Huomioni suunnattiin aikaan, jolloin kolmannen enkelin sanoma päättyisi. Jumalan voima oli levännyt kansansa yllä; he olivat suorittaneet työnsä loppuun ja olivat valmistautuneet edessänsä olevaa koetuksen hetkeä varten. He olivat saaneet iltasateen eli virvoituksen Herran kasvoilta, ja elävä todistus oli tullut jälleen elvytetyksi. Viimeinen suuri varoitus oli kaikunut kaikkialla, ja se oli ärsyttänyt ja raivostuttanut maan asukkaat, jotka eivät tahtoneet sanomaa ottaa vastaan.HK 310.1

Minä näin enkelien kiiruhtavan edestakaisin taivaassa. Muuan enkeli, jolla oli kirjoitusneuvot lanteillaan, palasi maan päältä ja kertoi Jeesukselle, että hänen työnsä oli tehty sekä että pyhät oli laskettu ja sinetöity. Sitten näin Jeesuksen, joka oli palvellut kymmenen käskyä sisältävän arkin edessä, heittävän kädestään suitsutusastian ja kohottavan kätensä sanoen kovalla äänellä: »Seontäytetty.» Ja koko enkeliparvi otti kruunut pois päästänsä Jeesuksen antaessa seuraavan julistuksen: »Vääryyden tekijä tehköön yhä edelleen vääryyttä ja joka on saastainen, saastukoon yhä edelleen ja joka on vanhurskas, tehköön yhä edelleen vanhurskautta ja joka on pyhä, pyhittyköön yhä edelleen.»HK 310.2

Jokaisen kohtalo oli ratkaistu joko elämäksi tai kuolemaksi. Jeesuksen palvellessa pyhäkössä tuomiota oli pidetty ensin kuolleisiin vanhurskaisiin ja sitten elossa oleviin vanhurskaisiin nähden. Kristus oli saanut valtakuntansa sovitettuaan kansansa ja pyyhittyään pois heidän syntinsä. Valtakunnan alamaiset oli koottu. Karitsan häät olivat päättyneet. Valtakunta ja kaiken taivaan alla olevien valtakuntien suuruus annettiin Jeesukselle ja pelastuksen perin- neille. Jeesus oli hallitseva kuningasten Kuninkaana ja herrain Herrana.HK 310.3

Kun Jeesus poistui kaikkein pyhimmästä, kuulin minä kulkusten kilinää hänen vaatteissansa, ja jätettyään pyhäkön pimeä pilvi peitti maan asukkaat. Silloin ei ollut enää välittäjää rikollisen ihmisen ja vihastuneen Jumalan välillä. Niin kauan kuin Jeesus vielä oli Jumalan ja syyllisen ihmisen välillä, oli jotakin, mikä pidätti kansaa, mutta astuttuaan pois ihmisen ja Isän väliltä, poistui se, mikä kansaa pidätti, ja saatana sai täyden vallan auttamattomasti paatuneissa. Oli mahdotonta vuodattaa vitsauksia, niinkauan kuin Jeesus vielä toimitti palvelusta pyhäkössä. Mutta kun hänen työnsä siellä on täytetty ja hänen välittäjätehtävänsä päätetty, ei enää mikään pidätä Jumalaa vihaa, ja silloin se purkautuu raivolla suojaa vailla olevien syyllisten päälle, jotka ovat ylenkatsoneet pelastuksen ja vihanneet nuhteita. Tuona hirmuisena aikana, Jeesuksen välitystyön päättymisen jälkeen, pyhät elivät pyhän Jumalan edessä ilman välimiestä. Kunkin asia oli ratkaistu, jokainen jalokivi luettu. Jeesus viipyi hetkisen taivaallisen pyhäkön ulkoisimmassa osastossa ja synnit, jotka oli tunnustettu hänen vielä kaikkein pyhimmässä ollessaan, pantiin saatanan, synnin alkajan, pääl¬le, jonka täytyy kärsiä rangaistus niistä.HK 311.1

