Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Kristuksen wertaukset

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Luku 6—Muita kylwöstä saatuia opetuksia.

    Siemenen kylmätyöstä ja taimen kehittämisestä sekä kasvusto siemen jyvässä voimme saada monta kallista opetusta kotia ja koulua warten. Jos opetetaan lapsia luonnollisia asioissa näkemään jumalallisen voiman ilmestyksen, niin ye paremmin kykenevät uskon kautta käsittämään nakymättömät armolahjat. Kun he alkavat huomata Jumalan ihmeellisen huolenpidon suuresta maallisesta perheestään ja miten heidän itsensä on työskenneltäessä yhdessä hänen kanssaan, kasvaa heidän uskonsa Jumalaan, ja hänen voimansa yhä enemmän ja enemmän toteutuu heidän omassa jokapäiväisessä elämässään.KW 80.1

    Jumala loi siemen jyvän samalla tavoin kuin kaiken muunkin maan päällä mdash; sanallan. Ja sanallaan antoi hän sille woiman kasvaa ja lisääntyy. Hän sanoi: ,,Kaskoon maa ruohon, jossa siemen on, ja hedelmälliset puut, jotka lajinsa jälkeen kantavat hedelmän, jossa siemen on, maan päällá. 1Moos 1:11, 12. Ja tapahtui niin . . . Ja Jumala näki sen hyväksi.” Sana se on, joka vieläkin saa siemenen kasvamaan. Jokainen siemenjyvä, joka lähettää hennon itunsa waloa kohti, todistaa, mikä ihmeellinen voima on siinä sanassa, jonka hän “sanoi, ja se tuli”; jonka “hän käski, ja niin tapahtui.”1Ps. 33: 9.KW 80.2

    Kristus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan: “Anna meille tänään jokapäiwäinen leipämme.” Ja wiitaten kukkasiin maassa, wakuutti hän heille: “Jos siis Jumala näin waatettaa kedon ruohon … eikö hän paljon enemmän waateta teitä?”2Matt. 6: 11, 30. Kristus toiminnallaan koettaa lakkaamatta wastata tähän kysymykseen ja täyttää tämän wakuutuksen. Näkymätön woima on aina toimessa warustamassa ihmistä ruualla ja waatteilla. Woidakseen muuttaa tämän näköään hyödyttömästi maahan pistetyn siemenjywän eläwäksi taimeksi, on Herra ottanut palwelukseensa toimiwia woimia. Ja hän warustaa kaswawan taimenkin runsaasti kaikella, mikä on tarpeellista hywän sadon aikaansaamiseksi. Psalmissa luetaan nämä kauniit sanat:KW 81.1

    “Sinä etsit maata tehdäkses sitä hedelmälliseksi; sinä rikastutitKW 81.2

    sen runsaasti —
    Jumalan wirta on wettä täynnä
    sinä kaswatit heidän jywänsä, kun maan niin walmistit.
    Sinä liotit sen wakoja, kostutit sen harjanteita;
    sateilla sinä sen pehmitit
    ja siunasit sen laihot.
    Sinä kaunistit wuoden hywyydelläs
    ja askeleet tiukkuwat raswaa.”3Ps. 65: 10—12.
    KW 81.3

    * * * * *

    Aineellinen maailma on Jumalan tarkastuksen alainen. Pieninkin osa luonossa tottelee luonnon lakia. Koko luonto on Jumalan tahdon ilmaus. Pilwet ja auringonpaiste, kaste ja sade, tuuli ja myrsky owat kaikki Jumalan walwonnan alla ja tottelewat hänen pienintä wihjaustaan. JumaIan lakia totellen itu ensin tunkeutuu maan kowan pinnan läpi ja kehittää “ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jywän tähkään”.4Mark. 4: 28. Herra kehittää ne kaikki aikanaan, koska ne eiwät wastusta hänen wai-KW 81.4

    kutustaan. Kuinka woi sitte ihminen yksin, hän, joka on tehty Jumalan kuwaksi, warustettu ymmärryksellä ja puhekywyllä, halweksia Jumalan lahjoja ja uhmata hänen tahtoaan? Owatko juuri nuo järkewät olennot yksin syynä maailman eksytykseen?KW 82.1

