Luku 4 — Palveluksen oikea vaikutin

“Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat” — Matt 6: 1

Kristuksen vuorella lausumat sanat ilmaisivat saman, minkä hän oli elämällään opettanut aikaisemmin, vaikkakaan ihmiset eivät olleet häntä ymmärtäneet. He eivät kyenneet käsittämään miksi hän, vaikka hänellä oli niin suuri voima, ei käyttänyt sitä edistämään heidän tärkeimpänä pitämäänsä asiaa. Heidän henkensä, vaikuttimensa ja keinonsa olivat päinvastaiset kuin hänen. Vaikka he väittivät kiivailevansa lain kunnian puolesta, he itse asiassa etsivät omaa kunniaansa. Kristus tahtoi tehdä heille selväksi, että omaa minää rakastava ihminen oli lain rikkoja.Vu 87.1

Fariseusten hellimät periaatteet ovat tyypillisiä kaikille ihmisille kaikkina aikoina. Farisealaisuuden henki on ominaista koko ihmiskunnalle. Vapahtaja osoitti, mikä ero vallitsi rabbiinien ja hänen mielenlaatunsa ja menettelytapojensa välillä, ja hänen opetuksensa soveltuu yhtä hyvin kaikkien aikojen ihmisiin.Vu 87.2

Kristuksen aikana fariseukset yrittivät jatkuvasti ansaita taivaan suosion varmistaakseen siten maallisen kunnian ja menestyksen, jota he pitivät hyveen palkintona. Samalla he rehentelivät hyväntekeväisyydellään herättääkseen ihmisten huomiota ja saadakseen mainetta pyhinä ihmisinä.Vu 88.1

Jeesus nuhteli heitä heidän kerskailunsa vuoksi ja sanoi, ettei Jumala hyväksy sellaista palvelusta. Ihmisten osoittama ihailu ja imartelu, jota he niin innokkaasti tavoittelivat, oli ainoa palkka minkä he koskaan saisivat.Vu 88.2

“Vaan kun sinä almua annat”, hän sanoi, “älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee, että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.” Näillä sanoilla Jeesus ei tarkoittanut, että ystävälliset teot tulisi aina pitää salassa. Apostoli Paavali, joka kirjoitti Pyhän Hengen innoittamana, ei salannut Makedonian kristittyjen suurta uhrausta, vaan kertoi miten Kristuksen armo oli heissä vaikuttanut, ja niin heidän esimerkkinsä vaikutti myös muihin. Ja Korintin seurakunnalle Paavali kirjoitti: “- - ja niin on teidän intonne saanut sangen monta innostumaan” (2 Kor. 9: 2).Vu 88.3

Kristuksen omat sanat ilmaisevat mitä hän tarkoitti. Meidän ei tule harjoittaa hyväntekeväisyyttä saadaksemme kiitosta ja kunniaa ihmisiltä. Todellinen jumalisuus ei koskaan johda ihmistä oman minän esille tuomiseen. Ne jotka kaipaavat kiitosta ja imartelevia sanoja sekä nauttivat niistä, ovat ainoastaan nimellisesti kristittyjä.Vu 88.4

Kristuksen seuraajien ei tule hyvillä teoillaan tuoda kunniaa itselleen vaan hänelle, jonka armon voiman avulla he ovat niitä tehneet. Jokainen hyvä teko tehdään Pyhän Hengen voimassa, eikä Henkeä ole annettu tuomaan kunniaa vastaanottajalleen vaan antajalleen. Kun Kristuksen valo loistaa sielussa, huulet ylistävät ja kiittävät Jumalaa. Ajatuksesi tai keskustelusi eivät silloin koske sinun rukouksiasi, sinun palveluksiasi, sinun hyvyyttäsi, sinun kieltäymyksiäsi. Jeesus tulee korotetuksi, oma minä kätketyksi, ja Kristus on kaikki kaikessa.Vu 88.5

Meidän tulee antaa vilpittömästi eikä tehdä numeroa hyvistä teoistamme. Vaikuttimena tulee olla rakkaus ja myötätunto kärsiviä kohtaan. Vilpitön tarkoitus ja sydämen tosi hyvyys ovat vaikuttimia, joita taivas arvostaa. Jumala arvostaa enemmän vilpittömästi rakastavaa ja kokosydämistä sielua kuin kaikkea Oofirin kultaa.Vu 89.1

