“Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta” — Matt 6: 13

Kiusaus on viettelystä syntiin, eikä se ole lähtöisin Jumalasta vaan saatanasta ja oman sydämemme pahuudesta. “Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa” (Jaak. 1: 13).Vu 126.1

Saatana yrittää johtaa meidät kiusaukseen, jotta luonteessamme oleva pahuus paljastuisi ihmisille ja enkeleille ja jotta hän voisi väittää meitä omikseen. Sakarjan vertauskuvallisessa profetiassa saatana nähdään seisomassa Herran enkelin edessä syyttämässä Joosuaa, ylimmäistä pappia, jolla on yllään saastaiset vaatteet, ja vastustamassa sitä työtä, jonka enkeli haluaa tehdä hänen hyväkseen. Tämä kuvaa miten saatana asennoituu jokaiseen sieluun, jota Kristus pyrkii vetämään luokseen. Vihollinen johtaa meidät syntiin, ja sitten hän syyttää meitä koko maailmankaikkeuden edessä väit- täen ettemme ansaitse Jumalan rakkautta. Mutta “Herra sanoi saatanalle: ‘Herra nuhdelkoon sinua, saatana. Nuhdelkoon sinua Herra, joka on valinnut Jerusalemin. Eikö tämä ole kekäle, joka on tulesta temmattu?’” Ja Joosualle hän sanoi: “Katso, minä olen ottanut sinulta pois pahat tekosi, ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin” (Sak. 3: 2, 4).Vu 126.2

Suuressa rakkaudessaan Jumala pyrkii kehittämään meissä Pyhän Hengen kallisarvoisia hedelmiä. Hän sallii meidän kohdata vastuksia, vainoaja vaikeuksia, ei kirouksena vaan elämämme suurimpana siunauksena. Jokainen vastustettu kiusaus ja rohkeasti kestetty koettelemus tarjoavat meille uuden kokemuksen ja auttavat meitä luonteemme kehittämisessä. Sielu, joka jumalallisen voiman avulla vastustaa kiusausta, paljastaa maailmalle ja koko maailmankaikkeudelle miten tehokas Kristuksen armo on.Vu 127.1

Mutta vaikka meidän ei tule kauhistua katkeraakaan koettelemusta, meidän on kuitenkin rukoiltava, ettei Jumala salli oman pahan sydämemme halujen vievän meitä harhaan. Esittäessämme Kristuksen antaman rukouksen alistumme Jumalan johdatukseen ja pyydämme häntä ohjaamaan meidät turvallisille poluille. Emme voi vilpittömästi esittää tätä rukousta ja samalla päättää kulkea itse valitsemaamme tietä. Meidän on odotettava, että hänen kätensä johtaa meitä. Meidän on kuunneltava hänen ääntänsä, joka sanoo: “Tässä on tie, sitä käykää” (Jes. 30: 21).Vu 127.2

Ei ole turvallista pysähtyä miettimään miten voisimme hyötyä suostumalla saatanan ehdotuksiin. Synti merkitsee häpeää ja onnettomuutta jokaiselle, joka hellii sitä. Se on kuitenkin luonteeltaan sokaisevaa ja pettävää, ja se lumoaa meidät imarte- levillä houkutuksillaan. Jos uskaltaudumme saatanan alueelle, meillä ei ole mitään takeita siitä, että varjellumme hänen voimaltaan. Meidän on tehtävä kaikki voitavamme sulkeaksemme väylät, joita pitkin kiusaaja voi lähestyä meitä.Vu 127.3

Rukous: “Äläkä saata meitä kiusaukseen” on itse asiassa myös lupaus. Jos jätämme itsemme Jumalalle, meille vakuutetaan, että hän “ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää” (1 Kor. 10: 13).Vu 128.1

Olemme turvassa pahalta vain jos Kristus on läsnä sydämessämme uskon kautta hänen vanhurskauteensa. Joudumme myöntymään kiusaukseen koska sydämessämme on itsekkyyttä. Mutta kun katsomme Jumalan suurta rakkautta, huomaamme miten inhottavaa ja vastenmielistä itsekkyys on, ja haluamme että se poistetaan sielustamme. Kun Pyhä Henki kirkastaa Kristuksen, sydän pehmenee ja alistuu, kiusaus menettää voimansa, ja Kristuksen armo muuttaa luonteen.Vu 128.2

Kristus ei koskaan hylkää ihmistä, jonka puolesta hän on kuollut. Ihminen voi jättää hänet ja joutua kiusauksen uhriksi, mutta Kristus ei voi milloinkaan kääntää selkäänsä kenellekään, jonka puolesta hän on maksanut lunnaat omalla hengellään. Jos hengellinen näkökykymme paranisi, näkisimme kuinka sielut taipuvat ahdistuksen alla, ovat puristuksessa kuin rattaat lyhdekuorman alla ja ovat kuolemaisillaan epätoivosta. Näkisimme enkelien kiiruhtavan auttamaan kiusattuja, jotka seisovat kuilun partaalla. Taivaan enkelit pakottavat näitä sieluja ympäröivät pahan joukot vetäytymään ja auttavat heidät takaisin lujalle maaperälle. Näiden kahden armeijan välillä käytävät taistelut ovat yhtä todellisia kuin ne, jotka käydään tämän maailman armeijoiden välillä, ja hengellisen taistelun lopputuloksesta riippuvat ikuiset kohtalot.Vu 128.3

Meille samoin kuin Pietarille on sanottu: “Saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niinkuin nisuja; mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään” (Luuk. 22: 31, 32). Kiittäkää Jumalaa siitä, ettei meitä ole jätetty yksin. Hän, joka rakasti maailmaa niin että “antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3: 16), ei hylkää meitä taistelussa Jumalan ja ihmisen vihollista vastaan. “Katso”, hän sanoo, “minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava” (Luuk. 10: 19).Vu 129.1

Elä elävän Kristuksen yhteydessä, niin hän pitää sinusta lujasti kiinni kädellä, joka ei koskaan hellitä. Tunne Jumalan rakkaus meitä kohtaan ja usko siihen, niin olet turvassa. Tuo rakkaus on linnoitus, jota saatana ei kykene petoksillaan eikä hyökkäyksillään valloittamaan. “Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan” (Sanani. 18: 10).Vu 129.2