Luku 6 — Älkää tuomitko

“Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi” — Matt 7: 1

Yritys ansaita pelastus omilla teoilla johtaa ihmiset väistämättä keksimään omia määräyksiä esteeksi synnille. Sillä kun he huomaavat olevansa kykenemättömiä noudattamaan lakia, he laativat omia sääntöjä ja määräyksiä pakottaakseen itsensä tottelemaan. Kaikki tämä kääntää heidän mielensä Jumalasta heihin itseensä. Rakkaus häneen kuolee sydämessä, ja sen mukana sammuu rakkaus lähimmäisiin. Ihmisten keksimä järjestelmä luke-mattomine määräyksineen johtaa kannattajansa tuomitsemaan kaikki, jotka eivät täytä määrättyä inhimillistä normia. Itsekäs ja ahdasmielinen arvostelun henki tukahduttaa jalot ja ylevät tunteet sekä tekee ihmisistä itsekeskeisiä tuomareita ja pikkumaisia urkkijoita.Vu 132.1

Fariseukset kuuluivat tähän luokkaan. He eivät poistuneet hartaudenharjoituksistaan oman heikkoutensa tunnon nöyryyttäminä eivätkä kiitollisina Jumalan antamista suurista etuoikeuksista, vaan täynnä hengellistä ylpeyttä. Heidän ajatustensa pääsisältö oli: “Minä itse, minun tunteeni, minun tietoni, minun tapani.” Heidän omat saavutuksensa muodostivat mittapuun, jolla he tuomitsivat muita. Pukeuduttuaan itsevanhurskauden viittaan he nousivat tuomioistuimelle arvostelemaan ja tuomitsemaan.Vu 132.2

Kansa osallistui suurelta osin samasta hengestä, mikä ilmeni siten, että tunkeuduttiin omantunnon alueelle ja tuomittiin toisia sielun ja Jumalan välisissä asioissa. Jeesus viittasi tähän henkeen ja käytäntöön sanoessaan: “Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.” Toisin sanoen älkää asettako itseänne esikuvaksi. Älkää tehkö omista mielipiteistänne, velvollisuudentunnostanne tai raamatuntulkinnastanne mittapuuta muille ja sitten tuomitko heitä sydämessänne, jos he eivät täytä ihannettanne. Älkää arvostelko muita, älkää esittäkö arveluja heidän vaikuttimistaan älkääkä tuomitko heitä.Vu 133.1

“Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset” (1 Kor. 4: 5). Me emme kykene lukemaan sydäntä. Koska olemme itse puutteellisia, emme ole päteviä tuomitsemaan muita. Rajalliset ihmiset kykenevät tuomitsemaan vain ulkonaisten seikkojen perusteella. Jokaisen sielun kohtalon tulee ratkaisemaan yksin hän, joka tuntee toiminnan salaiset vaikuttimet ja joka menettelee hellästi ja myötätuntoisesti.Vu 133.2

“Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja” (Room. 2: 1). Täten ne, jotka tuomitsevat tai arvostelevat muita, julistavat itsensä syyl- liseksi. Tuomitessaan muita he tuomitsevat samalla itsensä, ja Jumala julistaa tämän tuomion oikeudenmukaiseksi. Hän hyväksyy heidän oman lausuntonsa itsestään.Vu 133.3