“Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistäja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman” — Matt 5: 19

Toisin sanoen hänellä ei ole paikkaa siellä. Sillä joka rikkoo tarkoituksellisesti yhden käskyn, se ei pidä muitakaan hengessä ja totuudessa. “Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin” (Jaak. 2: 10).Vu 60.2

Syntisyytemme ei johdu ainoastaan siitä, että rikomme Jumalan lakia suurissa asioissa, vaan siitä, että pienissäkin seikoissa toimimme vastoin Jumalan ilmoitettua tahtoa. Tämä osoittaa, että sielun ja synnin väliset siteet ovat yhä katkaise- matta. Sydän on jakautunut. Itse asiassa kiellämme Jumalan, kapinoimme hänen hallituksensa lakeja vastaan.Vu 60.3

Jos ihmisillä olisi vapaus irtautua Herran vaatimuksista ja laatia itselleen omat käyttäytymisnormit, maailma olisi täynnä erilaisia käsityksiä oikeasta ja väärästä, ja hallintovalta riistettäisiin pois Herralta. Ihmisen tahdosta tulisi kaiken mitta, ja Jumalan hyvä ja pyhä tahto - hänen rakkauden täyttämä suunnitelmansa luomiaan olentoja kohtaan - tulisi häväistyksi ja pilkatuksi.Vu 61.1

Aina kun ihmiset valitsevat oman tiensä, he ryhtyvät taisteluun Jumalaa vastaan. Heille ei ole paikkaa taivaassa, sillä he ovat ristiriidassa sen tärkeimpien periaatteiden kanssa. Halveksiessaan Jumalan tahtoa he asettuvat saatanan, Jumalan ja ihmisen vihollisen, puolelle. Ihminen elää jokaisesta sanasta, jonka Jumala on lausunut, ei vain yhdestä tai useasta. Emme voi olla piittaamatta yhdestäkään sanasta, näytti se meistä kuinka vähäpätöiseltä tahansa, ja silti pysyä turvassa. Laissa ei ole yhtään käskyä, jota ei olisi annettu ihmisen hyvinvoinnin ja onnen tähden niin tässä elämässä kuin tulevassakin. Kun ihminen tottelee Jumalan lakia, hän ikään kuin asettuu aitaukseen, jossa hän varjeltuu pahasta. Joka rikkoo Jumalan pystyttämän raja-aidan yhdessä kohdassa, menettää sen tarjoaman suojan, sillä hän on avannut tien, jota pitkin vihollinen pääsee sisään hävittämään ja ryöstämään.Vu 61.2

Esivanhempamme avasivat pahuuden patoluukut maailmaan, koska he uskalsivat olla välittämättä Jumalan tahdosta yhdessä asiassa. Jokainen joka seuraa heidän esimerkkiään, joutuu korjaamaan samanlaisen sadon. Jumalan rakkaus muodostaa perustan hänen lakinsa jokaiselle käskylle. Joka rikkoo käskyn, se edistää omaa onnettomuuttaan ja perikatoaan.Vu 61.3