Sitten minä näin Jeesuksen riisuvan yltään papillisen pukunsa ja pukeutuvan kuninkaallisiin vaatteisiinsa. Hänellä oli päässään monta kruunua, kruunu kruunun sisässä. Enkelijoukkojen ympäröimänä hän jätti taivaan. Vitsaukset vuodatettiin maan asukkaitten yli. Muutamat syyttivät ja kirosivat Jumalaa. Toiset hyökkäsivät Jumalan kansan luo pyytäen saada opetusta, miten voisivat välttää Jumalan tuomion. Mutta pyhät eivät voineet tehdä mitään heidän hyväkseen. Viimeinen kyynel syntisten edestä oli vuodatettu, viimeinen tuskan rukous uhrattu, viimeinen taakka kannettu ja viimeinen varoitus annettu. Armon suloääni ei enää kutsunut heitä. Silloin kun pyhät ja koko taivas osoittivat innostusta heidän pelastumiseksensa ei heillä itsellään ollut mitään innostusta. Elämä ja kuolema oli pantu heidän eteensä. Monet halusivat saada elämän, mutta eivät ollenkaan pyrkineet sitä saavuttamaan. He eivät valinneet elämää, ja nyt ei enää ollut sovittavaa verta, mikä olisi pessyt pois heidän velkansa, ei säälivää Vapahtajaa, joka olisi rukoillut heidän puolestaan ja huutanut: »Säästä, säästä syntistä hiukan kauemmin.» Koko taivas oli yhtynyt Jeesukseen kuullessaan nuo hirvittävät sanat: »Se on tehty. Se on täytetty.» Pelastussuunnitelma oli käynyt täytäntöön, mutta vain harvat olivat vastaanottaneet pelastuksen. Kun armon hellä ääni vaimeni, valtasi pelko ja kauhu jumalattomat. Hirvittävän selvästi he kuulivat sanat: »Liian myöhään! Liian myöhään!»HK 311.2

Ne, jotka eivät olleet pitäneet Jumalan sanaa arvossa, juoksivat edestakaisin, vaeltaen mereltä merelle ja pohjoisesta itään Herran sanaa etsien. Enkeli sanoi: »He eivät löydä sitä. Nälkä on maassa; ei leivän nälkä eikä veden jano, vaan nälkä kuulla Herran sanaa. Kuinka paljon he antaisivatkaan yhdestä Jumalan suosiota ilmaisevasta sanasta! Vaan sitä ei anneta; heidän täytyy yhä isota ja janota. Päivä päivältä he ovat halveksineet pelastusta pitäen maallista rikkautta ja maallista nautintoa taivaallisia aarteita ja nautintoja parempana. He ovat hylänneet Jeesuksen ja ylenkatsoneet hänen pyhänsä. Saastaisen täytyy pysyä saastaisena iäti.»HK 312.1

Useat jumalattomista raivostuivat kovin kärsiessään vitsausten vaikutuksista. Se oli kauhean tuskan näky. Vanhemmat soimasivat katkerina lapsiaan ja lapset vanhempiaan, veljet sisariaan ja sisaret veljiään. Ääne- kästä valituksen huutoa kuului joka suunnalta: »Sinä se olit, joka estit minua omaksumasta totuutta, mikä olisi pelastanut minut tästä kauheasta hetkestä.» Katkerassa vihassa kansa kääntyi saarnaajiinsa päin syyttäen heitä ja sanoen: »Te ette ole varoittaneet meitä. Te puhuitte meille, että koko maailma kääntyisi ja huusitte: Rauha, rauha, karkoittaaksenne kaiken heränneen pelon. Te ette ole kertoneet meille tästä hetkestä ja niitä, jotka meitä sen suhteen varoittivat, te kutsuitte kiihkoilijoiksi ja pahoiksi ihmisiksi, jotka tahtoivat meidät tuhota.» Mutta minä näin, että semmoiset saarnaajat eivät päässeet Jumalan vihan kiivautta pakoon. Heitä kohtaava kärsimys oli kymmenen kertaa ankarampi kuin heidän kansansa kärsimys.HK 312.2

* * * * *

Luku 67—Voimakas huuto.

Luku 69—Ahdistuksen aika.