“Se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu” — Matt 7: 25

Kansa oli syvästi liikuttunut Kristuksen sanoista. Totuuden periaatteiden jumalallinen kauneus veti heitä puoleensa, ja Kristuksen vakavat varoitukset tuntuivat heistä sydämiä tutkivan Jumalan ääneltä. Hänen sanansa olivat vieneet pohjan heidän vanhoilta käsityksiltään ja mielipiteiltään. Voidakseen noudattaa hänen opetustaan he joutuisivat muuttamaan koko ajattelu- ja menettelytapansa. Seurauksena olisi ristiriita uskonnollisten opettajien kanssa, sillä he joutuisivat hylkäämään koko sen oppirakennelman, jonka rabbiinit useiden sukupolvien aikana olivat pystyttäneet. Vaikka Kristuksen sanat olivatkin vetoavia, vain harvat olivat valmiit hyväksymään ne elämänsä ohjeeksi.Vu 156.1

Jeesus päätti vuorisaarnansa vertauksella, joka hätkähdyttävän elävästi kuvasi kuinka tärkeää oli soveltaa käytäntöön hänen sanojaan. Vapahtajan ympärillä tungeksivissa ihmisjoukoissa oli monta, jotka olivat viettäneet koko elämänsä Galilean meren lähistöllä. Istuessaan vuoren rinteellä Kristuksen sanoja kuunnellen he saattoivat nähdä laaksoja ja rotkoja, joiden läpi vuoripurot virtasivat matkallaan mereen. Kesällä nämä purot hävisivät usein kokonaan, ja jäljelle jäi vain kuiva ja tomuinen uoma. Mutta kun talvimyrskyt raivosivat kukkuloilla, joet muuttuivat vuolaiksi, kohiseviksi virroiksi, jotka joskus tulvivat laaksoihin ja veivät kaiken mennessään. Usein kävi niin, että virta pyyhkäisi mukanaan talonpoikien ruohoiselle tasangolle pystyttämät hökkelit, joiden luultiin olevan vaaravyöhykkeen ulkopuolella. Mutta korkeilla kukkuloilla oli kalliolle rakennettuja taloja. Joillakin seuduilla oli kokonaan kivestä rakennettuja asuntoja, joista monet olivat uhmanneet myrskyjä jo tuhat vuotta. Näiden talojen rakentaminen oli vaatinut sitkeää vaivannäköä. Niihin ei ollut helppo päästä, eikä niiden ympäristö vaikuttanut yhtä miellyttävältä kuin nurmipeitteinen tasanko. Mutta niiden perustus oli kalliolla, eivätkä tuuli, tulva ja myrsky voineet tehdä niille vahinkoa.Vu 156.2

Joka ottaa vastaan minun puhumani sanat ja tekee niistä luonteensa ja elämänsä perustan, on kuin kalliolle perustetun talon rakentaja, sanoi Jeesus. Vuosisatoja aikaisemmin profeetta Jesaja oli kirjoittanut: “Meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti” (Jes. 40: 8). Pitkän ajan kuluttua vuorisaarnan pitämisestä Pietari lainasi näitä Jesajan sanoja ja lisäsi: “Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu” (1 Piet. 1: 25). Jumalan sana on ainoa kestävä asia, jonka maailmamme tuntee. Se on varma perustus. “Taivas ja maa katoavat”, sanoi Jeesus, “mutta minun sanani eivät koskaan katoa” (Matt. 24: 35).Vu 157.1

Kristuksen vuorella puhumiin sanoihin sisältyvät lain suuret periaatteet, itse Jumalan sisin olemus. Jokainen joka rakentaa niille, rakentaa Kristukselle, ikuiselle kalliolle. Kun otamme vastaan sanan, otamme vastaan Kristuksen. Ainoastaan ne jotka ottavat näin vastaan hänen sanansa, rakentavat hänelle. “Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus” (1 Kor. 3: 11). “Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa: sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman” (Ap.t. 4: 12). Kristus, Sana, Jumalan ilmestys - hänen luonteensa, lakinsa, rakkautensa ja elämänsä henkilöi- tymä - on ainoa perustus, jolle voimme rakentaa kestävän luonteen.Vu 157.2

Rakennamme Kristukselle tottelemalla hänen sanaansa. Ei se ole vanhurskas, joka vain iloitsee vanhurskaudesta, vaan se, joka tekee vanhurskautta. Pyhyys ei ole haltiotila, se on tulos kaiken jättämisestä Jumalalle, se on taivaallisen Isän tahdon tekemistä. Kun Israelin lapset olivat leiriytyneet Luvatun maan rajalle, ei riittänyt että heillä oli tieto Kanaanista tai että he lauloivat lauluja siitä. Niiden avulla he eivät koskaan saisi tuon hyvän maan viinitarhoja ja oliivilehtoja omakseen. He saisivat maan itselleen vain valloittamalla sen, suostumalla asetettuihin ehtoihin, harjoittamalla elävää uskoa Jumalaan, omistamalla hänen lupauksensa ja tottelemalla hänen ohjeitaan.Vu 158.1

Uskonto on Kristuksen sanojen noudattamista, ei siksi että saavuttaisimme Jumalan suosion, vaan siksi että olemme saaneet ottaa vastaan hänen rakkautensa lahjan, vaikka emme sitä ansaitsekaan. Kristus ei aseta ihmisen pelastusta riippuvaiseksi pelkästä tunnustuksesta, vaan uskosta joka ilmenee vanhurskauden tekoina. Kristuksen seuraajilta odotetaan tekoja, ei ainoastaan sanoja. Luonne rakentuu teoista. “Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia” (Room. 8: 14). Eivät ne ole Jumalan lapsia, joita Henki on vain koskettanut, eivätkä myöskään ne, jotka satunnaisesti alistuvat hänen valtaansa, vaan ne, joita Henki kuljettaa.Vu 158.2

Haluatko sinä tulla Kristuksen seuraajaksi, mutta et tiedä kuinka aloittaa? Oletko pimeydessä etkä löydä valoa? Seuraa sitä valoa, joka sinulla on. Päätä totella Jumalan sanaa niin pitkälle kuin sitä tunnet. Jumalan voima ja elämä ovat hänen sanas- saan. Kun otat uskossa vastaan sanan, se antaa sinulle voimaa totella. Kun toimit saamasi valon mukaan, saat vielä suuremman valon. Sinä rakennat Jumalan sanalle, ja luonteesi rakentuu Kristuksen luonteen kaltaiseksi.Vu 158.3

Kristus, ainoa todellinen perustus, on elävä kivi. Kaikki jotka rakentuvat häneen, osallistuvat hänen elämästään. “- - rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi” (1 Piet. 2: 5). “- - koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa” (Ef. 2: 21). Kivet tulevat yhdeksi perustuksen kanssa, sillä kaikissa on yhteinen elämä. Tätä rakennusta eivät myrskyt voi tuhota, sillä “elo Luojaan kätketty pysyy iäti”.Vu 159.1

Mutta jokainen rakennus, joka on perustettu muulle kuin Jumalan sanalle, tulee sortumaan. Jos Kristuksen ajan juutalaisten tavoin rakennat inhimillisille käsityksille ja ajatuksille, ihmisen keksimille muotomenoille ja seremonioille tai teoille, joita voit tehdä Kristuksen armosta riippumatta, pystytät luonteesi rakennuksen lentohiekalle. Kiusausten rajut myrskyt vievät hiekkaperustan mennessään ja jättävät talosi raunioina ajan rannalle. “- - sentähden, näin sanoo Herra, Herra: - - minä panen oikeuden mittanuoraksi ja vanhurskauden vaa'aksi, ja rakeet hävittävät valheturvan, ja vedet huuhtovat pois piilopaikan” (Jes. 28: 16, 17).Vu 159.2

Mutta syntiselle tarjotaan vielä armoa. “Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkätähden te kuolisitte, Israelin heimo” (Hes. 33: 11). Katumaton kuulee tänäänkin hänen äänensä, joka sydän tuskaa täynnä huudahti katsoessaan rakastamaansa kaupunkia: “Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, ‘teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi’” (Luuk. 13: 34, 35). Jeesus näki Jerusalemissa vertauskuvan maailmasta, joka oli hylännyt hänen armonsa ja halveksinut sitä. Hän itki sinun tähtesi, sinä itsepäinen ihminen! Jeesuksen vuodattaessa kyyneleitä vuoren rinteellä Jerusalem olisi vielä voinut katua ja välttyä tuomiolta. Taivaan lahja oli vielä vähän aikaa tarjona sille. Samalla tavalla Kristus vielä kutsuu sinua rakastavin sanoin: “Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani” (Ilm. 3: 20). “Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä” (2 Kor. 6: 2).Vu 159.3

Jos perustat toiveesi omaan itseesi, rakennat hiekalle. Mutta vielä ei ole liian myöhäistä välttää uhkaavaa tuhoa. Pakene varmalle perustukselle ennen kuin myrsky puhkeaa. “Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä lasken Siioniin peruskiven, koetellun kiven, kalliin kulmakiven, lujasti perustetun; joka uskoo, se ei pakene” (Jes. 28: 16). “Kääntykää minun tyköni ja antakaa pelastaa itsenne, te maan ääret kaikki, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole” (45: 22). “Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi, älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä” (41: 10). “Te ette joudu häpeään ettekä pilkan alaisiksi, ette ikinä, hamaan iankaikkisuuteen saakka” (45: 17).Vu 160.1