LUKU 41—PYHAN HENGEN HILJAINEN TYOSKENTELY

Kristityn elämä ei ole vanhan sovittelua tai kehitystä, vaan luonnon uudestiluomista. Se on oman minän ja synnin kuolemaa, ja kokonaan uutta elämää. Vain Pyhän Hengen tehokas työskentely voi aikaansaada tämän muutoksen.SN 151.1

Nikodeemus oli vielä ymmällä, ja Jeesus käytti tuulta kuvaamaan hänen tarkoitustaan: “Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on syntynyt Hengestä.”SN 151.2

Tuulen kuullaan puhaltavan puiden oksien lomitse kahisuttaen lehtiä ja kukkia. Kuitenkin se on näkymätön, eikä kukaan tiedä, mistä se tulee tai minne se menee. Niin on myös Pyhän Hengen työ sydämessä. Sitä ei voida selittää enempää kuin tuulen kulkuakaan. Ihminen ei ehkä saata mainita kääntymisensä tarkkaa aikaa tai paikkaa tahi siihen liittyviä olosuhteita, mutta se ei osoita, että hän olisi kääntymätön. Käyttäen yhtä näkymätöntä edustajaa kitin tuuli, Kristus jatkuvasti työskentelee ihmisen sydämessä. Vähän kerrallaan, kenties tietämättään ihminen saa vaikutteita, jotka vetävät sielua Kristuksen puoleen. Näitä voidaan saada, kun ajatellaan häntä, luetaan Raamattua tai kuullaan elävän saarnaajan sanaa. Yhtäkkiä, Hengen esittäessä suoremman vetoomuksen, sielu iloisesti jättäytyy Jee-sukselle. Monet kutsuvat tätä äkilliseksi kääntymykseksi, mutta se on Jumalan Hengen pitkäaikaisen työskentelyn tulos — asioiden kärsivällinen, pitkällinen kehitys.SN 151.3

Vaikka tuuli onkin näkymätön, sen vaikutukset nähdään ja tunnetaan. Niin Hengen työkin sielussa ilmenee sen ihmisen jokaisessa teossa, joka on tuntenut sen pelastavaa voimaa. Kun Jumalan Henki valtaa sydämen, se uudestiluo elämän. Synnin ajatukset hylätään, pahoista teoista luovutaan; rakkaus, nöyryys ja rauha astuvat vihan, kateuden ja riidan sijaan. Ilo tulee surun tilalle, ja kasvot säteilevät taivaan valoa. Kukaan ei näe kättä, joka kohottaa taakan, tai huomaa valon laskeutuvan ylhäältä. Siunaus saadaan” kun sielu uskon kautta jättäytyy Jumalalle.SN 152.1

Rajoitetun mielen on mahdotonta käsittää lunastustyötä. Sen salaisuus ylittää ihmistiedon. Kuitenkin se, joka siirtyy kuolemasta elämään, toteaa sen jumalalliseksi todellisuudeksi. Lunastuksen alun voimme tuntea, täällä omasta kokemuksestamme. Sen tulokset ulottuvat halki iankaikkisuuksien. — “Desire of Ages”, ss. 172, 173.SN 152.2