Luku 1 — Vuorenrinteellä

Yli neljätoista vuosisataa ennen kuin Jeesus syntyi Beetlehemissä, Israelin lapset kerääntyivät kauniiseen Sikemin laaksoon, ja molemmilla puolilla olevilta vuorilta voitiin kuulla pappien äänten julistavan siunaukset ja kiroukset - “siunauksen, jos te tottelette Herran, teidän Jumalanne, käskyjä - - mutta kirouksen, jos te ette tottele” (5 Moos. 11: 27, 28). Vuori, jolta siunauksen sanat lausuttiin, tuli tunnetuksi siunauksen vuorena. Mutta Garissimin vuorella lausutut sanat eivät ole tulleet siunaukseksi syntiselle, murehtivalle maailmalle. Israel ei kyennyt täyttämään sille asetettua korkeaa ihannetta. Joku muu kuin Joosua joutuisi johtamaan kansansa todelliseen uskon lepoon. Garissimin vuorta ei enää tunneta autuuslupausten vuorena, vaan tämä nimi on annettu sille nimeltä mainitsemattomalle vuorelle Gennesaretin järven rannalla, jolla Jeesus puhui siunauksen sanat opetuslapsilleen sekä kansanjoukolle.Vu 9.1

Palatkaamme mielikuvituksessamme tuolle näyttämölle, käykäämme istumaan opetuslasten pariin vuorenrinteelle ja osallistukaamme niistä ajatuksista ja tunteista, jotka täyttivät heidän sydämensä. Kun ymmärrämme mitä Jeesuksen sanat mer- kitsivät kuulijoilleen, voimme nähdä niissä uudenlaista elämää ja kauneutta sekä myös oppia niistä syvällisempiä läksyjä.Vu 9.2

Vapahtajamme aloittaessa toimintansa kansanomainen käsitys Messiaasta ja hänen tehtävästään oli sellainen, että ihmiset olivat täysin valmistautumattomia ottamaan hänet vastaan. Todellisen hartauden henki oli hävinnyt perinteisiin ja juhlamenoihin, ja profetioiden tulkinnasta vastasivat ylpeät, maailmaa rakastavat sydämet. Juutalaiset eivät odottaneet Messiasta syntisten Vapahtajana vaan suurena ruhtinaana, joka alistaisi kaikki kansat Juudan heimon leijonan vallan alle. Turhaan oli Johannes Kastaja kutsunut heitä parannukseen muinaisten profeettojen sydäntä tutkivalla voimalla. Turhaan hän oli Jordanin rannalla viitannut Jeesukseen Jumalan Karitsana, joka ottaa pois maailman synnin. Jumala yritti ohjata heidän mielensä Jesajan ennustukseen kärsivästä Vapahtajasta, mutta he eivät halunneet kuunnella.Vu 10.1

Jos Israelin opettajat ja johtajat olisivat alistuneet Jeesuksen muuttavaan armoon, hän olisi tehnyt heistä lähettiläitä ihmisten keskuuteen. Sanomaa tulevasta valtakunnasta sekä kutsua parannukseen oli ensin julistettu Juudeassa. Ajaessaan häpäisijät pois Jerusalemin temppelistä Jeesus oli julistautunut Messiaaksi - häneksi joka puhdistaisi sielun synnin saastutuksesta sekä tekisi kansastaan Herralle pyhitetyn temppelin. Mutta juutalaisten johtajat eivät halunneet nöyrtyä vastaanottamaan Nasaretista kotoisin olevaa vaatimatonta opettajaa. Käydessään toisen kerran Jerusalemissa hänet haastettiin neuvoston eteen, ja ainoastaan kansan pelko esti näitä arvohenkilöitä yrittämästä surmata häntä. Sen jälkeen hän lähti Juudeasta ja aloitti toimintansa Galileassa.Vu 10.2

Hän oli toiminut siellä muutamia kuukausia ennen kuin hän piti vuorisaarnan. Hän oli julistanut kaikkialla sanomaa lähelle tulleesta taivaan valtakunnasta (Matt. 4: 17). Sanoma oli kiinnittänyt kaikkien ihmisluokkien huomion ja ruokkinut heidän kunnianhimoisia toiveitaan. Uuden opettajan maine oli levinnyt Palestiinan ulkopuolelle asti, ja johtohenkilöiden asenteesta huolimatta uskottiin laajalti, että tämä saattaisi olla odotettu Vapauttaja. Suuret joukot seurasivat Jeesusta, ja kansan innostus oli korkealla.Vu 11.1

Oli tullut aika Kristuksen lähimpien opetuslasten osallistua suoranaisemmin hänen työhönsä, niin ettei näitä suuria joukkoja jätettäisi ilman huolenpitoa kuten lampaat ilman paimenta. Jotkut näistä opetuslapsista olivat liittyneet Jeesukseen hänen toimintansa alkuvaiheessa, ja lähes kaikki kaksitoista olivat eläneet yhdessä Jeesuksen perheen jäseninä. Kuitenkin myös he rabbiinien opetuksen harhaanjohtamina odottivat kansan tavoin maallista valtakuntaa. He eivät kyenneet ymmärtämään Jeesuksen toimia. He olivat hämmentyneitä ja huolissaan, koska hän ei yrittänyt vahvistaa asemaansa hankkimalla pappien ja rabbiinien tukea puolelleen eikä tehnyt mitään saadakseen vaikutusvaltaa maallisena kuninkaana. Näiden opetuslasten hyväksi piti vielä suorittaa suuri työ ennen kuin he olisivat kypsiä siihen pyhään vastuuseen, joka tulisi heidän harteilleen Jeesuksen noustessa taivaaseen. He olivat kuitenkin vastanneet Kristuksen rakkauteen, ja vaikka he olivatkin hitaita uskomaan, Jeesus näki että hän voisi kouluttaa ja kasvattaa heidät suurta työtään varten. He olivat olleet tarpeeksi kauan hänen kanssaan laskeak- seen perustan uskolleen hänen tehtävänsä jumalalliseen luonteeseen, ja myös kansa oli saanut niin paljon todisteita hänen voimastaan, ettei se voinut asettaa sitä kyseenalaiseksi. Maaperä oli valmistettu, nyt hän voisi julistaa heille valtakuntansa periaatteet niin, että he paremmin ymmärtäisivät sen luonteen.Vu 11.2

Jeesus oli viettänyt koko yön yksin Galilean meren lähellä olevalla vuorella rukoillen valittujensa puolesta. Aamun sarastaessa hän kutsui heidät luokseen. Rukouksen ja neuvon sanoja lausuen hän pani kätensä heidän päänsä päälle, siunasi ja erotti heidät evankeliumin työtä varten. Sitten hän palasi heidän kanssaan meren rannalle, jonne suuri joukko oli alkanut kokoontua jo varhain aamulla.Vu 12.1

Galilean kaupungeista tulleen vakituisen väen lisäksi siellä oli monia Juudeasta ja jopa Jerusalemista, Pereasta ja puolipakanallisesta Dekapolik- sesta, Juudean eteläpuolella sijaitsevasta Idumeas- ta sekä Tyyrosta ja Siidonista, foinikialaisista kaupungeista Välimeren rannalla. “Kun he kuulivat, kuinka suuria tekoja hän teki” (Mark. 3: 8), he saapuivat “kuulemaan häntä ja parantuakseen taudeistansa”, “koska hänestä lähti voima, joka paransi kaikki” (Luuk. 6: 17, 19).Vu 12.2

Koska kapealla rannalla ei ollut kuuloetäisyydellä edes seisomapaikkoja kaikille, jotka halusivat kuunnella Jeesusta, hän johti heidät ylös vuoren rinnettä. Saavuttuaan tasanteelle, joka muodosti miellyttävän kokoontumispaikan tuolle suurelle joukolle, Jeesus istui ruohikolle opetuslasten ja kansan seuratessa esimerkkiä.Vu 12.3

Tuntiessaan, että jotakin tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuisi, opetuslapset jäivät aivan Mesta- rinsa tuntumaan. Aamun tapahtumat olivat saaneet heidät vakuuttuneiksi, että Jeesus esittäisi jonkin valtakuntaansa koskevan ilmoituksen. He toivoivat hartaasti, että sen perustaminen tapahtuisi pian. Odotuksen tunne oli vallannut myös kansanjoukon, ja innokkaat kasvot heijastivat syvää mielenkiintoa.Vu 12.4

Istuessaan vihreällä mäenrinteellä ja odottaessaan jumalallisen opettajan sanoja heidän mielensä täytti tulevan kunnian odotus. Paikalla oli kirjanoppineita ja fariseuksia, jotka odottivat päivää, jolloin he hallitsisivat vihattuja roomalaisia sekä omistaisivat maailman suurimman valtakunnan rikkauden ja loiston. Köyhät talonpojat ja kalastajat toivoivat kuulevansa vakuutuksen siitä, että heidän kurjat hökkelinsä, niukka ruokansa, raadantansa ja puutteen pelkonsa vaihtuisivat loistokkaiksi kartanoiksi ja yltäkylläisyyden päiviksi. He toivoivat Kristuksen vaihtavan heidän ainoan karkean vaatekappaleensa, jota he käyttivät päivällä viittana ja yöllä peitteenä, heidän valloittajiensa loistaviin ja kalliisiin viittoihin.Vu 13.1

Kaikki sydämet värisivät ylpeästä toivosta, että Israelia pian kunnioitettaisiin muiden kansojen edessä Herran valittuna kansana ja että Jerusalemista tulisi maailmanlaajuisen valtakunnan pääkaupunki.Vu 13.2