“Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä” — Matt 7: 3

Ei edes lause: “Sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja” kykene kuvaamaan sellaisen ihmisen synnin suuruutta, joka rohkenee arvostella veljeään ja tuomita hänet. Jeesus sanoi: “Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmissä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?”Vu 134.1

Hänen sanansa kuvaavat ihmistä, joka on nopea huomaamaan muiden virheet. Kun tällainen ihminen luulee löytäneensä toisen luonteesta tai elämästä virheen, hän on erittäin innokas tuomaan sen julki. Mutta Jeesus julistaa, että tällaisen epäkristillisen menettelyn kehittämä luonteenpiirre on toisen virheeseen verrattuna kuin malka rikan rinnalla. Koska ihmiseltä puuttuu armahtavaa henkeä ja rakkautta, hän tekee kärpäsestä härkäsen. Ne, jotka eivät ole kokeneet sitä katumusta, joka liittyy täydelliseen Kristukselle alistumiseen, eivät ilmennä elämässään Vapahtajan rakkauden pehmentävää vaikutusta. He esittävät evankeliumin lempeän ja ystävällisen hengen väärässä valossa ja haavoittavat kallisarvoisia sieluja, joiden puolesta Kristus kuoli. Vapahtajamme käyttämän kielikuvan mukaan ihminen, joka hellii moittivaa henkeä, syyllistyy suurempaan syntiin kuin se, jota hän syyttää, sillä hän ei ainoastaan syyllisty samaan syntiin vaan lisäksi myös itserakkauteen ja moitiskeluun.Vu 134.2

Kristus on luonteen ainoa todellinen mittapuu. Se joka asettaa itsensä muiden esikuvaksi, asettaa itsensä Kristuksen paikalle. Ja koska Isä “on antanut kaiken tuomion Pojalle” (Joh. 5: 22), jokainen joka rohkenee tuomita muiden vaikuttimet, anastaa itselleen Jumalan Pojalle kuuluvan erikoisoikeuden. Nämä tuomareiksi ja arvostelijoiksi itseään kuvittelevat asettuvat antikristuksen puolelle, hänen “joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala” (2 Tess. 2: 4).Vu 135.1

Seurauksiltaan kaikkein onnettomin synti on kylmä, arvosteleva ja anteeksiantamaton henki, joka on luonteenomaista farisealaisuudelle. Kun uskonnollisesta kokemuksesta puuttuu rakkaus, Jeesus ei ole paikalla. Hänen läsnäolonsa auringonpaiste puuttuu. Ahkera toiminta tai uskonkiihko eivät voi korvata tätä puutetta. Ihminen voi olla valtavan herkkä tajuamaan toisten virheet, mutta Jeesus sanoo jokaiselle arvostelun hengen valtaamalle: “Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten näet ottaa rikan veljesi silmästä.” Vääryyteen syyllistynyt epäilee ensimmäisenä vääryyttä. Tuomitsemalla muut hän yrittää kätkeä omassa sydämessään olevan pahan tai puolustella sitä. Synnin kautta ihmiset saivat tiedon pahasta. Niin pian kuin ensimmäinen ihmispari oli tehnyt syntiä, he alkoivat syyttää toisiaan. Ihminen menettelee luonnostaan juuri tällä tavalla, kun Kristuksen armo ei sitä hallitse.Vu 135.2

Kun ihmiset hellivät syyttävää mielenlaatua, he eivät tyydy vain osoittamaan mikä heidän veljes- sään on heidän mielestään vikana. Jos he eivät vähemmällä saa häntä tekemään mitä he pitävät oikeana, he turvautuvat pakkoon. Jos he suinkin kykenevät, he pakottavat ihmiset mukautumaan siihen minkä he näkevät oikeaksi. Juutalaiset menettelivät tällä tavalla Kristuksen aikana, ja samoin on kirkko menetellyt aina kun se on kadottanut Kristuksen armon. Kun se on huomannut olevansa vailla rakkauden voimaa, se on turvannut valtion vahvaan käsivarteen pakottaakseen ihmiset omaksumaan uskonkappaleensa ja pannakseen voimaan asetuksensa. Tässä on syy jokaiseen uskonnolliseen lakiin ja jokaiseen vainoon Aabelin päivistä meidän aikaamme asti.Vu 135.3

Kristus ei pakota ihmisiä luokseen vaan vetää heitä. Ainoa pakkokeino jota hän käyttää on rakkaus. Kun kirkko alkaa etsiä tukea maalliselta vallalta, on ilmeistä että siltä puuttuu Kristuksen voima - pakottava jumalallinen rakkaus.Vu 136.1

Mutta ongelman ydin on kirkon yksityisissä jäsenissä, ja juuri tällä tasolla on asiaan saatava muutos. Jeesus kehottaa syyttäjää ottamaan malan ensin pois omasta silmästään, luopumaan moittivasta mielenlaadusta sekä tunnustamaan ja hylkäämään oman syntinsä ennen kuin yrittää ojentaa muita. “Sillä ei ole hyvää puuta, joka tekee huonon hedelmän, eikä taas huonoa puuta, joka tekee hyvän hedelmän” (Luuk. 6: 43). Hellimäsi syyttävä mielenlaatu on huono hedelmä, ja se osoittaa että puu on huono. Itsevanhurskauden pönkittäminen ei hyödytä mitään. Tarvitaan sydämen muutosta. Sinulla on oltava tämä kokemus ennen kuin voit ojentaa muita, “sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu” (Matt. 12: 34).Vu 136.2

Kun lähimmäinen joutuu kriisiin ja sinä yrität neuvoa ja rohkaista häntä, sanoillasi ei ole suurempaa vaikutusta hyvään kuin mitä oma esimerkkisi ja mielenlaatusi edellyttävät. Sinun tulee olla hyvä ennen kuin voit tehdä hyvää. Et kykene vaikutuksellasi muuttamaan toisia ennen kuin Kristuksen armo on nöyryyttänyt ja jalostanut sydämesi ja tehnyt sen helläksi. Kun tämä muutos on tapahtunut sinussa, elät siunaukseksi muille yhtä luonnollisesti kuin ruusupensas puhkeaa kukkaan tai viiniköynnös tuottaa purppuranvärisiä rypäleterttuja.Vu 136.3

Jos Kristus on sinussa “kirkkauden toivo”, sinulla ei ole halua tarkkailla muita paljastaaksesi heidän erehdyksensä. Sen sijaan että pyrkisit syyttämään ja tuomitsemaan, pyritkin auttamaan, siunaamaan ja pelastamaan. Kun olet tekemisissä hairahtuneiden kanssa, noudatat seuraavaa neuvoa: “Ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen” (Gal. 6: 1). Palautat mieleesi kuinka monta kertaa itse olet erehtynyt ja kuinka vaikeaa oli löytää oikealle tielle, kun sen olit kerran jättänyt. Et työnnä veljeäsi suurempaan pimeyteen vaan sydän täynnä sääliä kerrot häntä uhkaavasta vaarasta.Vu 137.1

Jos katsot usein Golgatalle muistaen, että sinun syntisi ripustivat Vapahtajan ristille, et milloinkaan yritä arvioida syyllisyytesi suuruutta vertaamalla sitä muiden syyllisyyteen. Et nouse tuomarin istuimelle syyttämään muita. Golgatan ristin varjossa vaeltavat eivät ilmennä arvostelun tai itse- korotuksen henkeä.Vu 137.2

Vasta kun tunnet olevasi valmis luopumaan itse- vanhurskaudestasi ja vieläpä kuolemaan pelastaaksesi hairahtuneen veljesi, olet ottanut malan omasta silmästäsi ja olet valmis auttamaan veljeäsi. Silloin voit lähestyä häntä ja koskettaa hänen sydäntään. Arvostelu ja moite eivät ole koskaan pelastaneet ketään turmiosta, mutta monet ovat niiden vuoksi loitonneet Kristuksesta ja paaduttaneet sydämensä. Hellä mielenlaatu, lempeä ja miellyttävä käytös voi pelastaa erehtyneen ja peittää syntien paljouden. Kristuksen ilmeneminen luonteessasi vaikuttaa muuttavasti jokaiseen, jonka kanssa olet tekemisissä. Anna Kristuksen ilmetä päivittäin itsessäsi, niin hän ilmaisee sinun kauttasi sanansa luovan voiman - vaikutuksen joka on lempeä, suostutteleva ja samalla niin mahtava, että se luo uudestaan muita sieluja Herran, meidän Jumalamme, kuvan kaltaisiksi.Vu 137.3