Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Kristuksen wertaukset

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Luku 1—Opetus wertauksin.

    Kristuksen wertauksilla opetuksessa ilmenee sama periaate, joka on pohjana hänen omalla tehtäwällään maailmassa. Hän puki päällensä meidän luontomme ja asui meidän seassamme, jotta me oppisimme tuntemaan hänen jumalallisen luonteensa ja elämänsä. Jumaluus otti inhimillisen muodon, näkymätön kirkkaus näkywäisen. Ihmisille annettiin tilaisuus käsittää tuntemattomat tunnettujen awulla, taiwaalliset asiat maallisten kautta. Jumala ilmeni ihmiswertauksissa. Samoin oli Kristuksen opetuslasten laita: tuntemattomat selweniwät tunnettujen kautta, jumalalliset totuudet sellaisten maallisten esineitten kautta, jotka oliwat ihmisille kyllin tuttuja.KW 17.1

    Raamattu sanoo: “Tämän kaiken Jeesus puhui wertauksin kansalle… jotta käwisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: Minä awaan suuni wertauksiin, minä julistan sitä, mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti.”1Matt. 13:34, 35. Luonnollisia seikkoja käytetään wälikappaleena hengellisten esittämiseen; luonnosta otettuja esimerkkejä ja Kristuksen kuulijain omia kokemuksia sowitetaan kirjotetun sanan totuuksiin. Kristuksen wertausten tarkotus on wetää ajatukset pois luonnollisesta kuningaskunnasta hengelliseen ja täten muodostaa silmukoita siinä totuuksien ketjussa, joka yhdistää ihmiset Jumalaan ja maan taiwaaseen.KW 17.2

    Niissä aiheissa, jotka Kristus otti luonnosta, puhui hän esineistä, jotka hän omin käsin oli tuottanut ja joille hän itse oli antanut niiden ominaisuudet ja woiman. Kaikki luodut esineet oliwat alkuperäisessä täydellisyydessään Jumalan ajatuksen ilmaisu. Ewan kodissa ilmeni luonto Adamille ja Ewalle täynnäKW 18.1

    Jumalan wiisautta, ylenpalttista Jumalallista opetusta. Wiisaus puhui silmälle ja meni sydämeen, sillä ne oliwat yhteydessä Jumalan kanssa hänen luotujen töittensä kautta. Mutta niin pian kuin pyhä ihmispari rikkoi korkeimman lain, wäistyi Jumalan kaswojen kirkkaus pois luonnosta. Maa on nytkirottu ja synnin saastuttama. Mutta tässä turmeltuneessakin tilassa on wielä paljon kaunista. Jumalan näytelmäwarasto ei ole ehtynyt: oikein ymmärrettynä luonto yhä puhuu Luojastaan.KW 18.2

    Kristuksen aikana oliwat ihmiset kadottaneet tämän luonnon tarkotuksen näkywistään ja oliwat melkein lakanneet etsimästä Jumalaa hänen töistään. Ihmisten syntisyys oli heittänyt werhon luomakunnan waloisalle muodolle, ja Jumalan työt, joiden olisi pitänyt ilmaista häntä, tuliwat sen sijaan muuriksi, joka peitti hänet ihmisiltä. Ihmiset “kunniottiwat ja palweliwat enemmän luotua kuin Luojaa.” Tällä tawoin owat pakanat “käyneet ajatuksiltaan turhanpäiwäisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt”.1Rom. 1:25, 21. Niin oli Israelissakin ihmisopit pantu Jumalan sanan sijalle. Ei ainoastaan luonnon esineet, waan uhripalweluksetkin ja itse pyhät kirjotukset, jotka kaikki oliwat tarkoitetut ilmaisemaan Jumalaa, wäännettiin sellaisiksi, että ne oliwat omiaan wieroittamaan hänestä.KW 18.3

    Kristus tahtoi poistaa kaiken, mikä pimensi totuutta. Hän tuli wetämään pois sen werhon, jonka synti oli heittänyt luonnon kaswoille, esittääkseen ihmisille sen hengellisen kirkkauden, jonka heijastukseksi kaikki luonnollinen on luotu. Hänen sanansa asettiwat luonnon ja Raamatun opetukset uuteen waloon ja tekiwät ne uudeksi ilmestykseksi.KW 19.1

    Jeesus poimi kauniin liljan ja laski sen lasten ja nuorten käsiin, ja kun nämä katsoiwat hänen omiin nuorekkaisiin kaswoihinsa, jotka oliwat lempeät kuin auringon säde Isän kaswoissa, antoi hän heille tärkeän opetuksen. “Katselkaa kedon liljoja, kuinka ne kaswawat; (luonnon kauneuden yksinkertaisuudessa) eiwät ne työtä tee eiwätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomonkaan kaikessa loistossaan ollut niin waatetettu kuin yksi niistä.” Sitte seurasi suloinen wakuutus ja tärkeä opetus: “Jos siis Jumala näin waatettaa kedon ruohon, joka tänään kaswaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö hän paljoa ennemmin waateta teitä, te heikkouskoiset?”KW 19.2

    Wuorisaarnassaan Jeesus puhui näitä sanoja muillekin kuin lapsille ja nuorisolle. Ne lausuttiin kansajoukolle, johon kuului miehiä ja naisia, lewottomuuden ja pettyneiden toiweiden waltaamia, surun sortamia. Jeesus jatkoi: “Älkää siis murehtiko, sanoen: mitä me syömme tahi: mitä juomme, tahi: millä waatetamme itsemme. Sillä kaikkea tätä pakanat tawoittelewat. Taiwaallinen Isänne kyllä tietää teidän tätä kaikkea tarwitsewan.” Sitte sanoi hän, ojentaen kätensä ympäröiwää kansanjoukkoa kohti: “Waan etsikää ensin Jumalan waltakuntaa ja hänen wanhurskauttaan, niin tämäkin kaikki sen ohessa annetaan teille!”1Matt. 6:28—33.KW 19.3

    Tällä tawoin selitti Kristus sitä sanomaa, jonka hän itse oli antanut kedon ruoholle ja liljoille, ja hän kehottaa meitä lukemaan sen jokaisessa liljassa ja jokaisessa ruohon korressa. Hänen sanoissaan on warma wakuutus, ja ne tahtowat wahwistaa meidän luottamustamme Jumalaan.KW 19.4

    Kristuksen totuuden tunto oli niin sywä ja hänen opetuksensa niin laajakantoinen, että pienintäkin luonnon osaa käytettiin totuuden selittämiseen. Niihin luonnon kuwaelmiin, joita silmä päiwittäin katseli, liittyi hengellisiä totuuksia, joten luonto on ikäänkuin puettu Mestarin wertauksilla.KW 19.5

    Toimintansa aikaisemmassa osassa Kristus puhui niin selwin sanoin, että kaikkien kuulijain olisi pitänyt kyetä käsittämään näitä totuuksia, jotka olisiwat johtaneet heidät pelastukseen. Mutta monen sydän oli sellainen, ett'ei totuus ollut siellä koskaan juurtunut, ja pian se nyhtäistiin pois. “Sentähden puhun heille wertauksin, että he näkewin silmin eiwät näe ja kuulewin korwin eiwät kuule eiwätkä ymmärrä… Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja körwillaan he waikeasti kuulewat, ja silmänsä he owat ummistaneet.”1Matt. 13: 13, 15.KW 20.1

    Jeesus tahtoi saada kuulijansa miettimään. Hän koetti innostuttaa wälinpitämättömiä ja painaa totuuden heidän sydä-.KW 20.2

    miinsä. Ylipäänsä pidettiin tawasta antaa opetusta wertauksin, se herätti innostusta ja mielenkiintoa sekä juutalaisissa että muissa kansallisuuksissa. Hän ei olisi woinut käyttää tarkotuksenmukaisempaa opetustapaa. Ne kuulijat, joilla oli halua tulla tuntemaan jumalallisia asioita, ymmärsiwät kyllä hänen sanansa, sillä hän oli aina halukas selittämään ne rehelliselle tutkijalle.KW 21.1

    Jeesus esitti totuuksia, joita kuulemaan ja ymmärtämään ihmiset eiwät olleet walmistuneet, ja senkin takia hän puhui wertauksin. Asettamalla opetuksensa elämästä, kokemuksesta tai luonnosta otettujen tapahtumain yhteyteen kiinnitti hän heidän huomiotaan ja waikutti heidän sydämiinsä. Jälkeenpäin, kun he katseliwat niitä esineitä, joita hän oli täyttänyt selityksensä aiheina, palauttiwat ne mieleen jumalallisen opettajan sanat. Wapahtajan opetukset wersoiwat yhä enemmän mielissä, jotka oliwat alttiit Pyhälle Hengelle. Salattu tuli yhä kirkkaammaksi, ja se, mikä oli ollut waikeata käsittää, tuli helppotajuiseksi.KW 21.2

    Jeesus haki tietä jokaiseen sydämeen. Käyttämällä erilaisia selityksiä, esitti hän totuuden eri kohdissaan ja samalla wetosi eri kuulijoihin. Näiden mielenkiinto heräsi kuwien kautta, jotka oli piirretty heidän jokapäiwäisestä ympäristöstään. Ei kukaan, joka kuunteli Wapahtajaa, woinut tuntea olewansa hyljätty tai unohdettu. Halwimmatkin, syntisimmätkin kuuliwat hänen opetuksessaan äänen, joka puhui myötätunnolla ja lempeydellä.KW 21.3

