“Te olette maan suola” — Matt 5: 13

Suolaa arvostetaan sen säilyttävien ominaisuuksien vuoksi. Kun Jumala kutsuu lapsiaan suolaksi, hän haluaa opettaa heille, että hän on armahtanut heidät tehdäkseen heistä hänen edustajiaan muiden pelastamiseksi. Valitessaan erityisen kansan itselleen Jumalan tarkoitus ei ainoastaan ollut ottaa heitä pojikseen ja tyttärikseen, hän halusi että maailma heidän kauttaan ottaisi vastaan pelastavan armon (Tiit. 2: 11). Jumala ei valinnut Aabrahamia vain siksi, että hänestä tulisi Jumalan erityinen ystävä, vaan siksi, että Herra hänen välityksellään voisi jakaa haluamiaan siunauksia kaikille kansoille. Viimeisessä yhteisessä rukouksessaan opetuslasten kanssa ennen ristiinnaulitsemistaan Jeesus sanoi: “Minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa” (Joh. 17: 19). Samoin totuuden puhdistamat kristityt omaavat säilyttäviä ominaisuuksia, jotka estävät maailmaa vajoamasta äärimmäiseen siveelliseen rappiotilaan.Vu 44.1

Suolan tulee sekoittua aineeseen johon se lisätään, muutoin sen säilyttävistä ominaisuuksista ei ole hyötyä. Samoin evankeliumin pelastava voima vaikuttaa ihmisiin henkilökohtaisen kanssakäymisen välityksellä. Ihmisiä ei pelasteta suurena massana vaan yksilöinä. Henkilökohtaisessa vaikutuksessa on voimaa. Meidän on mentävä lähelle niitä, joita haluamme auttaa.Vu 45.1

Suolan maku kuvaa kristityn elinvoimaa - sydämessä olevaa Jeesuksen rakkautta, Kristuksen vanhurskauden kyllästämää elämää. Kristuksen rakkaus suuntautuu ulospäin. Jos se asuu meissä, se suuntautuu muihin. Ihmisten sydäntä lämmittää kun he huomaavat, että me rakastamme heitä, että me olemme vilpittömästi kiinnostuneita heistä. Rehelliset uskovat heijastavat elinvoimaa, joka vaikuttaa niihin, joiden hyväksi he työskentelevät ja antaa heille uutta siveellistä voimaa. Muuttavaa työtä ei tehdä ihmisen omassa voimassa vaan Hengen voimassa.Vu 45.2

Jeesus jatkoi varoittaen vakavasti: “Mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi” (Matt. 5: 13).Vu 45.3

Kuunnellessaan Jeesuksen sanoja ihmiset saattoivat nähdä valkoisen suolan kimaltelevan poluilla, jonne se oli heitetty, koska se oli menettänyt makunsa ja tullut kelvottomaksi. Se kuvasi sattuvasti fariseusten tilaa sekä heidän uskontonsa vaikutusta yhteiskuntaan. Se kuvaa kaikkien niiden elämää, joiden sydämestä Jumalan armon voima on poistunut ja jotka ovat muuttuneet kylmiksi, vailla Kristusta oleviksi nimikristityiksi. Sekä enkelit että ihmiset pitävät tällaista ihmistä epämiellyttävänä ja vastenmielisenä, oli hänen uskontunnustuksensa mikä hyvänsä. Tällaisille Kristus sanoo: “Oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos” (Ilm. 3: 15, 16).Vu 45.4

Ilman elävää uskoa Kristukseen henkilökohtaisena Vapahtajana emme kykene vaikuttamaan epäuskoiseen maailmaan. Emme voi antaa muille sitä mitä emme itse omista. Kykymme vaikuttaa siunaavasti ja kohottavasti ihmiskuntaan on suorassa suhteessa siihen, kuinka kokosydämisesti olemme jättäneet itsemme Kristukselle. Ilman todellista palvelusta, aitoa rakkautta ja syvää kokemusta meillä ei ole voimaa auttaa, ei yhteyttä taivaaseen eikä Kristuksen tuoksua elämässämme. Jos Pyhä Henki ei kykene käyttämään meitä edustajinaan totuuden julistamisessa maailmalle sellaisena kuin se on Kristuksessa, olemme kuin suola, joka on menettänyt makunsa ja tullut arvottomaksi. Jos meiltä puuttuu Kristuksen armo, maailma arvelee ettei totuudella, johon väitämme uskovamme, ole pyhittävää voimaa. Täten vaikutuksellamme mitätöimme Jumalan sanan. “Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi” (1 Kor. 13: 1-3).Vu 46.1

Kun rakkaus täyttää sydämen, se suuntautuu muihin, ei palkkioksi näiden tekemistä palveluksista, vaan siksi että se muodostaa toiminnan perustan. Rakkaus muuttaa luonnetta, hallitsee vaikuttimia, hillitsee vihamielisyyttä sekä jalostaa tunteita. Tällainen rakkaus on yhtä laaja kuin maailmankaikkeus, se on sopusoinnussa enkelien rakkauden kanssa. Jos vaalimme sitä sydämessämme, se sulostuttaa koko elämän sekä levittää siunausta kaikkialle ympäristöön. Rakkaus ja ainoastaan rakkaus voi tehdä meidät maan suolaksi.Vu 47.1