tahtoon, kun tämä määräsi kokeneen, jumalaapelkäävän palvelijansa valitsemaan hänelle vaimon. Ja tuon avioliiton seuraus, joka meille esitetään Raamatussa, on hel lä ja kaunis kuva kotionnesta: “Ja Iisak vei Eebekan äitinsä Saaran majaan ja otti hänet luokseen, ja hänestä tuli hänen vaimonsa, ja hän rakasti häntä. Niin Iisak sai lohdutuksen äitinsä kuoltua.“ Miten vastakohtaisia ovatkaan Iisakin menettelytapa ja se, jota meidän aikamme nuoret, vieläpä kristityiksi tunnustautuvatkin, noudattavat! Hyvin usein nuoret ajattelevat, että rakkausasioissa heidän on kysyttävä neuvoa vain itseltään, ettei siinä tarvita Jumalan tai vanhempien ohjausta. Kauan ennenkuin he ovat varttuneet täysiksi miehiksi ja naisiksi, he pitävät itseään pätevinä tekemään valintansa ilman vanhempien apua. Avioliiton ensimmäiset vuodet riittävät tavallisesti osoittamaan heille heidän erehdyksensä, mutta silloin on usein liian myöhäistä estää sen tuhoisia seurauksia. Sama viisauden ja itsehillinnän puute, joka johti nopeaan valintaan, pahentaa yhä onnettomuutta, kunnes aviosuhteesta tulee sietämätön taakka. Näin monet ovat tuhonneet onnensa tässä elämässä ja toivonsa tulevasta elämästä.SN 461.3

Avioliitto ennen kaikkea on. asia, jota tulisi huolellisesti harkita ja jossa tulisi kysyä vanhemmilta ja kokeneemmilta henkilöiltä neuvoa. Jos missään tarvitaan Raamatun ohjausta, ja rukoillen tulisi pyytää Jumalan johtoa, niin juuri silloin, ennenkuin otetaan askel, joka liittää kaksi ihmistä yhteen elämänsä ajaksi.SN 462.1

Vanhempien ei koskaan tulisi unohtaa, että he ovat vastuussa lastensa tulevasta onnesta. Se, että Iisak kunnioitti isänsä päätöstä, oli seuraus kasvatuksesta, joka oli opettanut hänet elämään kuuliaista elämää. Kun Aabraham vaati lapsiaan kunnioittamaan vanhempiensa arvovaltaa, hänen jokapäiväinen elämänsä osoitti, ettei tuo arvovalta ollut it-sekästä tai mielivaltaista hallintaa, vaan perustui rakkauteen ja tarkoitti heidän onneaan ja menestystään.SN 462.2

Isien ja äitien tulisi käsittää, että velvollisuus vaatii heitä ohjaamaan nuorten tunteita, niin että ne kohdistuisivat sellaisiin, jotka sopivat heille elämän toveriksi. Heidän tulisi käsittää, että heidän velvollisuutensa on, omien opetustensa ja esimerkkinsä ja Jumalan armon avulla, niin muovata lastensa luonnetta varhaisesta lapsuudesta asti, että heistä tulee puhtaita ja jaloja ja että he kiintyvät siihen, mikä on hyvää ja totta. Seura tekee kaltaisekseen. Jos lasten sieluun jo varhain istutetaan rakkautta totuuteen, puhtauteen ja hyvyyteen, niin he alkavat etsiä niiden seuraa, joilla on näitä luonteenominaisuuksia .. .SN 463.1

Tosi rakkaus on korkea ja pyhä periaate, kokonaan toisenlaatuinen kuin se rakkaus, joka syntyy hetken mielijohteesta ja joka äkkiä kuolee joutuessaan kovalle koetukselle. Suorittamalla uskollisesti velvollisuutensa vanhempien kodissa nuoret valmistautuvat omia kotejaan varten. Oppikoot he kotona harjoittamaan itsekieltäymystä ja osoittamaan ystävällisyyttä, kohteliaisuutta ja kristillistä myötätuntoa. Näin rakkaus säilyy lämpimänä sydämessä, ja se, joka tällaisesta kodista lähteneenä perustaa oman perheen, osaa kyllä tehdä valitsemansa elämäntoverin onnelliseksi. Näin avioliitto, sensijaan että se olisi rakkauden loppu, onkin sen alku. — ‘’Patriarchs and Prophets”, ss. 174—176.SN 463.2

* * * * *