Meidän ei tule ajatella palkkiota vaan palvelusta. Tässä hengessä osoitettu ystävällisyys ei kuitenkaan jää vaille korvausta. “Sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.” Vaikka on totta, että Jumala itse on se suuri palkinto, johon kaikki muut palkinnot sisältyvät, ihminen voi ottaa hänet vastaan ja iloita hänestä vasta kun hän tulee luonteeltaan Jumalan kaltaiseksi. Vain samankaltaiset osaavat arvostaa toisiaan. Kun annamme itsemme Jumalalle palvellaksemme ihmiskuntaa, hän antaa itsensä meille.Vu 89.2

Kukaan ei voi välittää Jumalan siunauksia muille saamatta itse runsasta korvausta. Kukkulan rinteet ja tasangot, joiden muodostamaa uomaa pitkin vuoripurojen vesi virtaa mereen, eivät sen vuoksi jää itse vähemmälle. Ne saavat satakertaisesti takaisin sen minkä ne antavat, sillä iloisena virtaa- va joki lahjoittaa ympärilleen vehreyttä ja hedelmällisyyttä. Sen rannalla ruoho on vihreämpää, puut vihannampia ja kukat runsaampia. Kun maa on paljas ja ruskea kesän paahtavassa helteessä, virran juoksua ympäröi vihanta vyöhyke. Tasanko, joka avasi sylinsä kantaakseen mereen vuoren aarteen, kukoistaa vihreänä ja raikkaana. Tämä todistaa siitä palkinnosta, jonka Jumala antaa kaikille, jotka suostuvat kanaviksi välittämään hänen armoaan maailmalle.Vu 89.3

Tämä siunaus tulee niiden osaksi, jotka osoittavat sääliä köyhille. Profeetta Jesaja sanoo: “Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi? Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen — Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa - - ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu” (Jes. 58: 7-11).Vu 90.1

Hyväntekeväisyys tuottaa kahdenkertaisen siunauksen. Jos annat apua tarvitsevalle, siunaat muita, mutta saat itse vielä suuremman siunauksen. Sydämessä asuva Kristuksen armo kehittää epäitsekkäitä luonteenpiirteitä - piirteitä jotka puhdistavat, jalostavat ja rikastuttavat elämää. Salassa tehdyt ystävälliset teot liittävät yhteen sydämiä sekä vetävät niitä lähemmäksi häntä, jonka sydämestä jokainen hyvä teko saa alkunsa. Pienet kohteliaisuudet, pienet rakkautta ja epäitsekkyyttä ilmaisevat teot, jotka tehdään yhtä hiljaisesti kuin kukka levittää tuoksuaan - nämä muodostavat merkittävän osan elämän siunauksista ja onnesta. Ja lopulta tullaan huomaamaan että itsensä kieltäminen muiden hyödyn ja onnen vuoksi, vaikka se olisi ollut kuinka vaatimatonta ja jäänyt tääl- lä ilman kiitosta, on taivaan silmissä merkki siitä, että olet yhteydessä häneen, kunnian kuninkaaseen, joka oli rikas mutta tuli köyhäksi meidän tähtemme.Vu 90.2

Vaikka ystävälliset teot tehtäisiinkin salassa, niiden vaikutusta tekijän luonteeseen ei kuitenkaan voida kätkeä muilta. Jos työskentelemme kokosydämisinä Kristuksen seuraajina, sydämemme tulee olemaan läheisessä yhteydessä Jumalaan, ja Jumalan Henki, joka vaikuttaa meissä, synnyttää sielussamme pyhiä sointuja jumalallisella kosketuksellaan.Vu 91.1

Jumala antaa lisää kykyjä niille, jotka ovat viisaasti käyttäneet heille annettuja lahjoja. Hän antaa mielellään tunnustuksen sille palvelukselle, jonka hänen uskova kansansa on tehnyt Jumalan Pojan armossa ja voimassa. Ne jotka ovat pyrkineet kehittämään täydellisen kristillisen luonteen harjoittamalla kykyjään hyvissä töissä, saavat tulevassa maailmassa niittää mitä ovat kylväneet. Maan päällä aloitettu työ tullaan saattamaan päätökseen tuossa korkeammassa ja pyhemmässä elämässä, ja sen tulokset säilyvät halki ikuisuuden.Vu 91.2