“Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat” — Matt.5: 11

Lankeemuksesta saakka saatana on käyttänyt petosta aseenaan. Samoin kuin hän on esittänyt Jumalan väärässä valossa, samoin hän välikappa-leidensa kautta esittää Jumalan lapset väärässä valossa. Vapahtaja sanoo: “Niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun” (Ps. 69: 10). Samoin ne sattuvat hänen opetuslapsiinsa.Vu 40.1

Ketään ei ole herjattu julmemmin kuin Ihmisen Poikaa. Häntä ivattiin ja pilkattiin, koska hän totteli tinkimättömästi Jumalan pyhän lain periaatteita. He vihasivat häntä syyttä. Kuitenkin hän seisoi tyynenä vihollistensa edessä ja julisti, että halvek- sunta kuuluu kristittyjen osaan. Hän neuvoi seuraajiaan miten heidän tuli kohdata pahansuopuu- den nuolet eikä lannistua, kun heitä vainottiin.Vu 40.2

Vaikka panettelu voikin mustata maineen, se ei voi tahrata luonnetta. Siitä Jumala pitää huolen. Niin kauan kuin emme myönny syntiin, ei ole mitään voimaa, ei inhimillistä eikä saatanallista, mikä voisi tahrata sielua. Jumalaan turvaava ihminen ei muutu olivat vastoinkäymiset ja olot miten ankaria tahansa. Hän on samanlainen kuin silloin kun kaikki oli hyvin ja Jumalan suosio näytti olevan hänen yllään. Hänen sanojaan, vaikutti- miaan ja tekojaan voidaan tulkita väärin, mutta hän ei välitä siitä, koska kyseessä ovat suuremmat asiat. Hän kuten Mooses kestää nähdessään “sen, joka on näkymätön” (Hebr. 11. 27). Hän ei “katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä” (2 Kor. 4: 18).Vu 41.1

Kristus tuntee kaiken sen, minkä ihmiset ymmärtävät väärin ja esittävät väärässä valossa. Hänen lapsensa voivat odottaa tyynesti ja luottavasta vaikka heitä kuinka paneteltaisiin ja halveksittaisiin, sillä kaikki salassa oleva tulee kerran julki, ja Jumala tulee enkelien ja ihmisten läsnäollessa kunnioittamaan niitä, jotka nyt kunnioittavat häntä.Vu 41.2

Jeesus kehotti meitä iloitsemaan, kun ihmiset solvaavat ja vainoavat meitä. Hän kehotti ottamaan “vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuviksi profeetat” (Jaak. 5: 10). Aabel, ensimmäinen kristitty Aadamin lasten joukossa, kuoli marttyyrikuoleman. Eenok vaelsi Jumalan yhteydessä eikä maailma tuntenut häntä. Nooaa pilkattiin kiihkoilijaksi ja pelon lietsojaksi. “Toiset ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta, että saisivat paremman ylösnousemuk- sen; toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta” (Hebr. 11: 35, 36).Vu 41.3

Kaikkina aikoina Jumalan valittuja sanansaattajia on herjattu ja vainottu, mutta heidän kärsimyksensä ovat vain levittäneet tietoa Jumalasta. Jokaisen Kristuksen opetuslapsen velvollisuus on astua riveihin ja jatkaa samaa työtä tietäen, että viholliset voivat ainoastaan edistää totuuden leviämistä, eivät estää sitä. Jumalan tarkoitus on, että totuus tuodaan esille, että sitä tutkitaan ja siitä keskustellaan vaikkapa vain siihen kohdistuvan pilkan vuoksi. Ihmiset pitää ravistella hereille. Jokainen taistelu, jokainen halveksunnan osoitus ja jokainen yritys rajoittaa omantunnon vapautta toimii Jumalan välikappaleena niiden herättämiseksi, jotka muuten nukkuisivat.Vu 42.1

Kuinka usein näin onkaan käynyt Jumalan sanansaattajien historiassa! Kun jalo ja kaunopuheinen Stefanus kivitettiin kuoliaaksi neuvoston yllytyksestä, evankeliumin asia ei suinkaan kärsinyt tappiota. Taivaan valo, joka kirkasti hänen kasvonsa, hänen viimeisestä rukouksestaan huokuva jumalallinen lempeys sattuivat tuomion terävän nuolen lailla lähellä seisoneen kiihkomielisen neuvoston jäsenen sydämeen, ja Sauluksesta, vainoavasta fariseuksesta, tuli valittu ase julistamaan Kristusta pakanoille, kuninkaille ja Israelin lapsille. Paljon myöhemmin jo ikääntynyt Paavali kirjoitti Rooman vankilasta: “Muutamat tosin julistavat Kristusta kateudestakin ja riidan halusta, — itsekkyydestä, epäpuhtaalla mielellä, luullen tuottavansa minulle murhetta kahleissani. Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa” (Fil. 1: 15-18). Paavalin vangitsemisen vuoksi evankeliumi levisi laajalti, ja sieluja voitettiin Kristukselle vieläpä keisarin palatsissa. Saatanan yritykset tuhota Jumalan elävän sanan katoamaton siemen (1 Piet. 1: 23) ainoastaan edistävät sen kylvämistä ihmisten sydämeen. Jumalan lapsiin kohdistuva halveksunta ja vaino tekevät Kristuksen nimen tunnetuksi, ja sieluja pelastuu.Vu 42.2

Suuri palkka odottaa taivaassa niitä, jotka todistavat Kristuksesta vainon ja pilkan keskellä. Ihmisten tavoitellessa maallista hyvää Jeesus ohjaa heidän mielensä taivaalliseen palkkaan. Hän ei kuitenkaan rajoita sitä pelkästään tulevaan elämään: voimme nauttia siitä jo nyt. Herra ilmestyi muinoin Aabrahamille ja sanoi: “Minä olen sinun kiipesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri” (1 Moos. 15: 1). Tämän palkan saavat kaikki, jotka seuraavat Kristusta. Heidän palkkansa on Jehova Immanuel, hän “jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä” (Kol. 2: 3) sekä jossa “asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti” (jae 9). Heidät saatetaan yhteyteen hänen kanssaan, he tulevat tuntemaan hänet sydämen avartuessa vastaanottamaan yhä enemmän hänen ominaisuuksiaan. He tulevat tuntemaan hänen rakkautensa ja voimansa, omistamaan Kristuksen tutkimattomat rikkaudet. He tulevat käsittämään yhä paremmin “mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on” ja oppivat “tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä” ja tulevat “täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä” (Ef. 3: 18, 19). “Tämä on Herran palvelijain perintöosa, tämä on heidän vanhurskautensa, minulta saatu, sanoo Herra” (Jes. 54: 17).Vu 43.1

Tämä ilo täytti Paavalin ja Silaan sydämen kun he rukoilivat ja lauloivat ylistystä Jumalalle keski- yöllä Filippin vankilassa. Kristus oli heidän vierellään, hänen läsnäolonsa täytti vankikopin synkkyyden taivaallisella kirkkaudella. Kun Paavali Roomassa ollessaan näki evankeliumin leviävän, hän kirjoitti kahleistaan piittaamatta: “Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva” (Fil. 1: 18). Kristuksen vuorella lausumat sanat kaikuvat uudestaan Paavalin sanomassa Filippin seurakunnalle, joka eli vainojen keskellä: “Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!” (Fil. 4: 4).Vu 43.2