Luku 32—Jumalan lahja ihmiselle.

Minulle näytettiin Jumalan suuri rakkaus ja armo hänen antaessaan Poikansa kuolemaan, jotta ihminen saisi anteeksiannon ja elämän. Minulle näytettiin Aadam ja Eeva, joilla oli etuoikeus katsella Eedenin puutarhan kauneutta ja suloisuutta ja jotka saivat syödä puutarhan kaikista puista, paitsi yhdestä. Mutta käärme kiusasi Eevaa, ja Eeva kiusasi miestänsä, ja niin he molemmat söivät kielletystä puusta. He rikkoivat Jumalan käskyn ja tulivat syntisiksi. Tieto siitä levisi kaikkialle taivaassa, ja joka harppu vaikeni. Enkelit surivat ja pelkäsivät Aadamin ja Eevan ojentavan uudelleen kätensä ja syövän elämän puusta tullen siten kuolemattomiksi syntisiksi. Mutta Jumala sanoi, että hän tahtoi karkoittaa rikkojat puutarhasta ja asettaa keruupin välkkyvällä miekalla var- tioimaan elämänpuun tietä, jottei ihminen voisi sitä lähestyä ja syödä sen hedelmästä, joka saattoi ikuistuttaa kuolemattomuuden.HK 144.2

Suru täytti taivaan, kun huomattiin, että ihminen oli kadotettu ja että maailma, minkä Jumala oli luonut, talisi täyttymään kuolevaisilla, kurjuuteen, sairauteen ja kuolemaan tuomituilla olennoilla, ja ettei rikollisilla ollut mitään pelastumisen toivoa. Koko Aadamin suvun täytyisi kuolla. Silloin minä näin rakkaan Jeesuksen ja huomasin hänen kasvoillaan säälin ja surun ilmeen. Pian näin hänen lähestyvän äärettömän kirkasta valoa, joka ympäröi Isää. Enkeliseuralaiseni sanoi: »Hän on läheisessä keskustelussa Isän kanssa.» Enkelien huolestuneisuus näytti kohoavan ylimmilleen Jeesuksen keskustellessa Isänsä kanssa. Isää ympäröivä kirkas valo verhosi Jeesuksen kolme kertaa, ja kun hän kolmannen kerran tuli Isän luota, saatoimme nähdä hänen olemuksensa. Hänen kasvonsa kuvastivat tyyneyttä ollen vapaat kaikesta levottomuudesta ja surusta ja hehkuen lempeää kauneutta, jota ei sanoin voida kuvata. Sitten hän ilmoitti enkeliparvelle, että pelastuksen tie oli avattu kadotetulle ihmiselle. Hän oli neuvotellut Isänsä kanssa ja saanut luvan antaa oman elämänsä lunnaiksi ihmiskunnan edestä. Hän oli kantava heidän syntinsä ja ottava päällensä kuolemantuomion siten avaten tien, jolla he saattoivat, hänen verensä ansion kautta, löytää anteeksiannon entisistä rikkomuksistaan sekä tottelemalla päästä takaisin puutarhaan, mistä heidät oli karkoitettu. Sitten he taas pääsisivät syömään ihania, kuolemattomuutta tuottavia elämänpuun hedelmiä, joihin he nyt olivat menettäneet kaiken oikeutensa.HK 145.1

Silloin ilo, sanomaton ilo, täytti taivaan, ja taivaallinen kuoro lauloi ylistysja kiitoslaulua. He kosketelivat harppujaan laulaen entistä korkeampaa säveltä sen suuren armon ja laupeuden tähden, jota Jumala osoitti antaessaan suuresti rakastetun Poikansa kuo-lemaan kapinallisen sukukunnan edestä. Sitten uhrattiin kiitosta ja ylistystä sen itsekieltäytyväisyyden ja uhrautuvaisuuden tähden, jota Jeesus osoitti suostuessaan jättämään Isänsä helman ja valitessaan kärsimysten ja tuskan elämän ja häpeällisen kuoleman voi¬dakseen antaa elämää toisille.HK 145.2

Enkeli sanoi: »Luuletteko, että Isä luopui suuresti rakastamastaan Pojasta ilman kamppailua? Ei, ei!» Taivaan Jumala taisteli sydämessään, kun oli kysymyksessä, joko antaa rikollisten ihmisten hukkua tai antaa kalliin Poikansa kuolemaan heidän edestään. Enkelitkin olivat siinä määrin innostuneet ihmisten pelastukseen, että heidän joukossaan oli sellaisia, jotka olisivat luopuneet loistostaan ja antaneet elämänsä hukkuvien ihmisten tähden. »Mutta», lausui enkeliseuralaiseni,» se ei hyödyttäisi mitään». Rikkomus oli niin suuri, ettei enkelin elämä olisi kylliksi velan maksamiseen. Vain Jumalan Pojan kuolema ja välitystyö riittäisi maksamaan velan ja pelastamaan kadonneen ihmisen toivottomuudesta ja perikadosta.HK 146.1

Mutta enkelit saivat tehtäväkseen nousta kirkkauteen ja laskeutua sieltä vahvistavalla palsamilla lieventääkseen Jumalan Pojan kärsimyksiä. He palvelivat Jeesusta. Heidän tehtävänään oli myös suojella ja varjella armon saaneita pahoja enkeleitä ja sitä pimeyttä vastaan, jota saatana lakkaamatta heittää heidän ympärilleen. Minä näin, että Jumalalle oli mahdotonta muuttaa lakiansa pelastaakseen kadotettua, hukkuvaa ihmistä, ja sentähden hän salli kalliin Poikansa kuolla ihmisen rikkomuksen tähden.HK 146.2

* * * * *