    * * * * *

    Kaikessa, mikä koskee ihmisen toimeentuloa, woimme huomata inhimillisen ja jumalallisen pyrkimyksen yhteistyötä. Ei saataisi mitään satoa, joll'ei ihmiskäsi tekisi osaansa työssä kylwämällä siementä. Mutta yhtä warmaa on, ett'ei siemen koskaan itäisi ja tekisi hedelmää, jos sillä ei olisi Jumalalta tullutta woimaa, joll'ei Jumala antaisi auringonpaistetta ja sadetta, kastetta ja pilwiä. Samallainen on suhde kaikissa elämän muodoissa, joka asteella ja jokaisessa tieteellisessä työssä. Samaan kokemukseen tulemme hengellisissäkin asioissa, luonteen kehityksessä ja jokaisessa kristillisen työn haarassa. Meillä on osamme työssä suoritettawana, mutta meidän tulee olla liitossa jumalallisen woiman kanssa, ett'ei kaikki ponnistuksemme ole turhia.KW 82.2

    Tehköön ihminen mitä tahansa henkisellä tai ruumiillisella alalla, tulee hänen aina muistaa, että hän tekee sen yhdessä Luojansa kanssa. On hywin tärkeätä, että meillä on selwillä riippuwaisuutemme Jumalasta. Luotetaan liian paljon ihmiseen ja hänen keksintökykyynsä, kun taas luotetaan liian wähän Jumalan woimaan, jota hän on aina walmis meille osottamaan. “Me olemme Jumalan työtowereita”.11 Kor. 3: 9. Äärettömän wähäinen on se osa, jonka ihmiswoima kykenee suorittamaan, mutta jos ihminen on Kristuksen kanssa tosiliitossa, kykenee hän tekemään kaikki, mikä hänen osalleen kuuluu, Jumalasta wirtaawan woiman kautta.KW 82.3

    * * * * *

    Toinen asteettainen kehitys siemenjywästä woi olla hawainto-opetusaineena lasten kaswatuksessa. Siinä on “ensin korsi, sitte tähkä, sitte täysi jywä tähkässä”. Hän, joka antoi tämän wertauksen, loi itse heikon siemenen, antoi sille sen ominai- suudet ja järjesti lait sen kaswulle. Ne totuudet, joita wertaus esittää, toteutuiwat hänen omassa elämässään. Sekä ruumiillisessa että hengellisessä luonnossaan hän seurasi jumalallisen kehityksen lakia, jota werrataan taimen elämään, ja hänen toiweensa on, että nuoret ihmistaimet seuraisiwat hänen esimerkkiään. Waikka hän oli taiwaan Majesteetti, kirkkauden Kuningas, salli hän itsensä syntyä lapsena Betlehemissä ja edusti siten wähän aikaa awutonta lasta äitinsa hoidossa. Lapsuutensa aikana hän suoritti kuuliaisen lapsen tehtäwiä. Hän puhui ja toimi lapsen tawalla, eikä kuten täysikaswuiset, hän kunnioitti wanhempiaan ja täytti mielellään heidän tahtonsa lapsellisen ymmärryksensa mukaan. Mutta jokaisella uudella kehitysaasteella oli hän täydellinen yksinkertaisessa, luonnollisessa suloudessa, joka tulee synnittömästä elämästä. Pyhät kirjotukset sanowat hänen lapsuudestaan: “Lapsi kaswoi ja wahwistui ja täyttyi wiisaudello, ja Jumalan armo oli hänen kanssaan.” Ja hänen muodostaan sanotaan: “Jeesus warttui wiisaudessa, iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.”1Luuk. 2: 40, 52.KW 82.4

    Tässä on ohje, joka wanhempain ja opettajain olisi työssään otettawa huomioon. Heidän pitäisi pyrkiä sillä tawoin ohjaamaan nuorison taipumuksia, että tämä nuoriso jokaisella uudella kehitysasteella esiintyisi siinä luonnollisessa kauneudessa, mikä sille asteelle kuuluu, kehittyen luonnollisella tawalla kuten taimet puutarhassa.KW 83.1

    Luonnolliset, teeskentelemättömät lapset owat miellyttäwimpiä. Ei ole wiisasta liian paljon heitä huomata tai heidän läsnäollessaan toistaa heidän sukkeluuksiaan. Ei pidä yllyttää heissä turhamaisuutta kehumalla heidän ulkomuotoaan, sanojaan tai toimiaan. Ei heitä myöskään olisi puettawa silmiinpistäwällä eikä komeilewalla tawalla. Sellainen taswattaa ylpeyttä ja herättää kateutta towerien sydämissä.KW 83.2

    Pienet lapset owat kaswatettawat lapsellisessa yksinkertaisuudessa. Heidän tulee oppia tyytymään niihin pieniin welwol- lisuuksiin, huweihin ja kokemuksiin, jotka heidän iälleen kuuluwat. Lapsuus wastaa kylwöä wertauksessa, ja kylwölläkin on oma kauneutensa. Lapselta ei saa waatia kokeneen kypsyyttä, waan on niin kauan kuin mahdollista koetettawa säilyttää sitä tuoreutta ja suloutta, joka tälle iälle kuuluu.KW 83.3

    Pienten lasten tulee olla kristittyjä ja omata sellainen kokemus, joka on oikeassa suhteessa heidän ikäänsä; Jumala ei waadi heiltä enempää. Heidät on kaswatettawa hengellisissä asioissa. Wanhempain tulee antaa lapsilleen tilaisuutta kaikin mahdollisin keinoin kehittää luonnettaan Kristuksen oman luonteen kaltaiseksi.KW 84.1

    * * * * *

    Jumalan luonnossa esiintyy hywin tarkka syyn ja seurausten läki. Sato riippuu kylwöstä. Laiskan työmiehen tuomitsee hänen oma työnsä. Sato todistaa häntä wastaan. Samallainen on suhde hengellisissä asioissa: jokaisen työmiehen uskollisuus woidaan mitata hänen työnsä tuloksella. Hänen työnsä laatu, olipa se hywin tai huonosti suoritettu, ilmenee sadossa. Sen mukaan hänen iäisyyskohtalonsa ratkaistaan.KW 84.2

    Jokainen kylwetty siemenjywä tuottao sadon lajinsa mukaan. Sama suhde wallitsee ihmiselämässäkin. Meille kaikille on tärkeätä, että kylwämme armeliaisuuden, myötätunnon ja rakkauden kylwöä, sillä mitä me olemme kylwäneet, sitä myös niitämme. Kaikki itsekkyyden ja itserakkauden ilmaukset, myöntymiset oman minänsä huonoihin taipumuksiin tuottawat samallaisen sadon. Se, joka elää omaa minää warten, kylwää lihassa, jo lihasta hän niittää turmiota.KW 84.3

    Jumala ei turmele ketään ihmistä. Jokainen on itse syypää omaan turmioonsa. Se, joka waimentaa omantunnon warotukset, kylwää epäuskon siementä, ja se tuottaa oman satonsa. Faarao kylwi uppiniskaisuuden kylwöä halweksiessaan Jumalan ensimäistä warotusta, ja hän korjasi senmukaisen sadon. Siten kaswoi hänen wastustuksensa, kunnes hän näki edessään kylwönsä sadon: hawitetyn maansa, esikoisensa kylmenneen ruumiin ja kaikkien hänen howinsa ja koko maansa esikoisten ruumiit, niin, wieläpä meren wesikin syöksyi hänen hewostensa, sotawaunujensa jo sotureittensa päälle. Hänen historiansa on hirwittäwänä esimerkkinä sen lauseen totuudesta, joka sanoo: “Mitä ihminen kylwää, sitä hän myös niittää.”1Gal. 6: 7. Jos ihminen sen huomaisi, olisi hän warowaisempi siementään kylwäessään.KW 84.4

    Kun kylwetty siemen tuottaa sadon, ja tämä taas wuorostaan kylwetään, monistuu tulos. Sama laki wallitsee meidän suhteessamme toisiin. Jokoinen teko, jokainen sana on siemenjywä, joka tuottaa hedelmän. Jokainen ystäwyyden, kuuliaisuuden tai itseuhrauksen osotus toistuu toisissa ja näiden kautta wielä useammissa. Samoin jokainen kateuden, ilkeyden tai wihan ilmaus synnyttää siemeniä, jotka wersowat “katkeruuden juurina”,2Hebr. 12: 15. joka saastuttaa monta. Mutta miten paljon suurempi onkaan niiden luku, joita taas ne “monet” wuorostaan myrkyttäwät! Tällä tawoin jatkuu hywän ja pahan kylwöä, joka waikuttaa sekä tähän että tulewaan aikaan.KW 85.1

    * * * * *

    Wertauksessa siemenkylwöstä opimme anteliaisuutta sekä hengellisissä että maallisissa asioissa. Herra sanoo: “Autuaat te, jotka kaikkien wetten rannalla kylwätte.”3Jes. 32: 20. Mutta sen minä sanon: “Joka niukasti kylwää se niukasti niittää, ja joka siunauksin kylwää se siunauksin niittää.”42 Kor. 9: 6. Kaikkien wetten warsille kylwäminen merkitsee Jumalan lahjojen lakkaamatonta jakamistä. Se merkitsee, että meidän on annettawa siinä, missä Jumalan asia tahi inhimilliset tarpeet waatiwat meidän apuamme. Sellainen awunanto ei köyhdytä meitä. Joka kylwää runsaasti, korjaa myös runsaan sadon. Kylwäjä monistaa sie- menensä kylwämällä sen. Samoin tekewät ne, jotka uskollisesti jakawat Jumalan lahjoja. Antamisen kautta kaswaa siunaus. Jumala on luwannut antaa niille, jotka sen tekewät, riittäwästi, jotta he woisiwat jatkaa hywää työtänsä.. “Antokaa, niin teille annetaan. Hywän mitan, sullotun, puhdistetun ja yliwuotawan antawat helmaanne.”1Luuk. 6: 38.KW 85.2

    Wielä enemmän sisältyy kylwöön ja satoon. Jakaessame Jumalan maallisia lahjoja, synnyttää myötätuntomme ja rakkautemme osotus wastaawia kiitollisuuden ja ylistyksen tunteita Jumalaa kohtaan wastaanottajain sydämissä. Siten sydämen maaperä walmistuu wastaanottamaan hengellisen totuuden siemeniä. Ja hän, joka warustaa kylwäjän siemenellä, pitää myös huolen siitä, että tämä siemen itää ja kantaa hedelmän iankaikkiseen elämään.KW 86.1

    * * * * *

    Siemenen kylwäminen peltoon kuwasi myös Kristuksen omaa uhria meidän wapahtamiseksemme. “Jos ei nisunjywä putoa maahan ja kuole, niin se jää yhdeksi jywäksi; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.”2Joh. 12: 24. Kristuksen kuolema tuottaa hedelmiä Jumolan waltakunnalle. Kaswikunnan lakien mukaisesti on elämä hänen kuolemansa tulos.KW 86.2

    Kaikkien, jotka tahtowat tulla Kristuksen hedelmää kantawiksi työmiehiksi, tulee ensin pudota maahan ja kuolla. Heidän elämänsä on kylwettäwä maailman kärsimyksen wakoihin. Itserakkaus ja kaikki oman minän palwelus on häwitettäwä. Mutta itseuhrauksen laki on myös itsesäilytyksen laki. Siemen, joka on mullattu maahan, tuottaa hedelmän, ja tämä taas wuorostaan kylwetään. Tällä tawoin sato monistuu. Maamies säilyttää siemenen heittämällä sen pois. Samallainen on ihmiselämänkin laita: antaminen on elämistä. Se elämä, jota tohdo- taan säilyttää, on wapaehtoisesti annettawa Jumalan ja ihmisten palwelukseen. Se, joka Kristuksen tähden uhraa elämänsä tässä maailmassa, säilyttää sen iankaikkisesti.KW 86.3

    * * * * *

    Siemen kuolee wersoakseen uuteen elämään. Täten opimme ymmärtämään ylösnousemuksen suuren salaisuuden. Kaikki, jotka Jumalaa rakastawat, eläwät jälleen Eedenissä tuolla ylhäällä, Jumala on sanonut ihmisruumiista, joka lasketaan hautaan mätänemään: “Katoawaisuudessa kylwetään, katoamattomuudessa herätetään; häpeässä kylwetään, kirkkaudessa herätetään; heikkoudessa kylwetään, woimassa herätetään.”11 Kor. 15: 42, 43.KW 87.1

    * * * * *

    Tässä on muutamia niistä opetuksista, joita esittäwät eläwät luonnonkuwaukset kylwäjästä ja siemenestä. Kun wanhemmat ja opettajat koettawat lapsen sydämeen istuttaa näitä opetuksia, olisi se tehtäwä käytännöllisellä tawalla. Antakaa lasten itsensä muokata palanen puutarhamaata ja siihen kylwää siemenjywä. Työn aikana woiwat wanhemmat tai opettaja puhua sydämen puutarhasta, johon on kylwetty hywää ja huonoa siementä, sekä näyttää, että kuten puutarhamaa on walmistettawa wastaanottamaan luonnollista siementä, niin on sydänkin walmistettawa totuuden kylwölle. Kun siemen pannaan maahan, woi se olla kuwana Kristuksen kuolemasta, ja taimen itäminen selityksenä ylösnuosemuksen totuudesta. Sitte taimen kaswaessa woidaan selittää, mikä yhtäläisyys on hengellisen ja luonnollisen kylwön wälillä.KW 87.2

    Nuorisoakin olisi opetettawa samalla tawalla. Sen tulisi oppia maata wiljelemään. Olisi suuri etu, jos joka koulu omis- taisi maa-alueen wiljelystä warten, ja tätä paikkaa pidettäisiin Jumalan omana oppisalina. Luonto itse on oppikirja, jota Jumalan lasten on tutkittawa ja josta heidän on etsittäwä oppia sielun wiljelykseen.KW 87.3

    Pellon kyntämisestä, sen muokkaamisesta ja wiljelemisestä woi aina saada jotain uutta oppia. Ei kenenkään päähän pistäisi kylwää kyntämättömään maahan ja sitte odottaa runsasta satoa. Maa on ahkeran, wakawan ja sitkeän työn kautta walmistettawa kylwöä wastaanottamaan. Samallainen on hengellisen työnkin suhde ihmissydämessä. Niiden, jotka tahtowat saada tosihyötyä tästä työstä, tulee kulkea Jumalan sana sydämessään. Silloin he huomaawat, että Pyhän Hengen pehmittäwä, liewentäwä waikutus murtaa sydämen kowan maaperän. Pelto ei anna satoa, joll'ei sitä ahkeraan muokata. Niin on myös sydämen pellon laita: Jumalan Hengen tulee se puhdistaa ja muokata, ennenkuin se woi tuottaa hedelmää Jumalan kunniaksi.KW 88.1

    Maa ei woi antaa rikkauksiaan, jos sitä hoidetaan säännöttömästi. Se waatii wakawaa, jokapäiwäistä huolenpitoa. Sitä on kynnettäwä usein ja sywältä, jos mieli saada juuriaan myöten pois rikkaruoho, joka wie rawinnon hywältä kylwöltä. Siis ne, jotka kylwäwät ja kyntäwät, walmistawat maan sadolle. Ei kenenkään tarwitse seistä wainiolla surullisena katselemassa toiweittensa särkymistä.KW 88.2

    Jumalan siunaus on niillä, jotka tällä tawoin walmistawat maan ja saawat hengellistä oppia luonnosta. Työmies ei aawista, mitä aarteita maasta nousee, kun hän sen tällä tawoin walmistaa. Hän kokoo itselleen kalliitta opetuksia. Ei hän halweksi niitäkään neuwoja, joita toiset owat kokemuksillaan saawuttaneet, eikä ymmärtäwäisten ihmisten antamia tietoja. Tämä on osa hänen siwistyksestään. Maanwiljelys tulee samalla sielunwiljelykseksi.KW 88.3

    Hän, joka saa aikaan siemenen itämisen, joka hoitaa sitä yötä päiwää ja antaa sille woiman kehittyä, on Luojamme, taiwaan kuningas, ja hän osottaa wielä suurempaa huolenpitoa lapsiaan kuin siemenjywää kohtaan. Kun maallinen kylwäjä kylwää sie- menensä maallisen elämämme ylläpidoksi, niin taiwaallinen kylwäjä samalla kylwää sieluun sen siemenen, joka tuottaa hedelmän iankaikkiseen elämään.KW 88.4

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents