Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Kristuksen wertaukset

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Luku 2—“Kylwäjä läksi kylwämään.”

    Kylwäjä ja wilja.

    Wertauksessa kylwäjästä antaa Kristus eläwän kuwan taiwaanwaltakunnasta ja suuren isännän työstä kansansa hywäksi. Hän tuli kuin kylwömies lewittämään totuuden taiwaallista siementä. Itse wertaus oli se siemen, jonka kautta kalleimmat totuudet hänen armostaan lewisiwät ympäri. Yksinkertaisuutensa takia ei tätä wertausta pidetä niin suuressa arwossa kuin se sietäisi. Kristuksen tarkotus on johtaa ajatuksemme ewankeliumin kylwöön ihmissydämessä, ja tämän kuwaamiseen hän käyttää wertausta tawallisesta kylwämisestä. Hän, joka lausui wertauksen kylwöstä, hallitsee kaikki awaruuden woimat, ja samot lait, jotka hallitsewat maallista kylwöä, waikuttawat taiwaallisen siemenenkin kylwöön.KW 33.1

    Eräs seurue oli kokoontunut Galilean meren rannalle katsomaan ja kuulemaan Jeesusta — innostunut, odottawa joukko. Paljon sairaita oli tullut, ja odottiwat, olkimatoillaan wiruen, suuren lääkärin apua. Kristus, jolla oli kaikki taudit wallassaan, oli nyt, kuten aina, halukas ajamaan pahan pois ja lewittämään eloa, terweyttä ja rauhaa ympärilleen.KW 33.2

    Joukon yhä kaswaessa alkoi kansa tunkea Kristusta joka puolelta, kunnes missään ei ollut enää paikkaa. Aiwan rannalla oli kalastajaweneitä, ja Jeesus lausui muutamia sanoja niissä istuwille miehille. Sitte laskeutui hän siihen wenheeseen, joka oli walmiina wiedäkseen hänet toiselle rannalle ja käski opetuslastensa jättää wene hiukan kauemmas rannasta. Siitä puhui hän rannalla seisowalle kansalle.KW 34.1

    Pitkin meren rantaa ulottuiwat Genesaretin ihanat lakeudet, ja taustassa kohosi wuoria, joiden rinteillä sekä laaksoissa kylwömiehet työskenteliwät, toiset kylwäen siementään, toiset korjaten aikaista satoa. Kristus katseli tätä näytelmää ja sanoi: “Katso, kylwäjä läksi kylwämään. Ja hänen kylwäessään muutamat siemenet putosiwat tielle, ja linnut tuliwat ja söiwät ne. Toiset putosiwat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljo maata, ja ne nousiwat kohta oraalle, kun niillä ei ollut sywää maata. Mutta auringon noustua ne poudittuiwat, ja kun niillä ei ollut juurta, kuiwettuiwat ne. Toiset taas putosiwat orjantappuroihin, ja orjantappurat nousiwat ja tukehuttiwat ne. Ja toiset putosiwat hywään maahan ja antoiwat sadon mitkä sata, mitkä kuusikymmentä, mitkä kolmekymmentä jywää.” 1Matt. 13: 1—9.KW 34.2

    Kristuksen työtä eiwät hänen aikalaisensa ymmärtäneet, sillä hänen tulemisensa ei wastannut heidän toiweitaan. Herra Jeesus oli koko juutalaisuuden perustus. Papit oliwat Jumalan asettamat. Heidän tehtäwänään oli opettaa kansalle, että tähän aikaan oli odotettawa sitä, jota kaikki juhlamenot tarkoittiwat. Mutta juutalaiset oliwat antaneet muodollisuuksille ja juhlamenoille niin tärkeän sijan, että he oliwat unohtaneet itse asian ytimen. Heidän perinnäistietonsa, sääntönsä ja asetutsensa peittiwät Jumalan tarkotuksen ja tuliwat heille esteeksi todellisessa uskon harjotuksessa. Ja kun se luwattu sitte tuli Kristuksen persoonassa, eiwät he hänessä tunteneetkaan kaikkien kuvitelmiensa täyttymystä, kaikkien warjojen todellisuutta. He kielsiwät hänet ja pitiwät itsepintaisesti kiinni esikuwistaan ja hyö- dyttömistä juhlamenoistaan. Jumalan Poika oli tullut, mutta yhä wain he rukoiliwat merkkiä. Käskyyn “tehkää parannus, sillä taiwaan waltakunta on lähestynyt”,1Matt. 3: 2. he wastasiwat pyytämällä merkkiä. Jloinen sanoma Kristuksesta muodostui heille loukkauskiweksi. He odottiwat Messiasta, joka pyrkisi oikeuksiinsa maallisen woiton kautta ja perustaisi waltansa maallisten kuningaskuntain raunioille. Näihin odotuksiin wastasi Kristus wertauksessa kylwäjästä. Jumalan waltakunta ei woita asewoimalla eikä wäkiwaltaisilla mullistuksilla, waan istuttamalla ihmiskydämiin uusia periaatteita.KW 34.3

    “Joka kylwää hywän siemenen, on Ihmisen Poika.”2Matt. 13: 27. Kristus ei tullut kuninkaana, waan kylwäjänä, ei kuningaskuntia kukistamaan, waan siementä kylwämään; hän ei tullut korottamaan seuraajiaan maalliseen woittoon ja kansalliseen suuruuteen, waan opettamaan heitä korjaamaan sellaisen sadon, joka saawutetaan kärsiwällisen työn, tappioiden ja wastusten kautta.KW 35.1

    Fariseukset käsittiwät Kristuksen wertaukset, mutta opetus oli heille epämieluisa, ja siitä syystä he eiwät olleet niitä ymmärtäwinään. Täten joutui kansanjoukko aiwan ymmälle uuden opettajan suhteen, jonka sanat niin harwinaisella tawalla oliwat liikuttaneet heidän sydämiään ja samalla niin katkerasti pettäneet heidän kunnianhimoansa. Ei edes opetuslapsetkaan ymmärtäneet wertausta; mutta heidän mielenkiintonsa oli herännyt, ja he tuliwat erityisesti Jeesukselta pyytämään selitystä.KW 35.2

    Tätä mielenkiintoa Jeesus tahtoisin herättää heidän sydamissään, jotta hän saisi antaa heille perusteellisempaa opetusta. Hän selitti heille wertaukset, ja samalla tawoin tahtoo hän selittää sanansa jokaiselle, joka etsii häntä wilpittömällä sydämellä. Ne, joka tutkiwat hänen sanaansa awaamalla sydämensä Pyhän Hengen walaistukselle, eiwät jää pimeyteen sanan merkitykseen nähden. “Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa”, sanoo Kristus “tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, wai puhunko minä omiani”.3Joh. 7: 17. Se, joka tulee Kristuksen luo oppiakseen paremmin tuntemaan totuuden, saa toiwonsa täytetyksi. Kristus paljastaa hänelle taiwaan waltakunnan salaisuudet, ja se sydän, joka ikäwöi totuutta, löytää sen Jeesuksessa Kristuksessa. Taiwaallinen walo loistaa sydämen temppeliin ja näkyy muidenkin silmiin kuin kirkkaasti walaisewa lamppu maailman pimeällä polulla.KW 35.3

    “Kylwäjä läksi kylwämään.”1Matt. 13: 3. Itämailla oli asema niin epäwarma, että aina piti pelätä wihollisen hyökkäyksiä. Sen takia kansa pääasiallisesti asui linnoitetuissa kaupungeissa, ja perheenisät meniwät joka päiwä työhön kaupungin muurien ulkopuolelle. Niin läksi Kristuskin, taiwaallinen kylwäjä, kylwämään. Hän jätti warman ja rauhallisen kotinsa, jätti kirkkauden, joka oli Isän luona, ennenkuin tämä maailma olikaan, jätti asemansa kaikkeuden waltaistuimella. Niin läksi hän ulos — kärsiwä, kiu sattu mies — läksi ulos yksinäisyyteen kylwämään kyynelin, läksi ulos werellään kastamaan elämän kylwöä kadotetun maailman takia.KW 36.1

    Samalla tawoin piti hänen palwelijainsakin lähteä kylwämään. Kun Abraham sai kutsun kylwömieheksi, mennä ulos kylwämään totuuden kylwöä, lausuttiin hänelle: “Lähde maaltasi ja syntymäpaikastasi ja isäsi huoneesta sille maalle, jonka minä sinulle osoitan.” “Ja hän läksi tietämättä, minne oli tulewa.”21 Mos. 12: 1; Hebr. 11: 8. Samoin tuli apostoli Paawalille tämän rukoillessa Jerusalemin temppelissä, tällainen käsky Jumalalta: “Mene, sillä minä olen lähettäwä sinut kauas pakanain tykö.”3Ap. I. 22: 21. Niin täytyy jokaisen, jota on kutsuttu Kristuksen yhteyteen, jättää kaikki ja seurata häntä. Wanhat siteet owat katkaistawat, elämän suunnitelmat jätettäwät, monet maalliset toiweet heitettäwät. Siemen on kylwettäwä työllä ja kyynelin, yksinäisyydessä ja uhrauksin.KW 36.2

    “Kylwäjä kylwää sanan.” Kristus tuli kylwämään maailmaan totuutta. Aina siitä lähtien kun ihminen lankesi syntiin Eedenissä, on saatana kylwänyt walheen siementä. Walheen kautta hän ensin pääsi ihmisten herraksi, ja walheen kautta hän yhä koettaa häwittää Jumalan waltakuntaa maan päällä ja saattaa ihmiset waltansa alle. Kristus yksin, taiwaallinen kylwäjä, joka on ottanut osaa Jumalan neuwoon, joka on asunut kuolemattomuuden sisimmässä pyhäkössä, hän yksin saattoi wiedä ihmiset totuuden puhtaille lähteille. Sen takia hän on ollut, ihmisen lankeemisesta saakka, totuuden julistajana maan päällä. Hänen tauttaan on Jumalan katoamaton sana, joka iankaikkisesti pysyy11 Piet. 1: 23. ilmoitettu ihmisille. Jo sen ensimäisen lupauksen kautta, joka lausuttiin esiwanhemmillemme Eedenissä, Kristus kylwi ewankeliumin siementä. Mutta wertauksen kylwäjästä woi erityisesti sowittaa hänen persoonalliseen toimintaansa ihmisten keskuudessa ja siihen työhön, jonka hän silloin suoritti.KW 36.3

    Jumalan sana on siemen. Jokaisessa siemenjywäsessä on itämiswoimia. Siinä kehittyy taimen elämä. Samoin on Jumalan sanassakin elämä. Kristus sanoo: “Ne sanat, jotka olen puhunut teille, owat henki ja owat elämä.” “Joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on lahettänyt minut, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomioon, waan on siirtynyt kuolemasta elämään.”1Joh. 6: 73; 5: 24. Kaikissa Jumalan sanan käskyissä ja lupauksissa on woima, Jumalan elinwoima, joka tekee mahdolliseksi käskyn täyttämisen ja lupauksen toteuttamisen. Se, joka uskossa wastaan ottaa sanan, wastaanottaa samalla Jumalan elämän ja luonteen.KW 38.1

    Jokainen siemenjywä tuottaa hedelmän lajinsa mukaan. Taimessa kehittyy siemenessä piilewä elämä, kun siemen kylwetään oikeissa olosuhteissa. Samoin myös Jumalan sanan wäärentämätön kylwö, jos se kylwetään uskowaan ihmissydämeen, kehittyy taimeksi, jolla on yhtäläisyyttä Jumalan oman luonteen ja hänen oman elämänsa kanssa.KW 38.2

    Israelin opettajat eiwät kylwäneet Jumalan sanan wäärentämätöntä kylwöä. Kristuksen toiminta totuuden opettajana oli jyrkkänä wastakohtana hänen aikansa kirjanoppineiden opille. Heidän päänsä oli täynnä perinnäistietoja, ihmiswiisautta ja ongelmia. Se, mitä ihmiset oliwat puhuneet ja kirjoittaneet sanasta, pidettiin usein itse sanana. Siitä syystä heidän opillaan ei ollut woimaa wirwoittaa sielua. Mutta Kristuksen oppi ja saarna oli perustettu eläwän sanan pohjalle. Kysywiille hän wastasi yksinkertaisesti: “Kirjoitettu on.” “Mitä sanoo Raamattu?” “Kuinka sinä luet?” Ja joka tilaisuudessa, missä mielenkiinto oli herännyt, olipa se sitte ystäwän tai wastustajan luona, oli hän walmis kylwämään sanan siementä. Hän, joka on tie, totuus ja elämä, hän, joka itse on eläwä sana, wiittaa Raama- tuihin sanoen: “Nämä owat ne, jotka todistawat minusta.” “Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille (opetuslapsille), mitä hänestä oli sanottu kaikissa kirjoituksissa.”1Joh. 5: 39; Luuk. 24: 27. Kristuksen palwelijalla on sama työ suoritettawana. Meidän päiwinämme, kuten ennen muinoinkin, syrjäytetään Jumalan sanan eläwät totuudet ihmiswiisauden ja ongelmien takia. Moni, joka tunnustaa olewansa ewankeliumin palwelija, ei tahdo tunnustaa koko Raamattua hengen eläwöittämäksi. Yksi wiisas hylkää yhden osan, toinen panee jonkun muun Raamatunkohdan epäilyksen alaiseksi. He asettuwat sanan tuomareiksi, ja heidän hywäksymänsä kirjoitukset riippuwat heidän yksityisestä mielipiteestään. Siten ryöstetään Raamatulta sen jumalallinen alkuperä, ja uskottomuuden siementä lewitetään sangen anteliaasti. Suuri yleisö hämmentyy, eikä enää tiedä, mitä uskoa. Löytyy paljon sellaisia oppeja, joihin ei saa kiinnittää mieltään. Kirjanoppineet oliwat Kristuksen aikana antaneet muutamille Raamatun kohdille wieraan, salaperäisen leiman. Ja kun Jumalan sanan selwät käskyt tuomitsiwat heidän menettelytapansa, koettiwat he heikontaa sanan woimaa. Samoin menetellään wielä tänäänkin. Jumalan sanaa esitetään salaperäisesti ja hämärästi, jotta Jumalan lain rikkomukset siten tulisiwat peitetyiksi. Kristus aikanaan rankaisi sellaista menettelyä. Hän lausui, että kaikki woiwat ymmärtää Jumalan sanaa. Hän wetosi kirjotuksiin kuten järkähtämättömään läkiin, ja meidän on tehtäwä samoin. Raamattu on esitettäwä äärettömän Jumalan sanana, joka lopettaa kaikki riidat ja on kaiken uskomme perustana.KW 38.3

    Raamatulta on ryöstetty merkityksensä, ja tulokset siitä näemme hengellisen elämän kitumisessa. Monesta saarnatuolista kaikuu nykypäiwinä saarnoja, joista puuttuu jumalallinen henki, joka herättää omantunnon ja tuo eloa sieluun. Ruulijat eiwät woi sanoa: “Eikö sydämemme ollut palawa meissä, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoituksia?”2Luuk. 24: 32 Niitä on paljon, jotka huutawat eläwän Jumalan puoleen ja ikäwöiwät hä- nen jumalallista läsnäoloaan. Filosoofiset mietelmät ja oppineet teokset, oliwatpa ne miten loistawia tahansa, eiwät woi tyydyttää sellaista sydäntä. Inhimilliset lausunnot ja mielipiteet eiwät ole minkään arwoiset. Antakaa Jumalan oman sanan puhua kansalle. Antakaa niiden, jotka tähän asti owat kuunnelleet wain ihmisten mietteitä, kuulla hänen ääntänsä, jonka sanoilla on woima uudistaa sielu iankaikkiseen elämään.KW 39.1

    Kristus esitti mielellään Jumalan isällistä lempeyttä ja ylitsewuotawaa armoa, hän puhui paljon siitä pyhyydestä, joka on Jumalan luonteen ja lakien tunnusmerkki, ja esitti itsensä tieksi, totuudeksi ja elämäksi kaikille ihmisille. Sitä samaa pitäisi Kristuksen palwelijainkin puhua. Esittäkää totuus sellaisena kuin se on Jeesuksessa! Selittäkää lain ja ewankeliumin waatimukset! Puhukaa kansalle Kristuksen itsekieltäytywästä ja uhrautuwasta elämästä, hänen alennuksestaan ja kuolemastaan, hänen ylösnousemisestaan ja taiwaaseen astumisestaan, hänen wälitystyöstään Jumalan tuomioistuimen edessä ja lupauksestaan “Minä tulen takaisin ja otan teidät tyköni.”1Joh. 41: 3KW 40.1

    Sen sijaan, että wäitellään wääristä teoriioista ja koetetaan sortaa ewankeliumin wastustajia, pitäisi seurata Kristuksen esimerkkiä. Antakaa eläwäin totuuksien Jumalan sanan aarrekammiosta heittää säteilewä walonsa elämäänne. “Saarnatkaa sanaa”. “Kylwäkää kaikkien wesien warrelle.” “Astukaa esiin sopiwaan ja sopimattomaan aikaan.” “Jolla minun sanani on, kertokoon minun sanani totuudessa. Mitä ruumenet puhtaassa elossa? sanoo Herra.” “Kaikki Jumalan puheet owat tulella kirkastetut… Älä lisää mitään hänen sanoihinsa, ett'ei hän sinua nuhtelisi.”22 Tim. 4: 2. Es. 32: 20; Jer. 23: 38; Sananl. 30: 5, 6.KW 40.2

    “Kylwäjä kylwää sanan.” Tässä esitetään ne suuret ja ylewät periaatteet, joiden pitäisi olla kaiken kaswatustyön perustana. “Siemen on Jumalan sana.” Mutta monessa meidän aikamme koulussa on Jumalan sana syrjäytetty. Mielen täyttäwät kokonaan muut asiat. Sellaisten kirjailijain tutkiminen, jotka kieltäwät Raamatun todenperäisyyden, saa tärkeän sijan kaswatuksessa. Koulukirjat sisältäwät epäuskoisia ajatuksia. Tieteellinen tutkimus wie harhaan, kun sen tuloksia selitetään wäärin ja wääristellään. Jumalan sana sotketaan muka tieteellisillä opeilla, ja saatetaan sana sen kautta epäwarmaan ja epäluotettawaan waloon. Tällä tawoin nuorison mieliin istutetaan epäilyksen kylwöä, ja kiusauksen hetkellä se wersoo esiin. Kun ihminen on menettänyt uskon Jumalan sanaan, ei sielulla ole ohjausta eikä turwaa. Nuoriso wedetään tielle, joka johtaa pois Jumalasta ja iankaikkisesta elämästä.KW 40.3

    Tässä lieneekin pääasiallinen syy aikamme pahuuteen. Kun Jumalan sana syrjäytetään, hyljätään myös se woima, joka yksin woi pidättää luonnollisen ihmisen huonot taipumukset. Ihmiset kylwäwät lihassa, ja lihan kautta he niittäwät tuomiota.KW 41.1

    Tässä on myös syy ajan henkiseen heikkouteen ja ponnettomuuteen. Kun ihminen kääntyy pois elwyttäwästä sanasta, niin mieli surkastuu ja käy alakuloiseksi, eikä se pääse ikuisten totuuksien sywille, laajoille lähteille. Järki taipuu niiden asiain mukaan, joiden kanssa se on lähemmin tekemisessä, ja kun se aina wain ajattelee maallisia asioita, heikkenee sen woima niin, ett'ei se enää jaksa kehittyä.KW 41.2

    Täten tulee kaswatus kauttaaltaan wirheelliseksi. Jokaisen opettajan pitäisi kiinnittää nuorison mieltä eläwäksi tekewän sanan suuriin totuuksiin. Ainoastaan täten saadaan se kaswatus, joka on wälttämätön sekä tätä että tulewaa elämää warten.KW 41.3

    Emme suinkaan saa luulla, että tämä on meille esteenä tieteellisissä opinnoissa tai että se asettaa meidät alemmalle kehitysasteelle. Onhan Jumalan tieto niin korkea kuin taiwas ja niin laaja kuin kaikkeus. Ei mikään muu ole niin jalostawaa ja wahwistawaa kuin niiden tärkeiden seikkojen tutkiminen, jotka koskewat iankaikkista elämäämme. Sallikaa nuorison etsiä näitä Jumalan antamia totuuksia, sillä tawoin heidän henkensä awartuu ja wahwistuu. Sillä tawoin jokainen tutkija, joka on sanan tekijä, joutuu laajemmille ajatuksen työ-aloille, ja hänelle warmistuu katoamaton tiedon maailma.KW 41.4

    Kirjotuksia tutkimalla saamme kaswatuksen, joka on rakennettu omalle kokemuksellemme pelastussuunnitelmasta. Tämä kaswatus kirkastaa taas Jumalan kuwan etsiwän sielussa. Se wahwistaa mielen kiusauksia wastaan ja tekee oppilaan kykenewäksi Kristuksen työntekijäksi hänen työssään maailman pelastukseksi. Se tekee hänet taiwaallisen perheen jäseneksi ja walmistaa häntä pyhäin perinnön osallisuuteen walossa.KW 42.1

    Mutta opettaja, joka julistaa taiwaallisia totuuksia, woi muille julistaa ainoastaan sitä, mitä hän todella tuntee omasta kokemuksesta. Kylwäjä kylwää omaa siementään. Kristus opetti totuutta, koska hän itse oli totuus. Hänen omat ajatuksensa, luonteensa, elä- mänkokemuksensa ilmeniwät hänen opetuksessan. Samoin tulee olla hänen palwelijainsakin laita. Jokaisen, joka julistaa sanaa, tulee oman persoonallisen kokemuksensa kautta tehdä se omaisuudekseen. Kaikkien tulee tietää, että Kristus on annettu heille wiisaudeksi, wanhurskaudeksi, pyhyydeksi ja wapahdukseksi. Sanaa ei saa esittää kuten jotain epäwarmaa tai todennäköistä asiaa. Kaikkien tulee apostoli Pietarin kanssa woida sanoa: “Emme ole seuranneet wiekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämmee teille tiettäwäksi Herramme Jeesuksen Kristuksen woimaa ja tulemusta, waan me olemme omin silmin nähneet hänen kunniansa.”12 Piet. 1: 16. Jokaisen Kristuksen palwelijan ja jokaisen opettajan pitäisi woida yhtyä apostoli Johanneksen sanoihin: “Elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme sitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille.”21 Joh. 1: 2.KW 42.2

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents