Luku 11—Uutta ja wanhaa
Opettaessaan kansaa Kristus samalla neuwoi opetuslapsiaan heidän tulewaan toimeensa. Kaikissa hänen opetuksissaan oli neuwoja heille. Sanottuaan wertauksen werkosta, kysyi hän heiltä: “Oletteko ymmärtäneet tämän kaiken?” He wastasiwat hänelle: “Olemme, Herra.” Silloin osotti hän eräässä toisessa wertauksessa heidän suuren edeswastuunsa niihin totuuksiin nähden, jotka he oliwat saaneet wastaanottaa. “Sentähden” sanoi hän, “on jokainen kirjanoppinut, joka on tullut taiwaanwaltakunnan oppilaaksi, perheenisännän kaltainen, joka tuo warastostaan esille uutta ja wanhaa.”KW 124.1
Perheenisäntä ei salaa löytämäänsa aarretta. Hän jakaa sitä muillekin. Käyttämisen kautta aarre kaswaa. Perheen isännällä on kalliita warastoja uutta ja wanhaa. Tällä Kristus tahtoo opettaa, että totuus, joka on jätetty hänen opetuslapsilleen, on esitettäwä maailmalle. Ja siinä määrässä kun totuuden tietoa lewitetään, kaswaa se myös.KW 124.2
Jokainen, joka on sydämeensä wastaanottanut ewankeliumin sanoman, haluaa lewittää sitä. Kristuksen taiwaallisen rakkauden täytyy löytää ilmaisu. Ne, jotka owat pukeneet päällensä Kris- tuksen, eiwät woi olla kertomatta kokemuksestaan, jossa he askel askeleelta huomaawat Pyhän Hengen johdon — heidän nälästään ja janostaan Jumalan tuntemiseen ja siitä, jonka hän lähetti, Jeesuksesta Kristuksesta, Raamatun tutkimustensa tuloksista, rukouksistaan ja sieluntaisteluistaan sekä lopuksi Kristuksen omista sanoista heille: “Syntisi owat anteeksi annetut.” Olisi luonnotonta, jos Kristuksen opetuslapsi pitäisi salassa näitä asioita, eikä kukaan, joka on Kristuksen rakkauden täyttämä, woi sitä tehdä. Samassa suhteessa kuin Herra on tehnyt heidät osallisiksi pyhistä totuuksistaan, on heidän pyrittäwä muille jakamaan samaa siunausta. Ja julistaessaan Jumalan armon rikkauksia he itse saawat yhä enemmän ja enemmän tuntea Kristuksen armoa. Heidän sydämensä owat kuin lasten sydämet yksinkertaiset ja kuuliaiset. Heidän sielunsa ikäwöiwät puhtautta. Totuuden ja armon aarteet paljastetaan heille wähitellen, jotta he niitä julistaisiwat maailmalle.KW 124.3
Totuuden suuri warastohuone on Jumalan sana — kirjotettu sana, luonnon kirja ja meidän kokemuksemme Jumalan menettelystä ihmisten suhteen. Tässä on se lähde, josta Kristuksen palwelijain tulee ammentaa. Mutta heidän on totuutta tutkiessaan luotettawa yksin Jumalaan eikä ihmisymmärrykseen, ei maailman suuriin, joiden wiisaus on hulluus Jumalan edessä. Jokaiselle totuuden etsijälle tahtoo Herra osottamainsa lähteitten kautta julistaa tietoa itsestään.KW 125.1
Jos Kristuksen surmaajat tahtowat uskoa Jumalan sanaan ja seurata sitä, ei luonnollisessa maailmassa ole mitään tiedon haaraa, jota he eiwät kykenisi käsittämään ja siitä hyötymään. Kaikki on omiaan osottamaan heille keinoja, miten woiwat julistaa totuutta toisille. Luonnontiede on aarrekammio, josta jokainen oppilas Kristuksen koulussa woi hakea oppia. Katselemalla luonnon kauneutta ja tutkimalla niitä opetuksia, joita se antaa meille maan wiljelyksissä, puiden kaswussa, maan, meren ja pilwien ihmeissä, saamme uuden käsityksen totuudesta. Ja tuo meille käsittämätön Jumalan menettely ihmisten suhteen, hänen wiisautensa ja neuwojensa sywyys, joka ilmenee meidän omassamme ja muiden elämässä — sekin on warasto, täynnä aarteita.KW 125.2
Mutta warsinkin kirjotetun sanan kautta langennut ihminen saa tiedon Jumalasta. Warsinkin tämä on Kristuksen äärettömien rikkauksin aarreaitta.KW 126.1
Jumalan sana käsittää sekä wanhan että uuden testamentin kirjotukset. Ne täydentäwät toinen toisensa. Kristus selittää, että wanhan testamentin totuudet owat yhtä arwokkaita kuin uudenkin. Kristus on wanhan testamentin aikana yhtä paljon ihmiskunnan wapahtaja kuin nykäänkin. Ennenkuin Jumaluus puki päällensä ihmisyyden ja tuli meidän maamme päälle, oli ewankeliumin sanoma annettu Aadamille, Setille, Enokille, Metusalemille ja Noalle. Abraham Kanaassa ja Lot Sodomassa julistiwat sanomaa ja suwusta sukuun ilmoittiwat uskolliset sanansaattajat luwatun ja odotetun tulosta. Kristus itse oli laatinut juutalaisten uskonnolliset menot. Hän oli uhrijärjestelmän perustus, kaiken uskonnollisen palweluksen suuri perikuwa. Uhrauksessa wuodatettu weri wiittasi Jumalan Karitsan uhraukseen; kaikki wertaukselliset uhrit täyttyiwät hänessä.KW 126.2
Kristus, ilmotettu patriarkoille, ennustettu uhrauksessa, kuwattu laissa ja julistettu profeettain kautta — kas siinä wanhan testamentin rikkaudet. Kristus elämässään, kuolemassaan ja yIösnousemuksessaan; Kristus sellaisena kuin hän on ilmestynyt Pyhän Hengen kautta muodostaa uuden testamentin aarteet. Wapahtajamme, Isän rikkauden ulkonainen loisto, on sekä wanha että uusi.KW 126.3
Kristuksen opetuslasten piti mennä ulos todistamaan Kristuksen elämästä ja kuolemasta sekä hänen wälittäjätoimestaan, minkä profeetat oliwat ennustaneet. Ihmiseksi tulemisessaan, puhtaudessaan, pyhyydessään ja werrattomassa rakkaudessaan piti Kristuksen olla heidän puheensa aineena. Mutta woidakseen saarnata ewankeliumia täydellisyydessään, piti heidän esittää Wapahtaja ei ainoastaan sellaisena, kuin hän esiintyi elämässään ja opeissaan, waan myös sellaisena, kuin wanhan testamen- tin profeetat oliwat ennustaneet, ja sellaisena kuin hän oli uhripalweluksessa kuwattuna.KW 126.4
Kristus esitti opetuksessaan wanhoja totuuksia, joiden alkaja hän itse oli, totuuksia, jotka hän oli lausunut patriarkain ja profeettain kautta; mutta hän esitti ne uudessa walossa. Miten erilaiselta näyttikään nyt niiden merkitys! Kristuksen tulkitsemisen kautta puhkesi walon ja hengellisyyden wirta näiden raamatunkohtien yli. Ja hän lupasi, että pyhä henki walaisee opetuslapset, jotta Jumalan sanan merkitys tulisi heille yhä kirkkaammaksi. He pystyisiwät esittämään sen totuuksia uudessa kauneudessa.KW 127.1
Aina siitä lähtien, kun ensimäinen wapahduksen lupaus lausuttiin Edenissä, on.Kristuksen elämä ja luonne yhdessä hänen wälittäjätyönsä kanssa muodostanut tutkimusaiheen ihmismielelle. Mutta siitä huolimatta on jokainen, jonka kautta Pyhä Henki on waikuttanut, esittänyt näitä aineita uudessa ja wilkkaassa walossa.Wapahduksen totuuksissa on mahdollisuuksia alituiseen kehitykseen. Waikka owatkin wanhoja, pysywät ne aina uusina ja paljastawat totuuden etsijälle yhä kaswawan kirkkauden ja woiman.KW 127.2
Jokaisella uudella aikakaudella on uusi totuuden kehitys, sanoma Jumalalta silloin eläwälle sukukunnalle. Wanhat totuudet owat kaikki tarpeellisia. Uusi totuus ei ole riippuwa wanhoista, mutta se on kehitys näistä. Samassa suhteessa kuin käsitämme wanhoja totuuksia, woimme käsittää uusiakin. Kun Kristus tahtoi opetuslapsilleen selittää totuutta ylösnousemisestaan, alkoi hän “Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli sanottu kaikissa kirjoituksissa.” Wanhat totuudet kirkastetaan walolla, joka säteilee uusia. Siitä syystä ei ihminen, joka kieltää tai hylkää uudet, woi myöskään omistaa wanhoja. Hänelle ne menettäwät elinwoimansa ja owat waan eloton muoto.KW 127.3
On ihmisiä, jotka tunnustawat uskowansa ja opettawat wanhan testamentin totuuksia samalla kun hylkääwät uuden. Mutta kieltäytyessään kuuntelemasta Jeesuksen opetusta, osottawat he, ett'eiwät usko sitä, jota patriarkat ja profeetat owat puhuneet. “Jos uskoisitte Moosesta, niin uskoisitte minua, sillä minusta hän on kirjoittanut.” Siitä syystä ei olekaan todellista woimaa heidän opetuksessaan -wanhasta testamentista.KW 127.4
Moni, joka wäittää uskowansa ja opettaa ewankeliumia, on samallaisen eksytyksen wallassa. He syrjäyttäwät wanhan testamentin kirjotukset, joista Kristus itse sanoi: “Nämä owat ne, jotka todistawat minusta.” Hylkäämällä wanhan testamentin, hylkääwät he todellisuudessa uudenkin, sillä molemmat owat erottamattoman kokonaisuuden osia. Ei kukaan woi oikein esittää Jumalan lakia samalla esittämättä ewankeliumia, eikä ewankeliumia, esittämättä lakia. Laki on ewankeliumin ruumiillistuminen, ja ewankelumi on lain kehitys. Laki on juuri, ewankeliumin woidaan sanoa olewan ne tuoksuawat kukat ja hedelmät, jotka se kantaa.KW 128.1
Wanha testamentti lewittää waloa uuden ja uusi wanhan yIi. Molemmat muodostawat Jumalan kirkkauden ilmestyksen Kristuksessa. Molemmat esittäwät totuuksia, jotka wähitellen paljastawat uusia aatossywyyksiä wakawalle etsijälle.KW 128.2
Totuus Kristuksessa ja hänen kauttaan on mittaamaton. Se, joka tutkii kirjotuksia, katsoo lähteeseen, joka sywenee ja laajenee sitä mukaa kun sen kirkkautta katsotaan. Emme koskaan tässä elämässä woi oikein käsittää Jumalan rakkauden salaisuutta antaessaan poikansa meidän syntiemme tähden. Wapahtajamme työ maan päällä on ja tulee kaikkina aikoina olemaan suurimman mielenkiintomme esineenä. Waikka ihminen panisi kaikki sielunsa woimat liikkeelle pyrkiessään paljastamaan tätä salaisuutta, on hänen henkensä liian heikko siihen. Ne, jotka innokkaasti ja wäsymättä hakewat walaistusta, näkewät edessään äärettömän meren.KW 128.3
Totuus, sellaisena kuin se on Jeesuksessa, woidaan tuntea, mutta ei koskaan selittää. Sen korkeus, leweys ja sywyys nousee yli meidän ymmärryksemme. Waikka me äärimäisyyteen asti ponnistaisimme käsityskykyämme, woimme sittenkin ainoastaan epäselwästi erottaa tämän käsittämättömän rakkauden ulkonaiset piirteet, rakkauden, joka on niin korkea kuin taiwas, mutta joka kuitenkin laskeutuu maahan lyödäkseen Jumalan kuwan leiman koko ihmissukuun.KW 128.4
Mutta niin paljon, kuin kykenemme käsittämään jumalallista armahtamista, saamme myöskin nähdä. Se tulee selwäksi jokaiselle nöyrälle, särjetylle sydämelle. Samassa suhteessa kuin opimme panemaan arwoa Jumalan uhrille meidän puolestamme, me myös paremmin käsitämme hänen armonsa. Jos me sydämen nöyryydellä tutkimme Jumalan sanaa, niin pelastuksen suuri salaisuus on awoinna meidän tutkimuksellemme. Kuta enemmän sitä katselemme, sitä enemmän se kaswaa kirkkaudessa, ja kun pyrimme sitä käsittämään, se lakkaamatta suurenee.KW 129.1
Meidän elämämme tulee sulautua Kristuksen elämään. Meidän tulee alituiseen tarpeinemme mennä hänen tykönsä, ottaa häneltä rawintomme, eläwä leipä, joka tulee alas taiwaasta. Meidän tulee ammentaa raikkaasta. Lähteestä ja jakaa muillekin sen runsaita aarteita. Jos Herra on aina silmäimme edessä ja sydämistämme wuotaa kiitos ja yIistys, saamme lakkaamatta uutta woimaa hengelliseen elämäämme. Rukouksemme muodostuwat todellisiksi keskusteluiksi Jumalan kanssa, aiwankuin puhelisimme ystäwän kanssa. Hän ilmottaa suoranaisesti meille salaisuutensa. Usein saamme sywästi, ilolla tuntea Jeesuksen läsnäoloa. Usein owat sydämemme palawat, kun hän lähestyy keskustelemaan kanssamme, kuten hän teki Enokin kanssa. Jos kristitty todella on woittanut tämän kokemuksen, näkyy hänen elämässään sydämen wilpittömyys, nöyryys, lempeys ja rakkaus, joka ilmaisee kaikille, joiden kanssa hän seurustelee, että hän on ollut Kristuksen kanssa ja oppinut häneltä.KW 129.2
Niissä, jotka omistawat Kristuksen; hänen uskonsa näyttäytyy elähyttäwänä, läpitunkewana periaatteena, eläwänä, toimiwana, henkisenä woimana. Heissä näkyy katoamaton nuoruuden wilkkaus, woima ja ilo. Sydän, joka wastaanottaa Jumalan sanan, ei ole pian haihtuwan wesialtaan eikä kurjan kaiwon kaltainen, jotka kadottawat aarteensa. Se on kuin wuoriwirta, joka juoksee pohjattomista lähteistä ja joiden wilpoisa, waahtoawa wesi hyppelee kalliolta kalliolle, wirkistäen wäsynyttä, janoista, raskautettua.KW 129.3
Tämä kokemus antaa jokaiselle totuuden opettajalle ne ominaisuudet, joiden awulla hänestä woi tulla totinen, kristitty opettaja. Kristuksen opin henki woi hänen käytökseensä ja rukouksiinsa antaa woimaa ja waikutusta. Hänen todistuksensa Kristuksesta ei ole hidasta, elotonta todistusta ja sellainen Herran palwelija ei yhä uudelleen toista samaa, ja wakaantuneita saarnoja. Hänen mielensä on aina awonainen ja wastaanottawainen uudelle Pyhän Hengen walaistukselle.KW 130.1
Kristus sanoi: “Joka syö minun lihani ja juo minun wereni, hänellä on iankaikkinen elämä… Niinkuin Isä, joka elää, lähetti minut, ja minä elän Isän tähden, niin sekin, joka syö minua, elää minun tähteni… Henki on se, joka eläwäksi tekee… Ne sanat, jotka olen puhunut teille, owat henki ja owat elämä.”KW 130.2
Kun syömme Kristuksen lihaa ja juomme hänen wertansa, owat ikuisen elämän pää-ehdot meidän jumalanpalweluksessamme. Se ei ole wanhojen, kuluneitten aatteiden toistamista. Silloin ei saarnatapa ole tyhjää, sisällyksetöntä. Wanhoja totuuksia kyllä esitetään, mutta uudessa walossa. Uusi käsitys totuudesta tulee wallalle, selwyys ja woima, jonka kaikki huomaawat. Ne, joilla on onni kuulua sellaisen sielunpaimenen laumaan, saawat, jos owat wastaanottoisia Pyhän Hengen waikutukselle, tuntea uuden elämän wahwistawaa woimaa. Heissä syttyy Jumalan rakkauden tuli. Heidän käsityskykynsä elpyy niin, että he huomaawat totuuden suuruuden ja äärettömän kauneuden.KW 130.3
Uskollisen perheenisännän esityksestä me opimme, millaisen lasten ja nuorison opettajan tulee olla. Jos Jumalan sana on hänen korkein aarteensa, pyrkii hän lakkaamatta esittämään uusia kauneuksia, uusia totuuksia. Jos hän rukouksessa antautuu Jumalalle, on Kristuksen henki hänen yllänsä ja Jumala käyttää häntä waikuttaakseen Pyhän Hengen awulla muiden mieliin. Henki antaa toiwoa ja rohkeutta sekä raamatullisia kuwia, joita tämä sitte opetuksessaan näyttää nuorisolle, Kun opettaja eläwän sanan kautta on tullut huomaamaan taiwaallisen rauhan ja ilon lähteet, woi hän waikuttaa kaikkien niiden siunaukseksi, jotka owat yhteydessä hänen kanssaan. Silloin ei Raamattu ole oppilaalle enää wäsyttäwä kirja. Wiisaan opettajan johdon alla tulee sana yhä miellyttäwämmäksi. Se tulee elämän puuksi eikä koskaan wanhene. Sen woima ja kauneus wetäwät lasten ja nuorison mielet puoleensa. Se on kuin aurinko, joka heittää walonsa maan päälle ja joka lakkaamatta jakaa waloa ja lämpöä eikä kuitenkaan lopu.KW 130.4
Jumalan pyhä, kaswattawa Henki on hänen sanassaan. Jokaiselta Raamatun lehdeltä säteilee kallis walo. Totuus on niissä paljastettuna waloisissa, tarkotuksenmukaisissa sanoissa ja ajatuksissa, kuten Jumalan ääni puhuu sielulle.KW 132.1
Pyhä Henki tahtoo nuorisolle paljastaa Jumalan sanan aarteet ja kauneuden. Suuren Opettajan lupaukset kiehtowat heidän tunteitaan ja wirkistäwät heidän sielujaan jumalallisella woimaila. Hedelmää kantawa sielu selwiytyy niin jumalallisissa asioissa, että ne owat muurina kiusauksia wastaan.KW 132.2
Totuuden sanat tulewat meille yhä wälttämättömämmiksi ja saawat lopulta sellaisen merkityksen, josta emme koskaan ole uneksineetkaan. Sanan kauneudella ja rikkaudella on uudistawa waikutus mieleen ja luonteeseen. Taiwaallisen rakkauden walo waltaa sydämen innostuksen woimalla.KW 132.3
Raamattua tutkimalla opimme yhä paremmin panemaan sille arwoa. Minne ikinä me katseemme käännämme, huomaamme todistuksia Jumalan äärettömästä wiisaudesta ja rakkaudesta.KW 132.4
Ei wieläkään täydellisesti käsitetä juutalaisten uskonnonmenojen merkitystä. Näissä menoissa ja wertauskuwissa on äärettömän sywiä totuuksia esitettyinä. Ewankeliumi on awain, joka awaa sen salaisuudet. Omistamalla tiedon pelastussuunnitelmasta tulee ymmärrys awonaiseksi sen totuuksille. Ja meidän tehtäwämme on koettaa paremmin käsittää näitä ihmeellisiä asioita kuin tawallisesti tehdään. Meidän tulee pyrkiä paremmin käsittämään Jumalan hywyyttä. Enkelit tahtowat katsoa niihin totuuksiin, jotka owat ilmotetut ihmisille, jotka särjetyin sydämin tutkiwat Jumalan sanaa ja rukoilewat enemmän sitä tietoa, minkä Jumala yksin woi antaa.KW 132.5
Kun lähestymme tämän maailman historian loppua, herättäwät huomiotamme erityisesti ennustukset wiimeisistä ajoista. Uuden testamentin kirjotusten wiimeinen kirja on täynnä totuuksia, jotka meidän tulee ymmärtää. Saatana on sokaissut monen mielet niin, että he owat iloinneet keksiessään jonkun syyn laiminlyödäkseen Ilmestyskirjan tutkimisen. Mutta Kristus on palwelijansa Johanneksen kautta selittänyt, mitä tulee wiimeisinä aikoina tapahtumaan, ja hän sanoo: “Autuas on se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulewat tämän profetiian sanat ja pitäwät sen, mitä siihen on kirjoitettu.”KW 132.6
“Tämä on iankaikkinen elämä”, sanoi Kristus, “että tuntewat sinut, joka yksin olet tosi Jumala, ja sen, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” Mistä tulee, ett'emme pane arwoa tälle tiedolle? Miksi eiwät nämä ihanat totuudet ole hehkuwia meidän sydämissämme, miksi eiwät ne asu huulillamme ja tunge läpi koko olemuksemme?KW 133.1
Jumala on antamalla meille sanansa lahjoittanut sellaisia totuuksia, jotka owat wälttämättömiä pelastuksellemme. Tuhannet owat ammentaneet wettä näistä elonlähteistä, eiwätkä ne sittenkään ole kuiwuneet. Tuhannet owat pitäneet Herran silmäinsä edessä ja owat häntä katsellessaan muuttuneet hänen kuwikseen. Heidän henkensä on palawa, kun he puhuwat hänen luonteestaan ja kertowat, mitä Kristus on heille ja mitä he owat Kristukselle. Mutta nämä tutkijat eiwät ole tyhjentäneet suurta, pyhää ainetta. Wielä woiwat monet tuhannet löytää työtä tutkiessaan pelastuksen salaisuuksia. Jokainen yritys totuuden paljastamiseen tuottaa uutta waloa Kristuksen elämään ja hänen tehtäwänsä laatuun. Kaikki uudet tutkimukset tuowat päiwäit waloon aina jotain uutta mielenkiintoisempaa kuin edelliset. Aine on tyhjentymätön. Niin kauan kun wielä aikaa on, tuottaa Kristuksen ihmiseksi tuleminen, hänen sowitusuhrinsa ja wälitäjätyönsä innokkaalle tutkijalle paljon työtä. Silmäten ylös taiwaalle, jonka muodot owat lukemattomat, hän huudahtaa: “Suuri on Jumaluuden salaisuus.”KW 133.2
Iankaikkisuudessa opimme kaiken sen, mikä meille on wielä käsittämätöntä, mutta jonka me jo täällä alhaalla woisimme käsittää, jos olisimme wastaanottaneet meille tarjotun walon. Lunastuksen merkitys tulee kautta ikuisten aikakausien antamaan työtä lunastettujen sydämille, mielille ja kielille. He käsittäwät ne totuudet, joita Kristus halusi selittää opetuslapsilleen, mutta joita nämä eiwät woineet uskolla omistaa. Jankaikkisuudessa ilmenee uusia näkökohtia Kristuksen täydellisyydestä ja kirkkaudesta. Läpi loppumattomien aikakausien löytää uskollinen perheenisäntä warastostaan uutta ja wanhaa.KW 133.3
* * * * *