    Mutta hänellä oli toinenkin syy puhua wertauksin. Hänen ympärilleen kokoontuneessa kansanjoukossa oli pappeja ja rabbiineja, kirjanoppineita ja wanhimpia, herodialaisia ja päämiehiä, maailmanmielisiä, suwaitsemattomia ja ylpeitä ihmisiä, jotka eiwät halunneet mitään muuta kuin saada syytä häntä was taan. Heidän wakoojansa seurasiwat alituisesti hänen kintereillään, kuullakseen hänen huuliltaan jonkun lausunnon, jonka nojalla hänet olisi woitu tuomita, he tahtoiwat kaikin mokomin tukkia sen miehen suun, joka näytti wetäwän puoleensa koko maailman. Wapahtaja tunsi näiden miesten luonteen, ja hän esitti totuuden sellaisella tawalla, ett'eiwät he mitenkään woineet löytää syytä hänen tuomitsemiseensa. Wertauksissa ruoski hän ylimysten ylpeyttä ja pahoja tekoja, ja kuwaannollisessa kielessä hän puki totuudet niin läpitunkewaan muotoon, että jos ne olisi suoraan lausuttu, ei häntä olisi kuunneltu, waan tehty pikainen loppu hänen työlleen. Mutta wakoojia wälttäessään hän samalla puki totuuden niin selwään muotoon, että synti paljastui, ja rehellinen kuulija saattoi ottaa sen opikseen. Luomistyössä ilmeni jumalallinen wiisaus ja ääretön laupeus. Ihmiset oppiwat tuntemaan Jumalaa luonnosja ja elämässä. “Sillä hänen näkymättömät ominaisuutensa, iankaikkinen woimansa ja jumalallisuutensa, owat, kun niitä hänen teoissaan tarkataan, maailman luomisesta asti nähtäwinä.”1Room. 1:20.KW 22.1

    Wapahtajan wertauksilla opetuksessa ilmenee todellisen “hywän kaswatuksen” laatu. Olisihan Kristus woinut awata ihmisten silmät näkemään sywimpiä tieteellisiä totuuksia. Hän olisi woinut paljastaa salaisuuksia, joiden tutkimiseen ihmiset owat käyttäneet wuosisatoja. Hän olisi woinut antaa aatteita, jotka olisiwat nostaneet ihmisajatuksen ennen tuntemattomiin awaruuksiin ja jotka olisiwat kannustaneet ihmistä tutkimaan aikojen loppuun asti. Mutta Kristus ei koskaan menetellyt tällä tawoin. Hän ei koskaan koettanut tyydyttää uteliaisuutta eikä yllyttää ihmisten kunnianhimoa awaamalla owia maalliselle suuruudelle. Aina koetti Kristus opettaessaan johtaa ihmismieltä äärettömyyden kosketukseen. Hän ei koskaan kehottanut kansaa tutkimaan ihmisten mietelmiä Jumalasta, hänen sanoistaan tai teoistaan. Mutta hän opetti heitä katsomaan Jumalan ilmestystä luonnossa, hänen sanoissaan ja teoissaan.KW 22.2

    Kristus ei koskaan lausunut waikeatajuisia mietelmiä, waan yksinomaan sellaisia, jotka owat wälttämättömiä luonteen kehitykselle ja jotka woiwat johtaa Jumalan tuntemiseen ja antaa woimia edistymään hywässä. Hän puhui ihmisille niistä totuuksista, jotka owat yhteydessä elämän kanssa ja jotka wetäwät meitä iankaikkisuutta kohti.KW 23.1

    Kristus itse johti Israelin kaswatusta, ja hän se lausui Herran käskyistä ja määräyksistä: “Ne pitää sinun teroittaman lapsillesi, ja niistä puhuman huoneessa istuessasi ja tiellä käydessäsi, ja maata pannessasi ja nuostessasi. Ja sinun pitää sitoman ne merkiksi käteesi, ja olkoot sinulle muistutukseksi silmäisi wälissa. Ja sinun pitää kirjoittaman ne huoneesi pihtipieliin ja portteihisi.”15 Mos. 6: 7—9. Persoonallisessa opetuksessaan Jeesus esitti, miten tämä käsky oli täytettäwä — miten Jumalan waltakunnan lait ja periaatteet piti esitettämän, jotta niiden kauneus ja kalleus tulisi näkywiin. Kun Herra kaswatti Israelin lapsia omaksi kansakseen, antoi hän heille kodin kukkulain ja laaksojen keskellä. Tällä tawoin he sekä kotielämässään että uskonnollisissa toimituksissa joutuiwat alituiseen kosketukseen luonnon ja Jumalan sanan kanssa. Tällä tawoin Kristuskin opetti opetuslapsiaan meren rannalla ja wuorten rinteillä, kedoilla ja metsissä, missä heidän silmänsä saattoiwat hawaita ne luonnon esineet, joilla hän opetustaan walaisi. Ja samassa suhteessa kun he oppiwat Kristukselta, käyttiwät he tietoaan työskentelemällä hänen kanssaan lähetystoimessa.KW 23.2

    Näin tulee meidän luomakunnan kautta oppia tuntemaan Luoja. Luonnon kirja on suuri oppikirja, jota meidän Raamatun ohella on käytettäwä opettaaksemme toisia tuntemaan Luojan luonnetta ja siten tuodaksemme kadotetut lampaat takaisin Jumalan lammashuoneeseen. Kun katselemme Jumalan töitä, sytyttää Pyhä Henki eläwän wakaumuksen meidän mielissämme. Tätä wakaumusta ei saada järkewäin johtopäätösten kautta; mutta se ihmissydän, joka ei ole wielä kokonaan paatunut tunteakseen Jumalaa, jonka silmä ei ole wielä kokonaan himmennyt katselemaan häntä, jonka korwa ei ole wielä aiwan tunteeton kuulemaan hänen ääntänsä, se saa sywemmän käsityksen, ja siihen tekewät kirjoitetun sanan totuudet pysywän waikutuksen.KW 24.1

    Tämä luonnosta otettu opetus on yksinkertaista ja puhdasta ja siitä syystä myös arwokasta. Jokaisen tulee hakea oppia tästä lähteestä. Sen kautta johdetaan sielu pois synnistä ja maailman wiettelyksistä puhtauteen, rauhaan ja Jumalaan. Lasten ja nuorison mielet häiriintywät usein tutkistellessa ihmismietelmiä ja ongelmia, joita wäärin kyIIä nimitetään tieteeksi ja filosofiaksi.KW 24.2

    He kaipaawat ennen kaikkea wälitöntä yhteyttä luonnon kanssa. Opettakaa heille, että luomakunnalla ja kristikunnalla on yksi yhteinen Jumala. Awatkaa heidän silmänsä näkemään luonnollisen ja hengellisen wälinen sopusointu. Antakaa joka esineen, mitä heidän silmänsä näkewät ja kätensä koskettawat, tulla heille opetukseksi luonteen kehityksessä. Tällä tawoin henkinen woima wahwistuu, luonne kehittyy ja koko elämä jalostuu.KW 24.3

    Kristuksen wertauksilla opetuksen pohjana oli sama tarkotusperä kuin sapatin antamisellakin. Jumala antoi ihmisille muiston luomiswoimastaan, jotta he oppisiwat näkemään hänet hänen kättensä töissä. Sapatti opettaa meitä katselemaan Luojan kirkkautta ympäröiwässä luonnossa. Ja koska Jeesus tahtoi wiedä meidät samaan päämaaliin, haki hän ympäröiwästä luonnosta yhä uusia yhtymäkohtia opetukselleen.KW 25.1

    Pyhänä sapatinpäiwänä on meidän etupäässä tutkittawa käskyjä, jotka Jumala on piirtänyt meille luonnossa. Meidän pitäisi tutkia Wapahtajamme wertauksia juuri siellä, missä hän niitä puhui, kedoilla ja lehdoissa, awonaisen taiwaan alla, ruohojen ja kukkien keskellä. Kun kiinnymme luontoon, antaa Kristus meidän tuntea läsnäolonsa ja puhuu sydämillemme armostaan ja rakkaudestaan.KW 25.2

    Kristus antaa meille opetuksia sekä lepo- että arkipäiwien waralta. Hän puhuu wiisautta sille, joka käyttää auraa ja kylwää wiljansa. Maan kynnössä ja kylwössä, sen muokkaamisessa ja elonkorjuussa opettaa hän meitä näkemään oman armotyönsä meidän sydämissämme. Hän toiwoo woiwansa opettaa meille jumalallista totuutta kaikissa elämän ilmauksissa ja hyödyllisessä työssä. Silloin ei jokapäiwäisen työn tarwitse niin tykkänään wiedä meidän huomiotamme, että se saa meidät unhottamaan Jumalan, waan olkoon se meille alituisena muistutuksena Wapahtajastamme ja Lunastajastamme. Jumalan ajatus kulkekoon kultalankana kaikissa kotimme huolissa ja toimissa. Kerran wielä tulemme näkemään hänen kaswojensa kirkkauden heijastuwan luonnossa. Me saamme wastaanottaa uusia taiwaallisen totuuden opetuksia ja kaswaa hänen puhtautensa esikuwaksi. Silloin olemme “Herran opetuslapsia” ja jokainen “pysyköön Jumalan edessä siinä asemassa, missä hän on kutsuttu”.1Es. 54: 13; 1 Kor. 7: 24.KW 26.1

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents